Huolehtiiko ekaluokkalaisesi itse läksyistä ja koulutarvikkeista vai pitääkö huomautella?

Siis huolehtisi kyllä, olen aivan varma, mutta tarkistan läksyt aina. Huolehtii myös siitä että on kaikki tarvittava mukana.



Ap:n kysymykseen en osaa vastata, riippuu niin kovasti lapsesta, miten hän esim. reagoisi siihen että sitten puuttuisiki läksyjä tai kirjoja tms? Jos olisi kovin stressaantunut niin kyllä tukisin pikku koululaista.

KOulutulosket ovat oikein hyvät muttaainakin puolet arvosanansta kuuluisi mulle :)



Mä en ainakaan antaisi itselleni anteeksi jos lapsen tulokset olisivat keskinkertaisia/huonoja siksi etten minä kannusta (=vahdi) hoitamaan tehtäviään.



Perässä tuleva tyttö hoitaa kaiken itsenäisesti.

..(neiti 6kk ) mutta eikö ole ihan ok vielä noin tuoretta koululaista opastaa ja valvoa että läksyt tehty ja reppu pakattu seuraavaan päivään? Itse ainakin tekisin niin. Ja tiedän että kummilapseni perheessä niin tehdään...toisaalta jos kerran jättää huolehtimatta ja koululainen saisi opetuksen kuinka epämiellyttävä fiilis tulee kun kirjat kotona ja läksyt tekemättä..voi olla että jatkossa osaisi hieman paremmin valmistautua. Saako leikkiä ensin vai pitääkö läksyt tehdä heti kotiin tullessa?

ei aina muista itse. Minusta on kohtuutonta vaatia ekaluokkalaista muistamaan läksyjen teon! Eihän lapsella ole vielä sitä rutiinia, että pitäisi osata ennakoida mitä huomenna tapahtuu.



Kun yksi vuosi opetellaan, niin sitten ehkä voi vastuuttaa lapsi yksin huolehtimaan.

Joskus se antaa läksyt tarkistettavaksi, tai oikeastaan vain näyttää, mitä on tehnyt.

ihmettelin kun tuollaista arvioidaan, että eikö se ole ennemmin vanhempien arvioimista :) Kun itse olen ajatellut niin että ei noin "pieni" vielä aina voi muistaa kaikkea. Ja itse muistan kun vielä varmaan yläasteellakin äiti vielä huomautteli läksyjen teosta, ettei olisi jäänyt liian myöhäseen niiden teko tai unohtunut kokonaan.

Ja meillä ei ole teittyä aikaa jolloin läksyt tehdään. Koulun jälkeen lapsi haluaa levätä tai olla kavereiden kanssa. Läksyt tekee jossain vaiheessa ennen iltaa, mutta kun ei ole aina samaan aikaan niin ei siis itse niitä aina muistakaan.

ap

9- ja 7-vuotiaat pojat. Kyllä varalta kysyn, ovatko tehneet läksynsä. Yritän kannustaa itsenäiseen vastuunottoon ja siihen pian oppivatkin, tosin unohtuuhan ne läksyt aina välillä.

ja tämän ikäisenä tulee jo esille se omakin osuus: jos poika ei muista ottaa läksykirjoja mukaan tai muista mitä tuli läksyksi, niin ei siinä äidin huolehtiminenkaan kaikkeen auta.



Viime keväänä keräsin koululta 3 muovikassillista sinne unohtuneita vaatteita, ja mm. monot toukokuussa. Ja olin siis muistuttanut lähes joka päivä että ne pitää tuoda kotiin. Vielä oli muitakin monoja eteisessä...

Numero 1 viime vuonna huolehti läksyistä tosi hyvin, unohduksia koko vuonna sattui varmaan vaan yksi ja sekin joku sellainen, että kirja oli jäänyt pulpettiin, eikä pystynyt sit läksyjä tekemään ja stressasi sitä suunnilleen koko illan. Aina kyllä kysyttiin ja kyllä me myös tarkistetaan läksy ja sanotaan jos joku on väärin tai esim. numerot/kirjaimet peilikuvana.



Numero 2 on taas taivaanrannan maalari tuon muistamisen suhteen. Jos tulee kaksi läksyä, voi hyvin unohtaa toisen aineen läksyn kokonaan. Tekee useimmiten läksyt iltapäiväkerhossa ja tullessani kotiin kysyn, että onko läksyt tehty? "On" on vastaus ja tarkistetaan tai kunnellaan lukuläksy. Ja sit suunnilleen nukkumaan mennessä muistaa:"Voi ei, mulla oli matikankin läksyä".



Ekaluokkalainen opettelee ja häntä pitää ainakin omasta mielestäni siinä tukea. Mutta yhtälailla se, että muistuttaa siitä tosiasiasta, että läksyt ovat nyt osa arkea, on sitä kasvattamista ja opettamista. Kyllä jos ekaluokalla homman jättää sellaisen lapsen varaan joka on just vähän tuollainen viheltelijä, voi olla vaikea oppia muille tavoille sitten isompanakaan. En tiedä, itse ajattelen näin-

ja edelleen tarkistan, että koulureppu on pakattu

oikeilla kirjoilla yms. Läksyissä myös patistelen ja valvon, että ne on tehty. Jättäisi muuten niiden tekemisen nukkumaanmeno hetken ajaksi. Viimeisen kuukauden aikana on onneksi alkanut tekemään niitä jo ennen vanhempien tulemista kotiin. Koulumenestys on ollut hyvä ja kokeista tullut parhaimpia numeroita.