Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva kiistanaihe miehen kanssa: mua ei huvita lomailla lasten kanssa
05.01.2009 |
Mua ei yhtään huvita edes suunnitella mitään lomia lasten kanssa. Tiedän, että jos lähdetään esim. hiihtolomareissulle lasten ja tuttavaperheen kanssa, niin oma "loma" menee siinä, että juoksee muksujen perässä estämässä niitä iskemästä päätään takanreunukseen yms. vaaranpaikkoihin, nukkumisesta vieraassa paikassa ei tule mitään ja muutenkin kaikki show johtaa vain huutoon ja kiukkuamiseen. Lapset siis on 1,5 ja 3-vuotiaita. Mihinkään pulkkamäkeä kummempaan ei voi lähteä, ulkovaatteiden pukeminen on joka tapauksessa yhtä helvettiä ja missä tahansa mihin mennään, väsyneet lapset vain kiukkuavat ja vänisevät. Tämä on siis mun mielikuva siitä, mitä seuraisi muutaman päivän mökkilomasta jossakin hiihtokeskuksessa.
Miehen mielestä lapset ei saa olla este ja niiden kanssa on vaan mentävä lomalle, vaikka kaikki olisikin peestä. Tai siis miehen mielestä pitää suhtautua niin, ettei koe sen olevan peestä vaan että sellaista se loma lasten kanssa on. Tavallaan allekirjoitan, mutta mun mielestä tuo ei vaan ole yhtään hauskaa eikä missään nimessä täytä loman peruskriteerejä, eli että lomalla pitäisi olla mukavaa ja rentouttavaa.
Kommentit (39)
Meillä alkaa lasten tappelu ja vikinä jo alussa ja kestää koko matkan. Kellään ei ole mukavaa ja ketään ei nuku. Perhe on muuten terve koko vuoden, mutta jos kotoa poistuu niin johan ainakin yksi sairastuu vähintään. Jossain vaiheessa matkaa alkaa ymmärtää vanhempia jotka ottaa perskännit ja hylkää lapsensa jonnekin, koska itsekin tekisi niin jos pokkaa löytyisi tarpeeksi.
Mä en ainakaan lähde lasten kanssa minnekään, koskaan. Se ei ole sen kärsimyksen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin lapset tykkää kaikenlaisesta vaihtelusta ja itseäkin virkistää nähdä uusia maisemia. Rutiinitkaan ei ole yhtä tylsiä uudessa paikassa, kuin kotona.
Ja ihme mukuloita, jos eivät osaa olla paikallaan ravintolassa!
Ap:n asenteella on parasta jäädä kotiin.
Täysin samaa mieltä, jos mulla olis noin saamaton mies niin sais kyllä lähtee kävelee, yhdessä ollaan lapsi haluttu ja yhdessä se myös kasvatetaan =D
Kuumetta, korvatulehdusta, oksutautia, keuhkokuumetta, maitoallergiaa, ja aina kaikki yllättää just sillä sekunnilla, kun ollaan päästy perille.
Siinä on kestokyky ja positiivinen rento asenne hyvin kortilla.
Ketsupilla ja ranskalaisilla ei hirveän täyteen myöskään tule, eikä pitkälle jaksa, valitettavasti.
Kokeilkaa pienellä ikäerolla huviksenne.
Lomalla pitää osata heittää arkirytmit pois.
Meillä lomailuun kuuluu olennaisena osana nukkuminen pitkään, sängyssä löhöily, herkuttelu aamusta iltaan. Lapset saavat syödä vaikka koko viikon ranskalaisia ja juoda mehua.
Jos ollaan kotona lomalla niin ei paineita ulkoilusta vaan ollaan sisällä koko päivä jos huvittaa, vuokrataan vaikka elokuva tms ja vain ollaan.
Ja kun vanhemmat pääsevät irti arkirytmeistä ja rentoutuvat niin lapsekin ovat hyvällä mielellä herkutteluista ja rytmittömyydestä huolimatta :)
Itsellänikin pari kaveria, joiden mielestä lomailu lasten kanssa on painajaista.
