Päiväkodin esikoulussa EI OPETUSTA!

olen todella tyytyväinen poikani eskariin, joka on koulun yhteydessä. Joka päivä leikkivät runsaasti, ulkonakin ovat. Riimittelevät, askartelevat, eskarikirjaa täyttävät 1-2 päivänä viikossa. Jumpassa käyvät kerran viikossa, hallissa käyvät luistelemassa. Lto on napakka, mutta kiva. Lastenhoitaja on äidillisempi. Hyvä parivaljakko. Koska eskari on koulussa, osaavat koulussa jo kantaa tarjotinta hälyisässä ruokalassa, ovat nähneet koululaisten nujakointia pihalla jne., mutta toimivat turvallisesti omana ryhmänään.

toiminta sopisi paremmin siskolle joka on kaksi vuotta nuorempi.

koulun eskarit eivät tietääkseni kestä viittä tuntia..

Meillä lapsilla eskarissa on ollut käytössä Kisu Pikku-kuun tehtäväkirjat, joita on tehty vain eskarissa - ei koskaan kotiläksyä yms. niistä, ja ne on tuotu kotiin vain päällystettäväksi. Eskaripäivä on leikkiä, laulua, liikuntaa, ulkoilua ja tehtäviä.



Itse pidin tosi tärkeinä arvoina ryhmässä toimimisen opettamista ja talvella erityisen iloinen olin "intensiivisessioista hiihdossa ja luistelussa sisältäen omista välineistä huolehtimisen ja mm. luistinten ja monojen jalkaan laittamisen opettamisessa. Nämä tulevat koulussa totisesti eteen - jos et osaa laittaa luistimia jalkaan, et ehdi luistelemaan. piste. Opella ei ole aikaa.





Eskarissa on ollut kerran viikossa "läksy" joka on tehty tehtävävihkoon. Tavoitteena ei niinkään läksyn ssuorittaminen, vaan sen tosiasian muistaminen ttä laksy on - vihko mukaan - tee läksy - tuo vihko takaisin.



Kaikki muu on ollut aivan normaalia päiväkotitoimintaa.



Kaksi kolmesta lapsestamme on nyt jo koululaisia ja molemmat ovat oppineet lukemaan tammi-helmikuussa eskarivuoden aikana, laskemaan jo paljon aikaisemmin. Molemmilla on koulun alkaessa ollut erinomaiset kouluvalmiudet ilman pulpettia ja lukujärjestystä.

Olen lastentarhanopettaja itse ja ollut kolmessa eri kunnassa päivähoidossa töissä. Eskaria en ole ollut vetämässä, mutta kuitenkin aina samassa talossa esiopetusryhmän kanssa.



Paras esikoulu on ollut pienehkö, 17 lapsen esiopetusryhmä jossa oli lto, lh ja puolipäiväinen avustaja. Eskaritehtäviä tekivät kaksi kertaa viikossa, läksyjä tuli aika usein, mutta ne olivat todella pieniä juttuja kuten esim. oman nimen kirjoittamisen harjoittelua jne. Työntekijät olivat motivoituneita ja lasten kanssa oltiin ja tehtiin paljon.



Sitten oli toisessa kunnassa iso ryhmä, 22 lasta joss aoli lto ja kaksi lastenhoitajaa. Siellä tehtiin niin, että lapset eivät ehtineet leikkiäkään. Siis jos vaikka opeteltiin perusvärejä niin niitä värejä haettiin kaikkialta esimerkeiksi lapsille (siis esim. luonnosta ja aikuiset pukeutuivat niihin väreihin jne). Lopulta työntekijät olivat ihan loppu ja lasten vanhemmilta tuli palautetta kun lapset valittivat kotona, että eskarissa on tylsää. No on kai jos vapaalle leikille ei jää tilaa ja ulkoiluja jätettiin välistä.



Sitten siellä kolmannessa paikassa oli 19 lasta joista "erityislapsia" oli ihan kauheasti, olisko ollut 8 vai 9 lasta. Ryhmässä oli lto, kaksi lastenhoitajaa ja kokopäiväinen avustaja. Siellä ei tehty juuri mitään... Lapset leikkivät keskenään, aikuiset istuivat kahvilla ja talven tullen ulkoiluistakin luovuttiin esiopetusaikana. Arvatkaa vaan millaista palautetta tuli kun eskarit siirtyivät kouluun. Kynääkään eivät kaikki osanneet käyttää vaikka "erityislapsissa" oli vain yksi oikeasti erityislapsi, muilla oli esim. r-kirjaimen puuttumista, adhd-piirteitä (=tavallinen vilkas lapsi) ja yksi oli huostaanottouhan alainen, mutta ei siis muuten mitenkään "erityislapsi". Tämä porukka kävi jumpassa tasan nolla kertaa syksyn ja kevään aikana ja yhden kerran urheilukentällä.



Eli kyllä vaan paikoissa on eroja. Huonoja paikkoja on paljon eikä laki säätele mitenkään tätä toimintaa. Periaatteessa siis esiopetus pitä sisällään tiettyjä asiakokonaisuuksia, mutta kukaan ei valvo sitä toteutuvatko nämä käytännössä. Ja se on väärin!

Muu on täydentävää päivähoitoa jossa siis tuo 7 lasta per aikuinen.

Käyvät kerran viikossa luokassa tekemässä tehtäväkirjaa, lapsista on hauskaa istua pulpeteissa. Muuten ovat omissa tiloissaan, jotka ovat liian pienet, eivätkä valitettavasti kannusta leikkiin. Eivät ulkoile jos on vähänkään huono sää, ja jos ulkoilevat, niin ovat yleensä koulun pihalla (jossa on paljon asfalttia eikä juuri leikkivälineitä).

