Te,joiden miehet eivät osallistu lapsen hoitoon tai kotitöihin..

Seurusteluaikaan mies teki paljon kotitöitä ja oli oikein huolehtivainen. Myös avioliiton ensivuosina teimme kotityöt puoliksi.



Sitten syntyi lapsi ja minä jäin kotiin. Luonnollisesti tein suuren osan kotitöistä miehen työpäivän aikana. Miehen ura nousi ja työpäivät pitenivät. Tuli paljon työmatkoja. Saimme toisen lapsen ja edelleen tein lähes kaikki kotityöt ollessani kotona.



Mies yritti iltaisin hoitaa lapsia mutta kummallekkaan lapselle se ei useinkaan kelvannut. Lapset siis itkivät ja karjuivat kunnes äiti tuli paikalle. Sitkeästi mies ajoittain esim. puki lapsia vaikka itku ja huuto oli kamala.



Nykyisin olemme molemmat ansiotyössä. Mies tulee töistä myöhään ja jatkaa usein tietokonehommia vielä yölläkin. Hieman leikkii lasten kanssa, mutta ei se iskä heille vieläkään juurikaan kelpaa. Kotitöitä ei enää osaa tehdä. Ei tiedä miten pesukone toimii tai mistä löytyisi kattila.



Että näillä mennään...

En olisi voinut etukäteen arvata, silloin kun olimme vielä lapsettomia ja molemmat työelämässä niin teimme kaiken puoliksi. Sitten minä jäin kotiin ja syntyi lapsia toinen toisensa perään. Kotitöiden määrä nousi luonnollisesti potenssiin jotain ja mies on töissä iltamyöhään. Palkkasi sentään siivoojan tänne.

Lapsia kyllä hoitaa ja puuhaa niiden kanssa, nyt ne on jo tosin isoja että ei varmaan pidä puhua hoitamisesta vaan yleisesti siitä että ottaa osaa lapsien elämään ja katsoo perään, lapset on 9- ja 15-vuotiaita.



Mutta kotitöitä se ei oo koskaan oikein tykännyt tehdä, jos nyt ei oteta pieniä juttuja mukaan, esim. roskien viemistä. Se ei vaan meillä ole mikään ongelma. Minä teen mielelläni, itseasiassa tykkään siivota ja touhuta. Ruokaa se tykkään laittaa.

Olet varmasti onnellinen!

Meillä minä teen aivan kaiken. Miehelläni on narsistinen persoonallisuushäiriö, siitä vähäisestä minkä tekee pitää sellaista meteliä että tulen hulluksi.



Olemme eroamassa, lähes 15 vuoden ja kahden lapsen jälkeen. Asiaa kokemattomille persoonallisuushäiriöt kuulostavat vierailta ja käsittämättömiltä ja ulkopuolisen on helppo antaa tilanteessa paljon ohjeita ja näkemyksiä. Todellisuus kuitenkin paljastuu yleensä todellisen arjen alkaessa ja kriisitilanteissa.



Toivotan lämpimästi jaksamista kaikille palkattomassa työssä kotona työskenteleville. Erityisesti niille, jotka eivät saa puolisoltaan arvostusta!

Sun kertomus on ihan tutkimuksillakin todettua tapahtumaa. Kotitöistä riitely esim. on vain lisääntynyt perheissä 2000-luvulla. Suomesta on tullut kotiäitiyhteiskunta, jossa naisilla pyörähtää se 3 v / muksu kotona kotihoidontuella ja samalla kotityö kasaantuvat heille. Kun töihin paluu koittaa, ei olekaan enää helppoa jakaa taakkaa uudestaan. Miehen ura on usein myös kotiäitivuosien aikana edennyt ja päivät venyvät. Nainen taasen palaa samalla tasolle kuin lähti eikä kerkeäkään sitä uraa kehittää, kun jonkun pitää tarhankin keretä lapset hakemaan. Kyse ei siis ole siitä, että "tyhmä nainen ottaa laiskan miehen", vaan ihan arkielämän tuomaa käytäntöä, josta ei ole helppoa päästä pois.

