Minkälaisia OYSin synnyttäneiden osastot on?
Jostakin olen saanut luulon että siellä olisi vain 3 ja 4 hengen huoneita. Pitääkö paikkaansa? Jos näin, aika huonot mahdollisuudet levätä kun useampi äiti vauvoineen pulisee ja metelöi.
Kommentit (16)
on siellä myös yhden hengen huoneita.Toiveen/syyn sellaisen saamiseksi kantsii laittaa siihen lappuun mikä neuvolassa täytetään ja sinne lähetetään.Kait sellaset viel tehdään...
eli tosiaan kahden hengen huoneessa olin ja siinä oli jopa oma vessa meille! :) (siis aivan ihanaa, kun ei esim yölläkään tarvinut lähteä käytäville konkoilemaan, jos tuli hätä. Huonetoverikin oli kiva, jonka kanssa tuli poristuakin niitä näitä.
Mutta pääasiassa ovat vissiin kolmen hengen huoneita, mutta nuita kahden hengen huoneitakin on muutamia..
minun kokemukseni on kyllä tosi negatiivinen, siihen vaikutti ruuhka (piti odottaa 1,5 tuntia että pääsin edes synnyttäjien vast.ottoon!), synnytyssalissa ekana ollut kätilö, joka oli suoraan jostain helvetin esikartanosta eikä empinyt yhtään olla todella epäasiallinen joka vaiheessa (jätimme hänestä valituksen johon todella oli aihetta!), ponnistusvaihe jossa vauvalta loppui happi ja äiti sai liki kaikki mahdolliset vammat sekä osastollaoloaika joka oli suoranaista painajaista huutavan vauvan kanssa tämän kaiken päälle, joten siinä ei todellakaan kaivattu enää yhtään nurjaa kommenttia! Minä en vissiin ollut riittävän huonossa kunnossa hoitajien mielestä, tai sitten en vaan osannut valittaa riittävästi.
Mietin jälkeenpäin ja kävin siitä keskustelemassakin, että oliko vika minussa, mikä minussa mahtoi aiheuttaa siinä synnytyssalin kätilössä niin paljon negatiivista ettei pystynyt olemaan edes asiallinen, kun jos jotain kysyi, niin vastaus tuli kuin yläastelaisilta, vittuilua sanan varsinaisessa merkityksessä - ja vielä synnytyssalissa! Sain kuulla, että kun äiti toivoo selviävänsä mahdollisimman pitkään ilman kivunlievityksiä, niin se voi joissain kätilöissä aiheuttaa tämmöistä. Hän kun olisi toivonut että makaisin sängyssä "helppona" letkujen päässä. lisäksi meillä oli mukana oma klö-opiskelija miehen lisäksi, se oli vissiin viimeinen tippa, hän oli minun lisäkseni tälle empaattiselle ihmiselle niin ilkeä ettei mitään laitaa.
Tämä kokemus, niin hirveä kuin olikin kaikkinen jälkiseuraamuksineen, auttoi minua kuitenkin avaamaan silmäni niin, etten takuulla koskaan astu enää synnytyssairaalan ovista sisään luottaen siihen, että kyllä henkilökunta yrittää parastani. Ouluun minun ei toivottavasti tarvitse enää koskaan mennä synnyttämään ja minne menenkin, käyn ensin keskustelemassa saadakseni varmuuden siitä, että edes uskallan lähestyä koko sairaalaa.
Jos siis tullaan synnyttämään kaukaa, niin minne se isä laitetaan yöksi?
Jos ei ole sellaisia sukulaisia jonne voi mennä?
Minulla on aivan samanmoiset kokemukset os.11 (prena) kuin sinulla :/ "Jouduin" sinne esikoisen synnytyksen jälkeen kun molemmat 13 osastot oli täynnä... ja ei todella ollut herkkua... Ensisynnyttäjänä tunsin todella olevani oman onneni nojassa, kun en ollut huonokuntoinen. Onneksi vauva oli ns. helppo ja olin ollut paljon pienten kanssa tekemisissä ennenkin.
