Luopumisen tuskaako tämä on?

Meillä on viisi lasta 1-2v ikäeroilla ja olemme yhdessä päättäneet, ettei enempää lapsia tule ja tämä riittää meille.



Nuorin lapsistamme on nyt 2,5v ja minulla on jo pidempään ollut todella surullinen olo, vaikkei tähän mitään varsinaista syytä ole. Meillä on kaikki periaatteessa hyvin. Pari kertaa olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja jossain määrin tätä tunnetta voi verrata siihen. En jaksa tehdä kaikkea ja nekin mitä teen niin itsensä joutuu siihen pakottamaan. Tuntuu pahalta, ettei enää enempää lapsia tule, vaikka tiedän, että näin on meille paras. En jaksaisi enää niitä yövalvomisia ym, kun nuorin on nyt muutaman kuukauden nukkunut ilman että herää vähän väliä.



Onkohan tämä nyt sitten jotain luopumisen tuskaa vai voikohan masennus olla uusimassa?