Seuraava lapseni menee eskariin kahden vuoden kuluttua, ja jos eskarijärjestelyissä ei tapahdu muutoksia siihen mennessä, niin harkitsen vakavista lapsen pitämistä päiväkodissa koulun alkuun asti. Harmi vain että täällä kaikki eskarit ovat kouluilla, ja voin kuvitella kuinka päivähoidonjohtaja suhtautuu siihen että lapsi olisi päiväkodissa 6-vuotiaanakin. Sehän toisi lisää kustannuksia kaupungille, koska pk:ssa on 7 lasta yhtä hoitajaa kohden, eskarissa 13 lasta/hoitaja. Mutta en todellakaan pidä siitä että eskarilaisista tehdään pikkukoululaisia.

Eipähän sielläkään kukaan valvo miten opettaja ops:aa toteuttaa. Laki säätelee esiopetusta ihan samalla tavalla kuin perusopetustakin, mutta menetelmät ja työtavat ovat vapaammat ja tavoitteet erilaiset. Kouluvalmiuksien harjoittelemista voi tehdä niin monella eri tavalla. Pulpetissa istuminen ja kirjojen täyttäminen näyttää monesta ei-ammattilaisesta siltä oikealta eskarilta, mutta oppiminen esikouluiässä tapahtuu kyllä enimmäkseen ihan muuten: tutkimalla, kokeilemalla ja leikkimällä, siis toiminnan kautta. Eivätkä ne leikit aina ole suinkaan vapaita leikkejä.

-lto ja luokanope-

Eli kyllä vaan paikoissa on eroja. Huonoja paikkoja on paljon eikä laki säätele mitenkään tätä toimintaa. Periaatteessa siis esiopetus pitä sisällään tiettyjä asiakokonaisuuksia, mutta kukaan ei valvo sitä toteutuvatko nämä käytännössä. Ja se on väärin!

Ja ehdottomasti haluan seuraavatkin päiväkodin eskariin.

4 kuudesta on siis jo käynyt ja kaksi vielä odottamassa vuoroaan.



Koulun penkillä ehtii istua aivan varmasti piisalle asti kun oppivelvollisuus koittaa, siihen asti haluan omille lapsilleni 'lapsellisen' eskarinkin, kirjaimet ja numerot on on olleet hallussa hyvin jo ennen koulun alkua ja kaksi luki sujuvasti jo eskarissa. Siis tarhan eskarissa.



Koulun eskari oli suoraan sanoen huono kokemus. Mutta varmasti on molemmissa vaihoehdoissa sekä hyviä että huonoja. Meillä siis yksi koulun eskari ja kolme pk-eskaria, kaikki eri paikoissa.

se oli aika tyhjänpäiväistä. Lapsi oppi lukemaan jo 5-vuotiaana, mutta ne jotka ei vielä osanneet eivät siihen paljon harjoitusta eskarissa kyllä saaneet. Sellainen mielikuva jäi, että siellä ei oikein tehty mitään, eskariope oli sellainen liki

kuuskymppinen väsyneen oloinen nainen.

Nyt toinen lapsi on koulun eskarissa, tämä on tosi hyvä. Pari kertaa viikossa tekevät eskarikirjaa,muuten leikin ja muun toiminnan avulla oppimista, metsämörriretkiä jne. Hyvät tilat ja opetusvälineet.

Aamu- ja iltapäivähoito on lapsen mielestä kuitenkin parasta, askartelevat paljon, musisoivat, jumppaavat salissa ja ulkoilevat. Ja tietysti myös sitä vapaata leikkiä.

Syövät koulun ruokalassa, välillä rehtori istuu samassa pöydässä kuulemma:)

Koulun aloitus tulee sujumaan helposti.

Muu on täydentävää päivähoitoa jossa siis tuo 7 lasta per aikuinen.

Jopa päivähoitolaissa sanotaan, että osapäivähoidossa riittää yksi hoitaja 13 lasta kohden.

T. se sama, joka asiaa harmitteli

Hoitajien määrästä kirjoitetaan päivähoitoasetuksessa

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730239

No eskarissahan on kuitenkin myös opetussuunnitelma, jota noudatetaan eli sinänsä se "opetussisältö" on sama riippumatta siitä minkä nimisessä rakennuksessa se eskari järjestetään. Kovin tavoitteellistahan se opetus ei toki tuossa vaiheessa ole, tai siis tavoitteet on enemmän kouluvalmiuksissa eli ryhmässä toimimisessa, sosiaalisissa taidoissa, vuoron odottamisessa, paikallaan istumisessa jne. ja lisäksi myös kielellisiä ja matemaattisia valmiuksia. Varmaan on aika paikkakuntakohtaista, kuinka paljon ekstraa opeteltaviin asioihin tuodaan. Meidän kunnassa myös koulun eskarissa on jätetty paljon aikaa myös vapaalle leikille, eli meillä ei näe kovinkaan eroa pk:n ja koulun eskarilla.

Meidän päiväkodin eskarissa ei ole kirjoja, mutta ei silti voi sanoa etteikö meillä olisi opetusta. Toiminta on lapsilähtöistä, leikin varjolla opitaan monia tärkeitä asioita numeroista ja kirjaimista ryhmässa olemiseen. Teemme erilaisia tehtäviä kyllä, mutta ne ovat kiinteästi osa lapsen kokemusmaailmaa, esimerkiksi tehtäviä metsäretkistä, juhlista yms.