Vain pari pientä esimerkkiä mainitakseni; Synnytin yön ja aamulla klo 9 jälkeen siirryin sinne osastolle. Luonnollisesti olin aikaste väsynyt ja klo 12 heräsin siihen, kun kätilö/hoitaja HUUTAA sängyn vieressä miksi en ole syömässä... Lopulta kävi ilmi, ettei minulle ollut edes tilattu ruokaa (erityisruokavalio, joten piti tulla omana tarjottimena). Siitä alkoi kolmen pv:n "helvetti" enkä ole varmaan ikinä itkenyt niin paljoa kuin sinä aikana -no, ehkä hormooneillakin oli osuutensa tuohon itkuun. Kuin pisteenä i:n päälle osastolla olo päättyi siihen, että kotiin lähtiessämme (vauva jo kaukalossa) tultiin kysymään, olinko pyytänyt imetys ohjausta... joo, olin, edellisenä päivänä ja aika monta kertaa vieläpä. Tuossa vaiheessa olin jo sen verran v-tuuntunu, että vastasin aika tympiästi ja lähin kotia... ilman yhden ainokaista imetyksen ohjaus hetkeä.
Kakkosen kohdalla kirjoitin jo sairaalan esitäytettäviin lomakkeisiin, etten mene os. 11 jos ei ole joku pakottava lääketieteellinen syy. Os. 13 kakkonen olikin huomattavasti mukavampi paikka, vaikka oli ruuhka ja huoneissa ylipaikkalaisia!
Elokuun alussa taas nokka kohti oysin synnäriä ja voin vaan toivoa taas välttyväni tuolta os. 11 jäi siitä niin kamala muisto kyllä! Toki ymmärrän, että ko. os:lla hoidetaan heitä joilla ongelmia on, mutta jos ei ole resursseja sitten enää muiden hoitoon, niin ainakin ensisynnyttäjät voisivat kuulua automaattisesti os. 13 asiakkaisiin!
Kyllä siellä leikattu kaksosten äitikin laitetaan kahden hengen huoneeseen, kun perhehuoneita ei kertakaikkiaan ole vapaana. Isällä ei siis ollut mahdollisuutta auttaa vauvanhoidossa eikä kätilöilläkään kun ovat niin kiireisiä. Siispä keisarinleikkausta seuraavana päivänä nostelin jo vauvoja tissille kipupumpun voimalla, ja pelkäsin itsekin välillä että pyörryn ja pudotan vauvat kun olin niin huonossa kunnossa (olin ollut sairaalassa 5 viikkoa ennen leikkausta raskausmyrkytyksen vuoksi). Lopuksi iski veritulppa jalkaan ja jalka oli turvoksissa päivän ennenkuin pääsin ultrattavaksi että mikä siinä on. Kätilöt vain sanoivat että turvotusta voi esiintyä kun maito nousee rintoihin, ja minä pöhlö vielä uskoin....Onneksi tajusin vaatia gynen vastaanottoa toistamiseen ja hän tilasi ajan ultraan. Touhusin siis turvonneen jalan kanssa päivän ja sitten tultiin ultraosastolta pyörätuolilla hakemaan että täällä on tukosepäily, lähdetääs kuvauksiin, sinä et saa kävellä ennenkuin katsotaan mikä jalassa on. Eipä olleet kätilöt kieltäneet liikkumista! Arvelivat varmaan että joutuvat itse hoitamaan vauvani, jos minä olen liikuntakiellossa. Kyllä niiden ilmeet venähti kun sanoin sille ultrasta tulevalle miehelle, että täällähän minä olen koko päivän kävellyt eikä kukaan ole kieltänyt. Kaiken kaikkiaan jäi paha maku siitä kiireestä ja minun mielestäni siellä on todella törkeitä kätilöitä jotka eivät hetkeäkään mieti mitä suustaan laukovat. Sitä nuorta epävarmaa äitiä ei todellakaan kannusteta, vaan välillä melkein tuntui että kätilöillä oli keskenään kilpailu siitä kuka osaa pahimmin sanoa. No, kun selvisi ajasta tuolla osastolla niin kotona olo tuntui jo ihan juhlalta.
