Kehitysvammaohjaajia paikalla?

Nykyään ei enää ole ammattitutkintoa nimeltä kehitysvammaistenohjaaja. Sen korvaa ammattikorkeakoulussa suoritettava sosionomin tutkinto, jossa voi suuntautua vammaispuolelle.

muiden hoitajien mielestä.

Kapea-alainen ammatti. Töitä et saa muualta kuin kehitysvamma-alalta. En suosittelisi juuri siksi, koska sosionomina ja lähihoitajana saata töitä kehitysvamma-alaltakin.



Laitoksia puretaan, joten työt siellä alkaa olla aika vähissä. Henkilökohtaisen avustajien paikkojahan tulee sen jälkeen, koska jokaiselle kehitysvammaiselle pitää hommata avustaja ja jokaisen kehitysvammaisen pitää saada oikeus asua yksin. Mutta kuka alkaa avustajaksi 8 euron tuntipalkalla.



Asuntolat ovat sitten seuraavat työpaikat. Aika leppoisaa työtä. Näkyy porukka makaavan sohvalla ja nukkuvan työaikana. Kun yrittää kysyä, että mitäs tää on niin on kuulemma kuntouttavaa työotetta. Eli ei itse tehdä mitään kun asukkaat tekee kaiken (ja ei kai tarvi edes hereillä pysyä). Ruoat tehdään itse ja samalla saa syödä itse, eikä tarvitse maksaa. Kaksi-tai kolmivuorotyötä. Riippuu, onko yöhoito ostettu jostain muualta.



Tällä työkokemuksella en itse enää lukisi alalle.

Työssä meidän ryhmäkodissa on lähihoitajia sekä sosiaalialan opistotutkinnon suorittanut (vastaa lähes sosionomia).

Työ on vaihtelevaa, välillä raskastakin, mutta enimmäkseen antoisaa.

Asukkaat tekevät itse kykynsä mukaan kotiaskareita, heidän kanssaan käydään lenkillä, välillä ravintolassa syömässä, konserteissa. Suurin osa asukkaista käy kehitysvammaisten työkeskuksessa arkisin "töissä", jotkut voivat olla avotöissäkin.

Meidän asukkaistamme muutamalla on apuvälineitä kuten pyörätuoli, sähkömopo, rollaattori.

Joillakin on kommunikaatiossa ongelmaa, esimerkiksi puheen tuottamisessa. He tarvitsevat myös apua hygienian huolehtimisessa, tai mm.kaupassa käymisessä. Yöhoitoa meidän asukkaamme eivät tarvitse kuin poikkeustilanteissa, ja yöllä on käytössä turvapuhelin.

Tärkeintä tässä työssä on inhimillisyys, halu taata kaikille ihmisille elämisen arvoinen elämä. Muita tärkeitä arvoja on itsemääräämisoikeus ja asiakaslähtöisyys sekä tietysti se kuntouttava työote, eli vammaisen puolesta ei saa tehdä asioita puolesta, vaan ohjataan häntä mahdollisimman itsenäiseen elämään - se on toimintakyvyn säilyttämisen ja kehittämisen kannalta tärkeä ymmärtää.



Niin ja meidän työpaikalla ei kyllä todellakaan ohjaajat ehdi laiskottelemaan. Pääsääntöisesti 1 ohjaaja aamu - tai iltavuorossa töissä, välillä välivuorolainen apuna. Asukkaita meillä on 10 sekä tilapäispaikka, jossa käy tarpeen tullen aina joku.

Ymmärsin niin täytyisi opiskella lähihoitajaksi suuntautua kehitysvammapuolelle, jotta ammattinimikkeeksi tulisi kehitysvammaohjaaja.

Mutta siis... Onko koulutus vaativa, millaista on itse työnteko ja millainen mahtaa olla palkka?

Kertoile toki lisää mikäli viitsit, lukisin mielelläni.

Teet siis kaksivuoroa? Onko Sinulla lapsia? Miten koet ammattisi vaikuttavan perhe-elämään?

lähihoitajana. Silloin valmistutaan hoitajaksi, joka on suuntautunut kehitysvammaisiin.



4 on vielä varmaan nuori ja naivi. Olen itse nähnyt sen kun koulutettua työvoimaa ei saada ja töissä makoilee sohvalla päävastuussa työllisyysvaroilla palkattuja poikasia tekemässä tätä kuntouttavaa työotetta.

Mutta minulla on kehitysvammainen poika ja tästä vastauksesta minulle tuli hyvä mieli. Toivottavasti tämän vastaajan kaltaisia kehitysvammaisten kanssa töitä tekeviä löytyy enemmänkin. Nämä ihmiset tekevät työtä suurella sydämellä ja ovat todella korvaamattomia.

Tärkeintä tässä työssä on inhimillisyys, halu taata kaikille ihmisille elämisen arvoinen elämä.

Pyytää anteeksi tietämättömyyttään ja kiittää uudesta tiedosta.



Ikävää kuitenkin että päätit lähteä tuollaiselle haukkumalinjalle. Olisi mukavaa jos ketjun sisältö pysyisi asiallisena.

Sinunkin kommenttisi varmasti lämmittää kyseisten ammattilaisten mieltä. Ihmiset harvoin osaavat arvostaa jotain tiettyä ammattikuntaa ennenkuin se tulee heille itselleen tarpeelliseksi, uskon kuitenkin että Sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi esim. hoitajien kunnioitus lisääntyy.

