Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kukaan ei kertonut?!
19.11.2009 |
Miksei kukaan kertonut minulle jo lukiossa, etten VOI saada sekä uraa että olla hyvä äiti? Paljonpa sitä perhettä tuli siinä vaiheessa mietittyä, ajattelin vain että otanpa vaikka ammatin X jotta talous on turvattu. (Mies oli jo silloin tiedossa ja hänellä pienempituloinen työ).
Minulla on aivan järisyttävä vauvakuume, ollut jo vuoden, mutta nykyisin en edes nuku öitä kun mietin vain että onko minun KOSKAAN mahdollista saada lapsi. Olen nyt 23-vuotias opiskelija, koulua n. kaksi vuotta jäljellä jos raadan samaan malliin loppuun asti. 3,5 vuotta siis takana. Haluaisin olla nuori äiti ja ehtiä saamaan useamman lapsen.
-Haluaisin lapsen jo nyt, mutta: ei ole rahaa muuhun kuin välttämättömään. Ei varmaankaan esim. kunnon vakuutuksiin, kunnon merkkivaatteisiin jne.
-Voisin miettiä vaihtoehtoja, että saisin lapsen / lapset heti opiskelujen perään. Samat ongelmat kuin edellä, mutta lisäksi vielä se, ettei kukaan ottaisi töihin niin pitkän tauon jälkeen.
-Alan ihmisten mukaan ensimmäiset 2-4 vuotta ovat uran kannalta ratkaisevat ja siihen ei saisi lasta tehdä. Urasta niin väliä, kunhan edes saisi rahaa niin että tulisi hyvin toimeen. Valmistuminen + 4v --> olisin vähintään 29 kun saisin esikoiseni. En nuori äiti ollenkaan.
Pelkään katkeroituvani miettiessäni tätä asiaa, miten minulta viedään niin ihana asia kuin ma vauva. Saan vauvan sitten kolmikymppisenä jos ollenkaan?!
Miksei kukaan ammatinvalintaohjaaja yms kertonut tästä puolesta.. Kaikki vain saivat uskomaan että pitää ajatella uraa, uraa, uraa.
Kommentit (31)
Eli esikoinen 21-vuotiaana, kolmen vuoden päästä työelämään :). En ymmärrä äitejä/naisia, joiden mielestä ikäiseni on vielä liian nuori saamaan lapsia- onkohan itseltä jäänyt nuoruus elämättä/venähtänyt kuin Sinkkuelämän "tytöillä", kun uskovat ettei toinen pärjää..?
Ps. Miehen kanssa avoliitto, 7 vuotta takana nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole ehdoton vaatimus, että täytyy olla rikas, uranainen, farmari ja koira, omakotitalo ja 1,7 lasta. kaikien tulee elää niin kun parhaaksi näkee.
Auts ;) Osui ja upposi.
T: aloittaja
Ja nauttii ihan eri tavalla esikoisesta, kun on itsekin vielä nuori :).
Ja mitenköhän se esikoisesta nauttiminen on äidin iästä kiinni? Itsestäni ainakin tuntuu, että juuri vanhempana äitinä nautin lapsesta suunnattomasti, omaa elettyä työ-, juhla-, matkustelu-elämää takana sen verran, ettei niistä tarvitse haaveilla ja kun kotonaolo päättyi, oli turvattu hyväpalkkainen työpaikka odottamassa.
Ainakaan minunkaan mielestä. Jokainen äiti nauttii omasta lapsestaan oli minkäikäinen tahansa :)
t: en muista numeroa mutta nuori äiti kuitenkin :)
Omasta kaveripiiristäni olen huomannut, että ne jotka ovat fanaattisimmin sitä mieltä että 20-25v (joidenkin mielestä jopa 25-30v) on ehdottomasti aivan liian nuori hankki, ovat juuri niitä ikisinkkuja bilettäjiä. No, jokainen tyylillään. Meillä on miehen kanssa takana yli 5 onnellista vuotta ja rakastan häntä vain enemmän joka ikinen päivä.
Ai niin, on hän palkkatyössä, joskin ollut vasta vähän aikaa.
Esim. toi merkkivaate kohta kilahti korvaan. Ehkä siis vaan hyvä, ettei nyt ole oiva tilaisuus hankkia lapsia.
Oletko työskennellyt opintojen ohessa? Lapsen hankkiminen opintojen keskellä onnistuu kyllä jos on tarpeeksi halua ja päättäväisyyttä. Opiskeluaika pisenee siinä noin puolella vuodella, kokemuksesta.
Ja oikeesti jos sinulle urasta ei niin väliä, niin mikset sitten hanki niitä lapsia sitten opiskelujen jälkeen.