Heillä on jo se pelkkä arkielämäkin normaalisti kellontarkkaa nipottamista, ruokarytmeistä ja ruuista ei lipsuta, päiväunet on nukuttava tilanteessa kuin tilanteessa jne. Äiti stressaa loma pilalle!
vanhemmat itsekin omalla asenteellan ja postiiivisudellaan auttaa loman onnistumista ja kohottaa yleistä ilmapiiriä.
peli on menentetty jos jo valmiiksi pitää suhtautua kaikkeen nuivasti.
ja mitä sitten jos lapset esim syö loman ajan vaikka sitä ketsuppia ja ranskalaista, antaa mennä ja antaa kaikkien nauttia lomasta, ei siihen kuole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitääkö niitä lapsia tehdä niin pienellä ikäerolla että sitten menee joka asiassa hermot ja valitetaan täällä netissä ku on niin hankalaa ja plaa plaa.
Odotan itse ensimmäistäni ja haluan nauttia rauhassa vauva-ajasta sun muusta.Toisen lapsen aika on sitten joskus myöhemmin.
Kuumetta, korvatulehdusta, oksutautia, keuhkokuumetta, maitoallergiaa, ja aina kaikki yllättää just sillä sekunnilla, kun ollaan päästy perille.
Siinä on kestokyky ja positiivinen rento asenne hyvin kortilla.
Ketsupilla ja ranskalaisilla ei hirveän täyteen myöskään tule, eikä pitkälle jaksa, valitettavasti.Kokeilkaa pienellä ikäerolla huviksenne.
vaikka sillä omalla asenteellakin on vaikutusta tietysti miten loma sujuu.
Me oltiin kesällä viikon vuokratulla mökillä..ja huoh, olin kyllä ihan väsynyt loman loputtua ;) Vaikka oli paljon kivojakin hetkiä, mutta päällimmäisenä se tavaroiden roudaaminen, kuopuksen (1,5v) vahtiminen..jotain extraa koko ajan.
Kohteessa oli päämökki (missä asuimme me lasten kanssa) ja n.100m päässä ranta, sauna, grilli ym. Toisaalta hyvä ettei vesi ollut ihan vieressä, mutta voi sitä tavaran roudaamisen määrää.. eikä kuopus tietenkään nukkunut "normaalisti" (vaikka rattaissa iltaisin nukkuikin kun grillattiin).
Mies kyllä hoitaa lapsia ihan kiitettävästi hänkin, mutta silti kaikki se vaaterumba ja miettiminen mitä kaikkea pitää olla mukana, jää yleensä aina mun kontolle. Eli hoitolaukkujen pakkaaminen ym....
Joku kompromissi voisi olla hyvä? Tehkää vaikka sopimus että vuoropäivinä toinen pääsääntöisesti hoitaa lapsia..ei niin, että isä lomailee ja äiti hoitaa kaiken muun. Mökin varustuksen on syytä olla hyvä, ja mahdollisimman turvallinen jne.. Varahoitajia mukaan reissuun? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
herranen aika sentään, sitävartehan lomia pidetään että päästään irti arjesta ja rentoudutaan!
jos ei aikuisetkaan lomillaan nuku ja syö niinkuin normaalisti, tai tee samoja tylsiä asioita, miksi ihmeessä lastenkaan pitäisi sitä saman liturgian mukaista rutiinia noudattaa lomalla?
jos pitää stressata jo siitä että syökö lapset vaan ketsuppia ja ranskalaisia... no ei ne nälkään kuole varmaan eikä puutoksiin loman aikana lapsetkaan.
on se nyt kumma jos ei perheet osaa lomaillakaan enää yhdessä nykyään ilman burnouttia, ei kaiken tartte aina ollkaan yhtä suorittamista ja saman kaavan mukaan mennä.
meillä ainakin on ollut monenmonta kotimaan- ja ulkomaanlomaa koko perheen kanssa, pienten lasten kanssa. ei tulisi mieleenkään tehdä siitä ongelmaa ja ohjelmanumeroa jo etukäteen. itsestäänselvyys on tietysti se että lasten kanssa lomaillaan lasten ehdoilla.