suhteen alussa lähes yhtä paljon kuin minä. Teki ruokaakin, varsinkin viikonloppuisin. Sitten kun minä tulin raskaaksi ja olin tosi väsynyt ja joka paikkaa kolotti. Opiskelin siitä huolimatta opiskelukavereiden tahdissa. Mies vaan ei oikein tajunnut että minä en jaksa samaan malliin siivota ja laittaa ruokaa. Tilanne korjaantui kun jäin äitiyslomalle ja jaksoin taas tehdä oman osuuteni kotitöistä. Sitten lapsen synnyttyä mies lopetti kotitöiden tekemisen kokonaan, enää ei edes viikonloppuisin tehnyt ruokaa koska minä olin vaan kotona kaikki päivät tekemättä mitään vauvan kanssa. Ei auttanu puhe eikä itku, ei mikään. Ja kun tarpeeksi kauan olin vedonnut siihen että sekä lapsi että koti on yhteisiä, niin mies rupesi vetoamaan siihen että hän tienaa enemmän joten mun täytyy tehä kotityöt ansaitakseni sen elintason (en päässyt niistä rahoista millään tapaa, vaan pakollisten menojen jälkeen mies käytti kaikki rahat itseensä). Kolme vuotta tuota kesti ja sitten tuli ero, kun tilanne ei korjaantunut edes sillä että menin töihin tienaamaan.

mä oon huomannu KAIKISSA tuntemissani miehissä, jotka ovat avo/avioliitossa tän saman. ennen lapsia kyl tehdään hommia, varsinkin ennen naimisiinmenoa. kai ne haluaa esittää jotain parempaa kuin todellisuudessa on! munkin mies esitti seitsemän vuotta. valehteli ja mielisteli. sitten kun oltiin oltu vuosi naimisissa ja eka lapsi oli syntynyt, totuus paljastui. sitä en kyl oikein itsekään tiedä miks tein vielä lisää lapsia. yksi syy on kyllä ihan suoraan sanottuna se, että halusin lapselle sisaruksia, ja kaikille lapsille saman isän. varauduin kyllä jo siihen että itse hoidan lapset ja kotityöt. kuitenkin halusin lisää lapsia. no nyttemmin mies on sairastunut psyykkisesti. että silleen. vielä roikutaan avioliitossa, vaikka parisuhdetta ei enää olekaan. itse en ole eronnut lähinnä taloudellisista syistä. olen kotiäiti enkä halua vielä laittaa lapsia hoitoon. ehkä myöhemmin erotaan, ehkä ei. jos ei parempaakaan ukkoa löydy, niin maksaahan tuo nyt ainakin talon meille. kyl sitä voi välillä siitä hinnasta katella.

aloituksen lapselliseksi :)

mielestäni on aiheellista asiaa kysyä, koska niin monet naiset valittavat ettei mies tee mitään. Onhan se toki eri asia jos vuosien saatossa miehestä tulee sellainen. Ei saisi liikaa passata miestään. Eri asia on jos työasiat jne vaikuttaa siihen ettei mies ehdi tekeen kotihommia. Sitten ei kannatakaan valittaa - tuohan se mies ainakin leipää pöytään!!

Sinulla se on kyllä lapsellinen asenne elämään..erotaanko vaiko ei..tehdään lapsia kun halutaan sisaruksia..parisuhdetta ei enää ole jne..



Kenen kustannuksella aiot elämäsi elää? Lastesi? Meinaatko että onnellisia lapsia tulee tuollaisesta perhetilanteesta?? Jos haluat olla kotiäitinä, koeta pitää omasta onnellisuudestasi kuitenkin kiinni. Et voi hakea parisuhteeseen hyvää oloa jos et itse sitä koe.