Pitkänmatkalaisethan voi sitä perhehuonetta saada, on ainakin painava syy saada,isä voi siis yöpyä siellä.
No sitten Oysilla on siinä sairaalan vieressä asuntoja joista voi vuokrata huoneen yöksi, maksaa vähän. Näitä voi etukäteen kysellä varmasti neuvolan kautta.
Olen ollut erittäin tyytyväinen henkilökuntaan, vaikka muut olosuhteet ovatkin mitä ovat. Särkylääkkeitä melkein tuputetaan, ettei tarvis kipuja kokea. Ja se on sairaala missä kädestä pitäen opastetaan äitejä ja isiä vauvan hoidossa. Ei edes uudesti synnyttänyttä äitiä jätetä oman onnen nojaan. Henkilökunta on ystävällistä väkeä!
Hekilökunta on kyllä Oysissa pääosin mukavaa, vaikka mahtuuhan sinnekin muutama väärällä alalla oleva niinkuin joka ammatissa. Synnyttäjillä on varmaan monenlaisia odotuksia ja toivomuksia sairaalaalle, yleensä henkilökunnan kiireisyys vesittää monet toiveet, ei ehditä kuuntelemaan äitejä vaan yritetään vaan saada tehtyä kaikki "pakollinen". Isoissa sairaaloissa tämä laitosmainen tunnelma vain korostuu.
Mulle tuli hiukan paha mieli kun olin mennyt mainitsemaan noista ilmavaivoista kärsivistä äideistä. Ei siinä ole kyllä oikeasti mitään pahaa, itte leijun varmaan seuraavalla synnytyskerralla katossa koko ajan kun vatsa on mennyt ihan kamalaksi raskauden aikana! Mutta siitä olen kyllä vielä samaa mieltä, että ne vierailijat on hiukan epämiellyttäviä jos niitä siinä kolmella ihmisellä käy. EIkö siellä voisi olla erillinen vierailutila perheille? Eikö joissakin sairaaloissa olekin?
Selma
Eihän vauvan synnytyksen jälkeen ole tarkoitusta nukkua. Kun omasi nukkuu, toiset huutaa. Huoneen ovi käy alvariinsa. Pakolliset kolme vuorokautta ovat koetus tulevalle. Monet äidit lähtevät kotiinsa rättiväsyneenä ja kauheassa päänsäryssä. Ei niitä osastoja ole tarkoitettu loman viettoon. Kun menet suihkuun, syömään tai muualle, niin joudut jättämään vaavin yksin huoneeseen. Eipä suihku reissukaan siis voi olla rentouttava. Ruoan joudut syömään hotkimalla, koska ei halua vauvaa kauan pitää yksin huoneessa.
kahden hengen huoneessa, kolmannella, ylimääräsellä paikalla. Ei ollu edes omaa pöytää, tuoli vaan jolle vähän sai tavaroita laskettua. eikä soittokelloa.
pikkusen oli ahdasta.
syömisen hoidin silti huoneessa, ettei vauvan tarvinnu olla yksin kauaa. onneks istuminen onnistu. : )
Mun ymmärtääkseni 1 hengen huoneet on tarkotettu pääasiassa leikkauksesta toipuville.
Mä kyllä lähin kotia jo maanantaina ku vauva (esikoinen) synty lauantaina.
jotenki siinä huumassa ei edes kovin väsyttäny, väsymys iski sitten vasta kotona parin päivän päästä...