Kukaan ei ota töihin naista joka suunnittelee perheen lisäystä, jos he siitä tietävät. Sitä ei myönnetä, mutta niin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastaajille. Eipä tähän taida olla yksiselitteistä vastausta. Oikeastaan lohdutavaa, että täällä on ratkaisuihinsa tyytyväisiä ihmisiä oli sitten tehnyt kummin vain.
En todellakaan tiedä mitä teen. Olisi niin mukava vain antaa elämän viedä, mutta olen krooninen suunnittelija. Tänään olisi gyne, pitää varmaan purra huulta ettei lipsauta vahingossa että "mitä jos ottaisitkin sen kierukan pois"..
En ole työskennellyt omalla alallani opintojen ohessa. Marketissa kyllä puolitoista vuotta mutta lopetin.
Mikä muu kohta kilahti korvaan niiden vaatteiden lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein ensimmäisen just 23v ja kesken opintojen kun vauvakuume oli tosi kova. Sitten valmistuin, erosin, löysin uuden ihanan miehen, tein uraa muutaman vuoden ja pari lasta lisää. Kohtuullinen urakehitys ja palkka ja lapsetkin hankittu.
Opiskelijana pystyi sekä hoitamaan lasta riittävän paljon, että suoriutumaan opinnoista. Seuraavien lasten hankinta vähän iäkkäämpänä ei enää huolettanut kun en kerran ollut ensisynnyttäjä ja tiesin jo jotain siitä, mitä on tulossa.
Nyt taas alkaa mieli tehdä siihen toiseen suuntaan, haluaisin olla enemmän kotona, eikä ura tunnu enää niin tärkeältä. Tällä haluan vaan sanoa sitä, että ihminen ja halut muuttuvat ajan myötä. Mikset hankkisi lapsia ja lapsen kun kerran sitä haluat. Varmasti ehdit sitten töihinkin kun lapset kasvavat. Ei elämä ole niin mustavalkoista, etteikö voisi useampia toiveitaan toteuttaa. Itse olen ainakin palkannut pienten lasten äitejä töihin. On pomoissakin sellaisia, jotka haluavat tasapainoisia ja omaan elämäänsä tyytyväisiä työntekijöitä, joille on perhekin tärkeä.
ainoastaan rakautta, syliä, ruokaa, unta ja riittävästi vaatetta niin että pysyy lämpimänä.
Noihin on opiskelijallakin varaa!
Jos saat lapset opiskeluaikana, olet valmistuttuasi paremmassa asemassa työmarkkinoilla kuin lapsettomat vastavalmistuneet naiset; näiden kun oletetaan kuitenkin kohta jäävän äitiyslomalle.
t. kokemuksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin haaveillut "tekeväni" lapset nuorena että olisin nuori äiti. Sopivan miehenkin löysin jo hyvissä ajoin. Niimpä siinä vaan sitten kävi että niitä lapsia ei meille suotukaan. Olin 32-vuotias kun sain esikoisen hedelmöityshoidoilla. Tuossa vaiheessa huomasin että ei tämä "vanhempana" äitinä oleminen olekaan hassumpaa. Olin ehtinyt jo tehdä uraa ja tuntui hyvältä jäädä työelämästä välillä pois. Lasten aika tulikin meillä vasta näin myöhemmässä vaiheessa mutta toisaalta juuri meille sopivassa vaiheessa. Nyt olen nelikymppinen, pian 5 lapsen äiti, ja nautin äitiydestä ihan valtavasti! Lapsettomana pariskuntana rakentamamme talo on maksettu ja elämä on muutenkin taloudellisesti turvattu että pystyn olemaan pari vuotta kotona lasten kanssa ja osallistumaan täysillä heidän lapsuuteensa. Työpaikka odottaa tämänkin jälkeen ja siellä ehdin vielä puurtamaan vuosikausia.
Mutta siihen pointtiini: aina ei kannata suunnitella elämäänsä liian valmiiksi vaan antaa virran viedä. Tuttavapiirissäni on paljon ikäisiäni naisia jotka saivat lapsensa nuorina ja ovat päässeet etenemään opiskeluissaan ja urallaan siitäkin huolimatta ja nauttivat nyt siitä kun lapset ovat jo lähes aikuisia ja itse pystyvät keskittymään uraansa ym.
Alue: Aihe vapaa
Ja mitenköhän se esikoisesta nauttiminen on äidin iästä kiinni?
Itsestäni ainakin tuntuu, että juuri vanhempana äitinä nautin lapsesta suunnattomasti, omaa elettyä työ-, juhla-, matkustelu-elämää takana sen verran, ettei niistä tarvitse haaveilla ja kun kotonaolo päättyi, oli turvattu hyväpalkkainen työpaikka odottamassa.