Annoin miehelleni mahdollisuuden pettämisen jälkeen

koska olen itse samassa tilanteessa. Annoin mahdollisuuden. Asia on kirpaiseva enkä osaa sanoa mihin tästä mennään.



Kun luin tekstisi tuli taas kireä tunne...

ja joko tiedät oliko ratkaisusi oikea?



Minä olen itse tehnyt saman ratkaisun. Oikeastaan se oli heti selvää, että me emme luovuta vaan selviämme ja jatkamme eteenpäin. Ja näin teimme. Asiasta on pian vuosi eikä kaivele enää mitenkään. Tänään viimeksi kohtasin tämän naisen ja tervehdin häntä ihan asiallisesti eikä tunnu edes pahalta.

kerron, että itse tein saman päätöksen 7v sitten. En ole katunut. Mies oppi kerrasta (toki olisin soinut, että olisi oppinut kokeilematta lainkaan!). Ollaan oltu hyvin onnellisia viimeiset vuodet, mies selvästi päätti, ettei hän tätä suhdetta pilaa - sitoutui siis todella. Asia oli vaikea pitkään ja valehtelisin jos sanoisin, ettei milloinkaan tule mieleen. Se on asia, joka seuraa meitä varmasti hautaan saakka. Muistan aina sen kivun. Mutta muistan myös sen, kuinka anteeksianto kuitenkin antoi minulle paljon: sain pitää perheeni koossa ja olen onnellinen.

Minkälaisen mahdollisuuden annoit? Onko puoleltasi jotain ehtoja?



Onko tapahtuneesta kauan aikaa?



Luuletko että miehesi ja tän toisen naisen suhde on loppu?



Oletko muuttunut ihmisenä?

ja miehelläni oli oikeastaan lyhyt suhde ko. naisen kanssa.



Tiedän että ratkaisuni oli oikea, en tiedä jatkuuko yhteiselomme vuoden kaksi vai pidempään, mutta itse olen saanut aikaa vahvistua ja ennenkaikkea lapsillamme on kaksi vanhempaa arjessa ja läsnä.

ei luottamus ole täysin palautunut, jos koskaan palaakaan, mutta mitään merkkejä ei suhteen jatkumiselle enää ole.. Käymme myöskin parisuhdeterapeutilla.

olen muuttunut ihmisenä.



Äitini joskus sanoi, että minä olin se lapsi joka mukisematta antoi oman lapionsa hiekkalaatikolla sille "vahvemmalle"..

No enää en ole se lapsi, en anna kenenkään hyppiä silmilleni tai polkea oikeuksiani, niinkuin olen tähänastisen elämäni antanut..



Ja täytyy sanoa että se tuntuu ihan hyvältä!

Olet vahva, hyvä ihminen.

(toivottavasti ei ole liian kipeä kysymys)



Olen aina miettinyt sitä, miten pystyy enää rakastelmaan miehensä kanssa kun tietää tämän käyneen vieraissa... Jotenkin luulen että itse vaan miettisin kerta toisensa jälkeen siinä aktin aikana, että ukko p*rkele kävi toista naimassa ja nyt se on tuossa... Ja ajatteleeko se mies edelleen sitä toista naista..`?

Muutenkin seksi on minulle asia, jossa luottamuksella on tosi iso osa... Jos se luottamus viedään.. Mitä jää jäljelle? :(



N28

. No enää en ole se lapsi, en anna kenenkään hyppiä silmilleni tai polkea oikeuksiani, niinkuin olen tähänastisen elämäni antanut.. Ja täytyy sanoa että se tuntuu ihan hyvältä!

Miehesihän polki oikeuksiasi oikein pahimman kaavan mukaan ja sinä nielit sen! Turha on vahvuudesta puhua siinä viheessa mitään! =D

. No enää en ole se lapsi, en anna kenenkään hyppiä silmilleni tai polkea oikeuksiani, niinkuin olen tähänastisen elämäni antanut.. Ja täytyy sanoa että se tuntuu ihan hyvältä!

Miehesihän polki oikeuksiasi oikein pahimman kaavan mukaan ja sinä nielit sen! Turha on vahvuudesta puhua siinä viheessa mitään! =D

Äläs nyt, ap varmaan päättää nykyään ihan yksin verhojen värin ;-)



Ei vaan jos ihan oikeasti asiaa mietitään, niin yksi asia minua kiinnostaa. Pystytkö edelleen kunnioittaen ja ihaillen katsomaan miestäsi? Saako miehesi siten haluamansa/tarvitsemansa ihailun sinulta? Itse veikkaan, että pettämisessä usein menee kunnoitus ja ihailu petturia kohtaan ja sitten sitä myötä taas mies ei saa tarvitsemaansa ihailua ja siten ollaan taas herkempiä uuteen pettämiseen, koska uudesta suhteestahan sitä ihailua saadaan. Noidankehä siis usein tuo pettäminen.

Meillä aika ennen pettämistä oli kummallekin sitä tavallista harmaata arkea huolineen, johon mieheni valitettavasti haki helpotusta "kesäkissasta". Jonka paljastuttua

toki oli ensishokki jolloin nukuimme eri huoneissa, mutta minulle itselle miehen petos oli tavallaan heräänminen ja näytön paikka.



Halusin näyttää, ehkä typerää kyllä, että seksi minun kanssani on varmasti kahdeksan vuoden jälkeen nautinnollisempaa kuin jonkun muun..



Ja on se jos tunnelma on oikea, niin meillä on tosi kivaa, mutta valehtelisin jos sanoisin että aika usein vieläkin sängyssämme makaa myös se kolmas..

Kyllä voin edelleen ihailla ja kunnioittaa miehessäni tiettyjä piirteitä, toisia taas en..

Ja sama ihminen hän ei koskaan tule minulle olemaan, mitä oli vielä vuosi sitten.



Se on totta että mies polki minut teollaan maanrakoon, mutta uudestaan hän ei sitä pysty tekemään..