Lasten kanssa lomailusta minä kyllä nautin ihan yhtä paljon kuin aikuistenkin kanssa. Kohteet valitaan lasten iän ja kiinnostusten mukaan eikä yritetä ahtaa liikaa tekemistä muutamaan päivään.
Työtä on tietysti lasten hoitamisessa, mutta sama työ se on kotonakin. Ja meidän lapset (ja perheen aikuisetkin) ovat jostain syystä aina iloisia ja kilttejä reissussa, vaikka kotona normaalisti nurisevatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kodista mihinkään. Matkustus pienten lasten kanssa on väsyttävää, jos voimia ei ole, vaikka toisaalta matkustus myös virkistää. Mutta virkistystä ei tule, jos ei ensin saa levätä ja kerätä voimia.
Meillä oli kivaa. Ei se mitään lepoa toki ollut kun joutui olemaan tosi skarppina koko ajan. Ei tosiaan voinut aurinkotuolissa torkkua, mutta kaikki oli tosi hyväntuulisia.
Lapset eli sen viikon jugurtilla, banaanilla, jätskillä ja ranskalaisilla. Mutta mitä sitten, ymmärsivät kyllä ettei sama meno jatkunut sitten enää kotona.
Toisen kerran oltiin vuotta myöhemmin ja silloin oli jo helppoa kun lapset olivat niin "isoja".
Nyt odotan vain että vauva vähän kasvaa niin päästään taas reissuun. Haluan että nuorin osaa kävellä ja syödä "mitä vain" niin sitten on valmis matkustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta lomaahan on se, että ei tarvitse olla kotona ja kiinni rutiineissa. Itselleni on todellakin lomaa se, että ei tarvitse siivota ja kokata.
Ja kun niiden lasten kanssa liikkuu ihmisten ilmoilla, ne osaavat ollakin.
kunnes lapset ovat rippikouluiässä. ( ja jos se perhe edes pysyy kasassa siihen asti kun kaikki pitää suorittaa tietyn kaavan mukaan niin ettei voi edes lomalla irrottautua rutiineista)
mutta turha marista sitten siitä ainaisesta arjestakaan siellä kotitukikohdassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaimo tekee kaiken lasten kanssa (pienellä ikäerolla tietysti), miehellä on kivaa ja vaimo syö masennuslääkkeitä vieressä. En ymmärrä miksi heidän pitää lomailla niin paljon ja jatkuvasti, kun se selvästikin on vaimolle kamala stressi mutta itsepähän on valinnut.
Meillä on vasta yksi lapsi, mutta en todellakaan lähtisi hänen kanssaan etelänmatkalle tai hotellilomalle, jos se tarkoittaa sitä että käytössä on se yksi pieni huone. Ollaan paljonkin pois kotoa, mutta silloin pitää olla olosuhteet kunnossa: iso mökki, valmista ruokaa helposti saatavilla ja rutiinit kaukana :) Purjehditaan myös kesäisin ja siitä touhustahan on rutiinit kaukana ja olosuhteetkin hetkittäin ihan kamalat, sen vaan kestää paremmin. Lentokoneeseen ja hotelliin menen sitten kun lapsi on vähän isompi, nyt en kestäisi.
All inclusivessa et voi ryhtyä "keittiömarttyyriksi" eli lomahahmoksi, jota kammoan eniten.
