Lue keskustelun säännöt.
kuuluisiko minun saada osallistua
25.11.2009 |
Elikkäs.. isäni saa tammikuussa lapsen, joka on ensimmäinen hänen uudelle vaimolleen. tosin samalla minulle ensimmäinen sisarus. Olen 19.
Jotenkin vaan jostain kaivautuu koko ajan mieleeni etteivät he ajattele minun osallistuvan sisareni elämään niin kun yleensä sisaren elämään kuulutaan.
Asun samalla paikkakunnalla heidän kanssaan, mutta en kauheasti pidä heihin yhteyttä, käyn n. kerran kuukaudessa, isäni kanssa kyllä soittelen lähes päivittäin.
nyt kun lapsi syntyy, haluisin kuulua heidän elämään paljon enemmän kuin tähän asti, onhan lapsi kuitenkin minulle ensimmäinen sisarus ja samalla myös viimeinen, isäni kuitenkin jo yli 50 ja äidin puolelta ei enää lapsia ole tulossa.
voisiko olla että isän vaimo ajattelee etten voi ajatella tulevaa lasta sisaruksenani ja etten kuuluisi lapsen elämään niin kuin normaalin sisaruksen. kun kyseessä kuitenkin sisarpuoli.. itse en ajattele lasta minään sisarpuolena..
Kommentit (6)
luultavasti siitä mieleeni kantautuu tämä ajatus koska kun olin n.10-13v. ja asuin säännöllisin väliajoin isälläni, isän vaimo oli todella mustasukkainen minun ja isäni väleistä (olen aina ollut "isintyttö"). heti kun en enää viettänyt heidän luonaan aikaa muuten kuin kyläillen niin isän vaimon ja minun välit muuttuivat tyystin ja tulimme paljon paremmin toimeen. ja tulemme edelleen..
en ole jutellut isän kanssa asiasta, mieli tekisi, mutten teidä miten siitä puhuisin hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla, että juuri sinun asumisesi heillä oli se, jota uusi vaimo ei niin jaksanut. Murrosikäiset ei aina ole kaikkein helpoimpia, eikä niitä kestä aina, vaikka omiakin olisivat.
Ilmaise halusi olla mukana. Uskon, että heillä ei ole mitään sitä vastaan.
niin voihan se noinkin olla, ja varmaan onkin, en todella ollut helpoimmasta päästä murrosiässä :D
kait se sitten olisi vaan reippaasti asteltava heidän puheilleen, alkaa aika loppumaan jos ajatteli asian hoitaa ennen lapsen syntymää :)
toivottavasti asia nyt ovat noin että ajatukseni ovat ihan omaa laatuaan.. olen ekaluokkalaisesta asti toivonut sisarusta ja olisi todella kurjaa jos nyt sellanen "vietäisiin nenän edestä pois" :/
muutenkin hirveä vauvakuume ollut viimeset puoli vuotta, kovasti toivon että tämä tulokas veisi ne hetkeksi pois, en kuitenkaan ihan näin nuorena lapsia haluaisi vaikka olenkin elänyt vakisuhteessa 4 vuotta ja juuri menimme kihloihin..sitten parin vuoden päästä :)
että ajattelevat myös, ettei sinua jaksa kiinnostaa uusi vauva, kun olet jo niin iso.
Tai sitten kuvittelet koko tilanteen.
Itse (äitipuoli kun olen) toivoisin sinun ottavan asian puheeksi ja sanovan, että haluaisit olla enemmän tekemisissä nyt, kun vauva syntyy ja haluaisit rakentaa vauvaan sisarussuhteen.
Mulla on kaksi tytärpuolta, olivat jo aikusia kun pikkuveli syntyi. Tulivat laitokselle katsomaan, pääsivät sisaruksina tarkkailuosastolle katsomaan. Varsinkin kun lapsi oli pieni kävivät usein katsomassa. Meillä ei ole puhuta sisarpuolista, on vain veljiä ja siskoja. Toisella on jo omia lapsia, joten ei ole niin aikaa. Lapseni odottaa aina sisarusten tapaamista ja haluaisi viettää heidän kanssaan enemmän aikaa. Molemmat on tosin kovin kiireisiä. Toivottavasti suhde vielä lähentyisi.
tykkään myös itse mieheni lapsista, ja haluaisin itsekin nähädä heitä useammin.
häiritset heidän elämäänsä mahdollisimman vähän etkä rupea sisarukseksi vai kuvitteletko tämän vain mahdollisuutena omassa päässäsi?
Eihän hän sitä pysty määräämään miten sinä lapsesta saat ajatella.
Oletko jutellut isäsi kanssa asiasta?