Lue keskustelun säännöt.
Miten ratkoisitte tätä kotona (kouluongelmia)
18.11.2009 |
Tokaluokkalainen poikamme kestää huonosti moitteita ja kovaa komentamista. Itse arvelen sen johtuvan siitä, että hän häpeää ja menee nolostuessaan aivan lukkoon. Käytännössä tämä näkyy niin, että hän jämähtää paikoilleen eikä halua jutella asiasta. Jos hänen antaa muhia itsekseen, hän tokenee 10 minuutissa ja palaa yleensä ihan kiltisti siihen mikä mökötyksen takia keskeytyi, mutta ei edelleenkään halua keskustella.
Kotona emme koe tätä ongelmaksi, mutta koulussa siitä on sellainen kehittynyt. Poika saattaa istua kädet ristissä mököttäen suuren osan tunnista saatuaan huomautuksen metelöinnistä. Joskus hän on kieltäytynyt tulemasta luokkaan jonkin välituntiongelman takia ja on jouduttu pyytämään kouluavustaja vahtimaan häntä, kun ope on mennyt sisään muiden kanssa.
Ne jutut, mistä alun perin on moitittu eivät ole isoja, juuri höpötystä tai jonossa heilumista, mutta pojan reaktio komentamiseen on ongelma. Opettaja tuntuu olevan aika hädissään asiasta, ja odottavan meiltä jotakin toimia. En vain keksi mitä voisin tehdä. Tuntuu hölmöltä ryhtyä simuloimaan komentamistilanteita kotona, kun ne eivät meille ole ongelma. Tekisi mieli sanoa, että antaa sen olla kädet ristissä tai istua luokan nurkassa – ketä se haittaa?
Kommentit (7)
on ollut tuota ongelmaa siinä määrin, että mukana on välillä ollut lapstenpsykiatrian ammattilaisia (lapsella on muitankin ongelmia ja neurologinen dg, joten ei nyt pelkästään tuon takia ammattilaisia mukana) Ammattilaisten neuvo on ollut että tämmöisessä tapauksessa on tehtävä KAKSI asiaa yhtä aikaa eli vaikutettava SEKÄ lapseen ETTÄ ympäristöön.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opettajan tosiaan pitäisi antaa lapsen rauhoittua itsekseen vaikka sitten mäköttämällä sen 10min käden ristissä - jos kerran muu menettely pahentaa tilannetta ja noin se menee ohi, näin tehdään. Toisaalta, lapsenhan on ennen pitkää takroitus oppia, että mökötys ei kuulu asiaan. Siksi hänen kanssaaan pitää puhua siitä, että a) kaikille huomautetaan samoista asioista eikä hän ole erityissilmätikku b) mikä on oikea reaktio moitteisiin c) ne eivät välttämättä ole "moitteita sinänsä" vaan ne pitäisi ottaa ohjeina, siitä, kuin pitäisi käyttäytyä tai varoituksia siitä, että kohta menee liian pitkälle. Ei siis ole "vielä hätää" mutta ei myöskään varaa paljon pahentaa tilannetta mökötyksellä tai raivareilla ja d) mikä on "oikea tapa" käsitellä harmistuksensa ja nolostuksensa tämmöisessä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin poika saattoi esim. uhitella sanallisesti opettajalle, mutta se on jäänyt nyt pois. Minä olen kyllä noita kirjoja lukenut ja kotona asian kanssa siis pärjätään eikä poika mökötä ollenkaan niin pitkään kuin koulussa. Mutta tuntuu että mun pitäisi nyt jotenkin opettaa poika toimimaan koulussa ihan niin kuin muutkin, enkä oikeasti tiedä miten sen tekisin. 8-vuotias ei taida vielä oikein ymmärtää passiivisaggressiivisuuden käsitettä tai sitä miksi se on väärin...
ap
Sanottu toki on ja selitetty, mutta se ei tule pojan mieleen silloin, kun tunnekuohu on suurimmillaan...
ap
Sanottu toki on ja selitetty, mutta se ei tule pojan mieleen silloin, kun tunnekuohu on suurimmillaan...
ap
sanot ja selität uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja....
lisäksi voi tietysti käyttää palkkiomenetelmiä ja erilaisia varoituksia. Onko opettaja harkinnut liikennevalojen käyttöä? Se voisi olla "vähemmän kasvot vievä" tapa antaa palautetta.
t kakkonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljon muuta voi tehdä kuin hokea samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Palkkiot eivät oikein onnistu, koska emmehän tiedä milloin poika on selvinnyt torumisesta "kunnialla". En haluaisi myöskään kotona rangaista huonosti menneistä tilanteista, koska jos opettaja unohtaa niistä raportoida, poika pääseekin välillä kuin koira veräjästä.
Tuota täytyy vielä yrittää pojalle korostaa, että häntä komennetaan ihan samoin kuin muitakin ja ettei sitä pidä luulla miksikään henkilökohtaiseksi loukkaukseksi.
ap
Kannattaa lukea aggression portaat ja tulistuva lapsi -nimiset kirjat. Niistä löytyy ihan konkreettisia keinoja päästä yli. Tuohan on passiivisagressiivista käytöstä. Poikasi kokee, että hänet on nolattu julkisesti ja suuttuu siitä. Muistakaa, että kukaan ei ole väärässä.
Poika kannattaa ottaa itse mukaan keskusteluun ja kysytte suoraan lapselta: miten haluaisit, että sinulle huomautetaan silloin kun puhut vaikka pitäisi olla hiljaa?