Kiittämätön kummilapsen äiti!
Eipä ole koskaan kiitosta tullut kun olen jotakin kummilapselleni ostanut. Enkä tosiaan odota mitään ylisstyslauluja vaan ihan pikainen maininta seuraavan kerran puhuttaessa (jos olen laittanut postitse) tai samantien (jos annan kädestä käteen) riittäisi. Eikä ole opettanut tätä jaloa taitoa lapselleenkaan.
Eikä mitä. Päinvastoin. Kommentit lahjoista ovat todella loukkaavia! Vai mitä mieltä te olette, olenko liian herkkä?
Muutama esimerkki:
Olin laittanut lapselle muutamia vaatteita lahjaksi postitse. Ei tullut kiitosta, vaan puolen vuoden päästä äiti kertoi NAURESKELLEN että: "he he löysin ne vaatteet paketista hattuhyllyltä. Ei olla kertaakaan käytetty ja nythän ne on jo pieniä".
Laitoin ystävänpäivänä lapselle (joka oli tuolloin alle 2v.) hienon nalle-puh-kortin. Äiti kertoi tästäkin NAURESKELLEN, että: "heh heh koira oli repinyt sen ennen kuin Maija oli edes ehtinyt sitä nähdä".
Ja muutoinkin on mielestäni tosi epäkunnioittava. Jos esim. kysyn, että onko lahja tullut perille saattaa NAURESKELLEN vastata, että "joo onhan se tullut, mutta ei olla jaksettu hakea postista" tai "joo se onkin unohtunut tuonne kaapin perälle eikä olla edes vielä avattu".
Jotenkin mielestäni todella epäkunnioittavaa ja halventavaa. Ei paljon tekisi mieli enää mitään ostaa tuon äidin käytöksen takia, mutta syytönhän lapsi siihen on.
Kommentit (15)
Mikään ihme, kun nykyään kiittämättömiä penskoja, jos vanhemmat ovat tuota rataa.
myös. Kalvaakohan tässä nyt joku muu asia taustalla? Ovatko välinne muuten kunnossa? Käyttäytyykö muuten asianmukaisesti? Itse kyllä varmaan sanoisin suoraan, että eipä ole kiva muistaa lasta lahjoin/kortein, jos suhtautuminen on noin välinpitämätöntä ja kysyisin, että olisiko ehkä parempi, etten lähetä mitään enää.
onko hän muutoinkin noin huonokäytöksinen?
samantekevää materia heille on. Kamaahan monille perheille tulee ovista ja ikkunoista, ns. riesaksi asti ja jos sitten sen takia haluaa kertoa, että paketit saattavat jopa jäädä avaamatta, kun niitä tulee niin paljon. Itse kyllä ehdottaisin, että kummitäti tms. kysyy etukäteen tarpeita, enkä vihjailisi mitään noin äärimmäisen tökeröllä tavalla. Mutta voiko kyse siis olla jostain tuollaiseista?
kouluaikana hyviä kavereita ja nykyään emme niinkään. Mutta tällä äidillä ei tainnut olla juurikaan muita joita pyytää kummiksi. Ei siis esim. sisaruksia, eikä edes ystäviä. On myös yh eikä miehen suku ole myöskään kuvioissa. ap
kummitädiksi?
jotka ei sano yhtään mitään. Mulla siis tilanne, että kummityttö asuu sijaisperheessä ja mä muistan tyttöä säännöllisesti jouluna,synttärinä ja nimmarina, mutta en ole saanut olla missään tekemisissä tytön kanssa 3 vuoteen ja mitään syytä ei siihen ole.
Itselläni vastaavanlainen tapaus, eipä ole paljon lahjoista kiitelty, enkä itsekkään odota, kun vaikka tekstiviestiä, että lahja on mennyt perille. Oma lapseni soittaa kyllä aina kummeilleen ja saoo kiitos, ei vaadi paljoa. Vauva-aikoina laitoin aina tekstiviestin, että kiitos perille on tullut ja tykätään lahjoista. Tulee kyllä sellainen olo, että teksisi mieli lopettaa yhteydenpito, mutta lapsi on tähän syytön. Voimia sulle, samassa veneessä ollaan!
lahjaan... Ehkä muistaisin vaan kortilla.
vain kultakorut kelpaavat- odtapas kun kummilapsi kasvaa ap...
... varmaan jo senikäinen, että ymmärtää puhetta ja puhuu itsekin? Minä sinun roolissasi antaisin tästä lähtien lahjat suoraan lapselle käteen. Ja jos hän ei kiitä, opettaisin häntä tyyliin: "miten sanotaankaan kun saa lahjan". -Kummithan on tarkoitettu vanhemmille tueksi kasvatuksessa!!
Ja anna jotain sellaista, mikä ei jää käyttämättä. Esim. syötävää, lelu, kirja jota luet hänelle aina kun käyt hänen luonaan tms.
Lopeta lahjojen ja erityisen korttien lähettäminen.
Tiimarin kortti riittää.
Onkohan tämä äiti näitä hopealusikka suussa syntyneitä, jotka eivät osaa arvostaa yhtään mitään elämässään. Niin käy, kun kaikki tulee kuin automaatista painaen.
Kummilapselle voit sitten kun aika on sopiva lahjoittaa omaa aikaasi. Siitä jää eilinikäisi, kivoja muistoja teille kahdelle. Mammasta viis.
on muutoinkin aika humpsankeikka liittyen esim. raha-asioihin. On yh ja elää pienillä rahoilla, mutta siitä huolimatta tuhlailee miten sattuu eikä kunnioita kenenkää omaisuutta. Ei edes omaansa minkä on suurelta osin ostattanut omilla vanhemmillaan. Mottonsa taitaa olla: "jos joku menee rikki niin saahan aina uuden". Esim. kännykät, kannettavat ym. joutavat taaperon ja koiran leikkeihin ja vuosittain tämän naisen vanhemmat saavat olla ostelemassa tyttärelleen uusia.
ap
on muutoinkin aika humpsankeikka liittyen esim. raha-asioihin. On yh ja elää pienillä rahoilla, mutta siitä huolimatta tuhlailee miten sattuu eikä kunnioita kenenkää omaisuutta. Ei edes omaansa minkä on suurelta osin ostattanut omilla vanhemmillaan. Mottonsa taitaa olla: "jos joku menee rikki niin saahan aina uuden". Esim. kännykät, kannettavat ym. joutavat taaperon ja koiran leikkeihin ja vuosittain tämän naisen vanhemmat saavat olla ostelemassa tyttärelleen uusia. ap
Jos ei ole joutunut itse ponnistelemaan hankintojen suhteen ei niitä myöskään osaa arvostaa. Eikä sitä kautta toisilta saatuja lahjojakaan.
Joten siis voit unohtaa lahjojen ostamisen. Kuten sanoin, anna aikaasi kummilapselle sitten kun hän on siinä iässä.
Enkä edes korttia lähetä.
Lahjat ja kortit lähettäsin sitten kun lapsi on sen ikäinen että ymmärtää asioittenpäälle jotain.
Kuulostaa siltä että äitiä ei kiinnosta mitä ostat/annat.
Itse olen ainakin kiittänyt kummia jos lapset on saanut jotain.
Ja vanhempi osaa jo kiittää mutta kiitän vielä kerran :)