Palkka on ilman lisiä n. 1800 e /kk, vuorolisät n. 200-250 e/ kk siihen päälle.



Työvuorot on aamu 7-15 ja ilta 13-21 (välivuoro 10-18).



Meillä on kyllä kaikki ohjaajat ihan koulunsa käyneitä, ei ole työllistettyjä.. :)



Ja joku mainitsi olenko nuori ja naiivi. Olen 31v., kolmen lapsen äiti. En pidä itseäni mitenkään erityisen naivina..

Itse olen nuori ja minulla on alle 3v. lapsi. Olen kiinnostunut alasta mutta minulle ei ole kokemusta eikä koulutusta, nyt mietin olisiko minusta siihen. Mietityttää myös vuorotyö, minkälaisia muutoksia täytyisi esim. lapsenhoidossa tehdä että se onnistuisi.

Vuorohoitopäiväkotejahan on. Lisäksi, jos lasten isä on "normaalissa" arkityössä, kuten meillä, ei vuorotyö ole lasten hoidon kannalta kovinkaan hankala järjestää ;)

Toisaalta, perheen yhteistä aikaa ei vuorotyöläisten perheellä juurikaan. Ja se on kyllä välillä aika raskasta.



nelonen, kehitysvammaisten ryhmäkodissa ohjaajana

Meillä sellainen tilanne että vuoropäiväkotia ei ole lähettyvillä ja mieheni työajat ovat hyvin epäsäännölliset, tekee aina pitkää päivää.

Mielenkiintoista, mutta raskasta. Vuorotyö syö ihmistä melko paljon. Eläkeelle asti ei tule jaksamaan. Selkä paukahtaa suurimmalla osalla ja vuorotyö syö unirytmin ja aiheuttaa sydänvaivoja ja masennusta.



Mutta nämä tästä realiteeteista.



Monilla uusilla hoitajilla näkyy olevan idealistinen kuva tästä työstä. Haluttaisiin vain istua ja ohjata. Mutta kuka pukee, syöttää, kuivittaa, nostaa pyörätuoliin, vaihtaa nenämahaletkut, antaa tyhjennykset, pesee paskat yms.

Lisäksi turpiin on tullut monta kertaa, kädet on raavittu verille, puremajälkiä on käsissä ja välillä reisissäkin kun on ollut töissä mielenterveysongelmaisten tai autistien kanssa.



Joku kiva ja söpö asuntola on hyvä paikka, missä on hyvätasoisia kehitysvammaisia. Mutta kaikille ei riitä työpaikkoja tällaisiin. Jonkun on hoidettava väkivaltaiset autistit, jotka tulevat päälle, että pölinä käy ja repivät verhot ja huonekalut yms. On osattava puolustuskeinot, ettei itse pääse loukkaantumaan. Silmälaseja on mennyt useammat ja henkilökuntaa on aina välillä sairaslomalla tällaisten pahoinpitelytapausten vuoksi.



Ja jonkun on myös hoidettava ne pyörätuolipotilaat ja vuodepotilaast ja syvästi kehitysvammaiset. Se ei ole mediaseksikästä työtä ja olen seurannut, että nuoret hoitajat tekevät lomitukset naama norsunvitulla ja sanovat, etteivät ole tottuneet tällaiseen työhön, haluaisivat enemmän ohjata ja tehdä ruokaa yhdessä ja käydä kävelyillä ja sellaista kivaa pikkusöpöä hommaa.



On toki reippaitakin tyttöjä. Juuri tuli nuori vastavalmistunut lähihoitaja ja homma sujuu ja asenne on hyvä. Mutta monilla jopa kehitysvammaisuuteen erikoistuneilla hoitajilla on se asenne, että "mää en nyt ihan tämmöttii halunnu hoitaa, näähän vaan makaa sängyssä, ei näiden takia kannata mitään tehdä"



Mutta jos olet valmis tekemään kaikkea, työ on antoisaa. Mutta jos haluat vain pikkusöpöä ohjaamista ja sohvalla istumista, et ole valmis tähän ammattiin.



Ps. niin ja vanhemmat haukkuu joskus meidät niin maan perusteellisesti, vaikka kaikkesi teet ja yrität. Mikään ei kelpaa.

Olen entinen kehitysvammaistenhoitaja. Vuorotyötä olen tehnyt vain vuoden. N.20 vuotta hoitajana päivätoiminnassa, tuetussa työssä ja koulussa. Minä rakastin työtäni! Maailma jossa elin oli ihana. Tullessani töihin sain riemastuttavan vastaanoton. Enimmäkseen tein työtä vaikeimmin kehitysvammaisten parissa luokassaa. Minulla oli hyvät kontaktit oppilaisiin. Olen tehnyt työtä myös kotihoidonohjaajana. Nykyisin Olen Sosionomi Amk. Sosionomiksi pääsee opiskelemaan ylioppilastutkinnon jälkeen tai lähihoitajatutkinnon jälkeen. Lähihoitajana voit suuntautua vammaisopintoihin. Sosionomina voi suuntautua vammaistyöhön. Tervetuloa tähän työhön. Oikea asenne ratkaisee ja olen kokenut, että tämä työ antaa paljon. Jos kokee toisin, kannattaa mennä muihin töihin!