Olin v.2004 siellä synnyttämässä ja ne kaksi tavallista synnyttäneiden osastoa olivat ääriään myöten täynnä, joten jouduin osasto 10:lle (eli nk. prena) hetkeksi ennen vauvan syntymää ja vielä sen jälkeenkin. Eka huone oli pieni koppi, joku päivähuone, jossa oli jo yksi odottaja puhisemassa toista viikkoa. Siellä mulla oli vain sänky, ei muuta. Sinne meidät tuotiin vauvan kanssa takaisin yöllä synnytyksen jälkeen. Ruuhka oli ilmeisesti melkoinen. Ei puhettakaan perhehuoneista, jos siellä on paljon synnyttäjiä! Mies pukattiin ulos -30 asteeseen, bussitkaan ei enää kulkeneet, kännykkäkin sippasi pakkasessa. Oli juossut Intiöön ystävänsä luokse yöksi ja jatkanut aamulla kotiin...
No, vietin sitten loput päivät 3:n hengen huoneessa jossa oli jo kaksi muutakin äitiä. Ei siinä tullut lepäämisestä yhtään mitään - äitinikin kun soitti ja kehotti olemaan aivan rauhassa sairaalassa että saa levätä, olin lyödä luurin korvaan. Vierustoveri ei herännyt oman lapsensa parkuun ollenkaan, sitävastoin me muut + molemmat muut vauvat siihen aina herättiin. Itselläni oli mahtiompelukset alapäässä ja huoneessa ei edes vessaa vaan jossain kaukana käytävällä, yleensä sekin oli aina varattu, onneksi oli edes vaipat. Samasta syystä kakkahommien kanssa oli melkoista vaikeutta, eipä ollut kiva piereskellä siellä ulostuslääkkeiden avulla kun muut olivat haistelemassa :/ En ymmärtänyt myöskään sitä, miksi ruoka piti syödä siellä aulassa, jonne ei ollut suotavaa edes vauvaa ottaa mukaan, itse kun en pystynyt lähimainkaan istumaankaan. Olin niin poikki viiden sairaalassaoloyön jälkeen että heti kotona puolen tunnin uni sillä välin kun mies piti vastasyntynyttä sylissään, tuntui taivaan lahjalta. Käytännössä en nukkunut yhtään koko sairaala-aikana. Vielä hoitajien käytöksestä, jäi mieleen pari tosi ihanaa tyyppiä ja pari sellaista, jotka saisivat suoraan vaihtaa alaa. Sen on varsinkin jäänyt mieleen kun kävin iltaisin pyytämässä särkylääkettä, jos vaikka vahingossa pystyisin kivuiltani ja päänsäryltä levähtämään hetken, niin yksi nuorehko kätilö tiuskaisi 4.päivänä synnytyksestä että "mikä sulla muka on kipeä?" Menin aivan hämmennyksiin enkä edes muista mitä vastasin, kun muistan miettineeni että ei aavistustakaan mikä tarkalleen, mutta alapäässä on satakunta tikkiä, peräpukamat vuotaa verta, mustelmat reisiin asti, selkä tulessa (häntäluu oli poikki), rinnat haavoilla ja pää s***nan kipeä kiitos juuri sen ettei yhtään saanut levätä ja se tuntuikin siinä vaiheessa jo pahimmalta kaikista vaivoista. Olisiko liikaa ollut vaan antaa se 400mg panadol?
luojan kiitos seuraava synnytys oli muuttomme jälkeen huomattavasti pienemmässä yksikössä, missä oikeasti otettiin äiti huomioon ihmisenä. Sinne menen nytkin jos vain ehdin... sairaala kun taas olisi eri.
Vuosi sitten heinäkuussa pääsin kahden hengen huoneeseen. Huonekaveri oli kova kuorsaamaan ja hyssyttelemään lastaan, mutta muuten meni oikein mukavasti. Ruoka oli hyvää ja oli mukava käydä päiväsalissa syömässä. Vauva yleensä nukkui sen ajan rauhassa.
Hoitajat kyllä vaihtuivat tiuhaan tahtiin, joten kaikenlaisia neuvoja tuli. Kyseessä oli kolmas lapsi, joten sain olla melko rauhassa kaikelta neuvomiselta. Esimerkiksi vauvaa ei kylvetetty, kun se kuului vain ensisynnyttäjien ohjelmaan. Olisi tietenkin saanut itsenäisesti kylvettää, mutta kylvettiin vasta kotona.