Meillä on lasten kanssa reissattu ympäri maailmaa (nyt 5 ja 2,5v). Molemmat ovat käyneet lähes 10 maassa ja lomat ovat aina leppoisaa yhdessä oleilua. Jos väsyttää -> nukutaan ja loikoillaan. Jos on aktiivinen olo -> mennään uimaan, retkelle yms. Liian tarkat rytmit kannattaa heittää pois. Maksamme aina siitä, että olemme hyvässä hotellissa ja sopivan lähellä kiinnostavia paikkoja. Seuraavaksi ollaan menossa Lappiin viikoksi ja tärkeintä on olla yhdessä ja ihmetellä uusia asioita. Ravintolassa lapset välillä istuvat nätistä ja syövät, kun taas välillä leikkinurkkaus yms kiinnostaa enemmän, jolloin otamme ruoat mukaan ja syömme myöhemmin. Ei ne nälkään kuole. Meillä asiaa helpottaa paljon se, että olemme mieheni kanssa matkustaneet paljon ennen lapsia yhdessä, joten meillä on aika hyvät pakkaamis- yms rutiinit ja matkoilla molemmat pärjäävät lasten kanssa yksinkin. Olemme myös sopineet, ettei lomalla olla huonolla tuulella ja rahoja ei lasketa. Jos jompaa kumpaa alkaa hermostuttaa, voi mennä vaikka illalla yksin pienelle kävelylle ja ladata positiivista energiaa. ;)
Matkoille autoon ja lentokoneeseen suosittelen lapsille omia dvd-soittimia. Niiden avulla voi helposti ajaa jopa 12h parilla pysähdyksellä ihan päiväsaikaankin.
Joskus lapset ovat olleet 5päivää 2viikon matkasta oksennustaudissa ja silti jäi ihanat muistot, kun nautimme niistä hetkistä, jolloin joku ei oksentanut. Oli hyvä syy ostaa heille uusia leluja ja herkkuja ja ihmetellä niitä vieraassa maassa.
Ap, jos noin paljon ahdistaa, suosittelen jäämään kotiin ja odottamaan pinnan pidentymistä. :) Matkailu lasten kanssa voi olla ihanaa. Hetkittäin myös raskasta kaiken touhotuksen keskellä.
Minä en jaksanut kuunnella miehen ruikutusta Muumimaahan (vai mikä se helvetti nyt siellä Naantalin kupeessa onkaan). Järkkäsin yjhden kaverin vaimon kanssa miehet reissuun lasten kanssa (varattiin hotelli yms) ja meitsi vietti unelmien viikonlopun kotona. Suosittelen.
Eivät ne vielä noin pieninä saa mitään reissaamisesta, mieluiten haluaisivat vaan viettää kiireetöntä aikaa KOTONA vanhempien kanssa.
Jos vanhemmat haluavat itsekkyyttään välttämättä reissata, niin älkää raahatko noin pieniä mukaan (hankkikaa hoitaja). Jos lapsia tekee, niin pitäisi olla valmis myös uhrauksiin, sanokaa mitä sanotte.
Itse olen alkanut reissaamaan jouluna 6 v. täyttäneen poikamme kanssa vasta äskettäin ja voin sanoa, että minä NAUTIN pojan kanssa matkailusta nykyään, kun poika on jo tarpeeksi iso ja todella itsekin jo saa elämyksiä matkailusta.
- automatka monta viikkoa Keski-Euroopassa
- muutama etelänloma
- kaupunkiloma Istanbulissa
- joitakin risteilyjä
- mökkilomailua Suomessa
Kaikki lomat ovat onnistuneet loistavasti ja koko perhe on nauttinut, lapsia on ollut mukana 1-3 kpl vauvasta viisivuotiaaseen. Rennolla asenteella onnistuu, mutta jos ei halua päästää irti rutiineista, niin en suosittele.
vanhemmat itsekin omalla asenteellan ja postiiivisudellaan auttaa loman onnistumista ja kohottaa yleistä ilmapiiriä.
peli on menentetty jos jo valmiiksi pitää suhtautua kaikkeen nuivasti.
ja mitä sitten jos lapset esim syö loman ajan vaikka sitä ketsuppia ja ranskalaista, antaa mennä ja antaa kaikkien nauttia lomasta, ei siihen kuole!