Iltalehti

tapahtu 2008 vuonna, surullinen uutinen, äidin oma kertomus. kertoo miten isosisko reagoi lapsen leukemiaan ja kuoli isänsä syliin kun äiti synnytti viereisessä rakennuksessa, sairaalassa olivat.

ei sillä kukaan mässäile, äiti itse avautuu tuskastaan.

Enkä halua missään tapauksessa mässäillä aiheella ja tosiaan äitihän siitä on itse avautunut. Pienten lasten kuolemat vaan koskettaa aina niiiin syvältä.:(



ap

olen ko. lehdessä töissä (tälläkin hetkellä) ja itsellänikin on lapsi. kun tulin töihin sanoinkin etten voi lukea uutista koska se ahdisti liikaa. hienoa että äiti on niin vahva jo että voi kertoa urheasta lapsestaan mutta silti.. tuntuu raskaalta lukea. voimia tälle äidille.

kun "joutuu" pitämään kuolevaa lastaan sylissään, voiko kamalampaa tilannetta olla..Toisaalta se juuri on lohduttavaa että tyttö sai rauhassa nukkua pois isänsä turvallisessa sylissä ja ainakin hänellä on nyt parempi olla. Itselläni virtaa nyt kyyneleet pelkästä ajatuksesta..



ap

tota ei toivo kellekkään.. rupee aina miettimään miksi joku pieni, viaton lapsi on ansainnut tuollaista ja miksi sellaista tapahtuu? kuka sen päättää kuka saa elää ja kuka ei, kuka joutuu kestämään tuskan ja taakan.



täytyy vaan olla kiitollinen että omalla lapsella on kaikki hyvin ja terve. pakko lähteä kotiin töistä antamaan omalle kullannupulle suukko, kun siellä pinnasängyssään tuhisee :)

epäoikeudenmukaisuutta. Ei tollasta toivois edes vihamiehelleen..Itse ajattelin myös mennä nukkumaan tonne oman pikku tuhisijan viereen ja olla onnellinen tästä hetkestä. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu..



ap