Olin sillä puolella, jossa on perhehuoneet. Niinpä ekana iltana iltapalalla olin ainoa nainen hakemassa leipää ym. Kysyinkin niiltä isiltä, josko olen oikeassa paikassa, kun muita äitejä ei näkynyt.
Nukuin kohtuullisen hyvin ja nautin siitä, ettei tarvinnut laittaa ruokaa, tiskata tai siivota.
Seuraava kerta olisi näillä näkymin tammikuussa. Toivottavasti silloin on yhtä mukavaa.
Kolmen hengen huoneet on ollut mulla ja onhan ne ahtaat nekin. Huonosti niissä saa nukuttua kun naapuri vauvat ja äidit elää taas sitä omaa elämäänsä mutta kyllä mulla on ainakin otettu oman voinnin mukaan sitä vauvaa sinne hoitajien hoiviin lastenhuoneeseen yöksi ja tuotu sopimuksen mukaan syömään rinnalle.
Henkilökunta on ollut mukavaa, ei ole pahaa sanottavaa kyllä heistä. Kipulääkettä olen saanut ihan pyytäessä, ei ole ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Oikeastaan piti itse vähän toppuutellakkin että en tarvitsisi niin vahvaa, tai en uskaltanut ottaa mitä olisivat antaneet. Ajattelivat minun parastani että saisin levättyä ja nukuttua tai toivottua hyvin.
Ruoan voi kyllä sieltä päiväsalista hakea siihen omaan huoneeseen ja syödä siinä sängyssä, pöydässä on levitettävä jatko-osa ja sitten vain vie itse pois likaiset astiat ja jos onkin niin huonossa kunnossa ettei jaksa tai voi/saa nousta niin ruoka tuodaan sänkyyn.
Perhehuoneita on mutta jos on ahdasta niin ne otetaan yleiseen käyttöön ja silloin ei ole niihin mahdollisuutta.
Leikatut tai tosi huonosti voivat mun käsittääkseni pyritään myös laittamaan yksin tai kahden huoneisiin mutta itse olin kolmen huoneessa nyt viimeksi vaikka olin niin huonossa kunnossa että minulle tehtiin verensiirrot ja jouduin usean päivän olemaan sängyssä johon minut myös pestiin.. ajattelivatko sitten että jo kolmas niin tottunut näihin oloihin ;) en tiedä mutta minusta on ihan ollut kivaa olla ja saada seuraa niistä muista äideistä ja jakaa niitä juttuja ja kokemuksia siinä, se on jotenkin piristävää :)
Ensisynnyttäjillä ymmärrän että imettämiset yms. on uusia ja outoja asioita ja niitä haluaa kokeilla rauhassa, häiritsee jos naapurilla isä vieraana tai muita ja itse siinä tissit paljaana, no verhot on sänkyjen ympärillä, ne saa kiinni joten suojaa saa kyllä. Oysissa on ihanat imetys ja vaipanvaihtohuoneet tietyillä käytävillä, ei kaikissa..
Sieltähän saa perhehuoneenkin jos mieskin haluaa olla sairaalassa. Muutoin nuot huoneet ovat yleensä 3 hengen huoneita, riippuen tietenkin potilasmääristäkin. Itse olin v.2005 3 hengen huoneessa ja se oli kieltämättä aika ärsyttävää.. Siinä sitten kolmen äidin vieraat hyppäsivät (kyyläykseltä on vaikea välttyä), mutta eihän se onneksi ole kuin se 3 päivää jos kaikki menee hyvin. Kaikki ihmiset kokee varmaankin asian eri tavalla, voihan olla mukavaakin jos sattuu oikein kivat huonekaverit. Itse ei tullut paljon rupateltua huonekavereiden kanssa, odotin vaan koko ajan että pääsisin kotiin. En oikein tykkää sairaaloista muutenkaan, enkä saa nukuttua niillä sairaalasängyillä, varsinkin kun joku kuorsaa tai piereskelee (koettu!) viereissängyllä.
Toivottavasti jollain olis kertoa jotain positiivistakin!
Selma