Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua työpaikan valinnassa!
17.11.2009 |
Pitäisi valita kahden työpaikan (kaupallinen ala) välillä. Molemmissa on hyvät ja huonot puolet. Mun lapset on eskarissa, ekalla ja kolmannella.
1) vakituinen työ yksityissektorilla, tosin ei takeita täysistä työtunneista, pieni, aloitteleva yritys. Esimies ei aina kohtele alaisiaan reilusti. Mukava palkka. Joustavat työajat (=usein joutuu tekemään yötä myöten), pääasiassa kotona. Työmatkoja ulkomaille. Vaativia asiantuntijatehtäviä. Mahdollisuus olla auttamassa lapsia kouluun ja iltapäivisin koulun jälkeen (silloin kun ei ole työmatkalla).
2) vuoden sijaisuus julkisella sektorilla, lupailtu vakituista mutta eihän siitä tietenkään varma voi olla. Sisällöltään unelmatyöni. Melko pieni palkka. Kiinteä työpaikka ja työajat, töitä ei tarvitse tuoda kotiin, työpäivät voivat joskus venyä mutta saa pitää vapaana myöhemmin. Koululaisten aamut ongelmalliset, ekaluokkalainen joutuisi 2 x vko jäämään aamulla yksin lähtemään kouluun.
Kommentit (13)
Itse valitsisin kakkosen, koska siinä sanoit olevan unelmasisältö. Ja toisekseen arvostan yrittäjän vaimona (mies tekee pitkiä päiviä ja vapaallakin on oltava valmiina lähtemään) säännöllisiä työaikoja ja sitä, ettei kotona tarvitse tehdä töitä. Koti on koti ja työ on työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu vaan hullulta valita pienipalkkainen sijaisuus hyväpalkkaisen vakituisen työn sijaan.
Ei töitä kotiin, ei matkustamista. Aamupalaa voi illalla katsoa ekaluokkalaiselle valmiiksi(jos ei vielä itse osaa pitää syömisestä huolta) ja sitten on puhelin, jolla voi tarkistaa että lapsi muistaa lähteä kouluun. Ja äkkiä varmaan lapsikin tottuu uuteen rytmiin.
koska unelma työ sinulle. Vaikka on pieni palkka niin sehän voi nousta tulevaisuudessa. Voisit olla aika väsynyt jos valitsesit ykkösen, jos joutuu tekemään yötä myöten töitä. Ja alotteleva firma niin siitäkään ei mene nykyään takeisiin, että kannattaako se ja varsinkin näin "lama" aikana.
Siinä mukana olevan joustovaran vuoksi. Eli jos etätyöskentely mahdollista ja palkka parempi, niin tuon valitsisin satunnaisista matkoista huolimatta. Lisäksi se, että on vakituinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka yksityispuolen työ on vakituinen, niin pienelle firmallehan voi käydä miten vaan. Palkka julkisen puolen töissä tuskin paljoa nousee, alan palkkaus on kauttaaltaan huonoa.
"Yötä myöten" olen työskennellyt jo pitkään tutkimuksen parissa. Olen siihen ja sen tuomaan vapauteen tottunut, mutta toisaalta kaipaan kyllä kovasti sitä, ettei koko ajan kotonakin olisi tunne, että olisi oikeastaan pakko tehdä töitä.
ap
koska unelma työ sinulle. Vaikka on pieni palkka niin sehän voi nousta tulevaisuudessa. Voisit olla aika väsynyt jos valitsesit ykkösen, jos joutuu tekemään yötä myöten töitä. Ja alotteleva firma niin siitäkään ei mene nykyään takeisiin, että kannattaako se ja varsinkin näin "lama" aikana.
Se, että on tiettyyn aikaan töissä, ja sen jälkeen ei. Vai että on fyysisesti kyllä kotona, mutta mielessään usein töissä ja stressaantunut. Kumpi on lapsille pienempi paha?
Siinä mukana olevan joustovaran vuoksi. Eli jos etätyöskentely mahdollista ja palkka parempi, niin tuon valitsisin satunnaisista matkoista huolimatta. Lisäksi se, että on vakituinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkufirmoja joissa omistaja on pomo. Vaativat ihan yli-inhimillistä = palkatonta ylityötä = iltaisin ja viikonloppuisin... Lisäksi firma voi mennä alta ihan milloin vain.
Saatko ylipäätään järjestettyä ne aamut 2.vaihtoehdossa?
Miten saat järjestettyä 1. vaihtoe. työmatkojen aikana lasten aamut ja illat?
Pärjäätkö sillä 2. pienemmällä palkalla?
Tunnetko 1. esimiehen vaan onko tämä kohtelu kuulopuhetta? Mikä oma vaikutelmasi on, tuletko hänen kanssaan toimeen?
Miltä luulet elämän näyttävän vuoden päästä kummassakin vaihtoehdossa - kumpi tuntuu mukavammalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamuja pystyy osin järjestelemään naapureiden avulla, mutta välillä voisi ekaluokkalainen joutua lähtemään yksin. Kolmasluokkalainen kyllä pärjää jo, ja on tuo keskimmäinenkin aika topakka tapaus... silti en mielelläni jättäisi yksin aamuisin kotiin. Sama ongelma on tietysti työmatkojen aikana.
Tunnen 1. esimiehen, olen tehnyt firmalle pienimuotoisesti töitä ennenkin. Periaatteessa tulen toimeen, mutta olen nähnyt muiden työntekijöiden epäreilua kohtelua. Suoraan sanottuna pelkään esimiestä, hänen oikkujaan ja tapaansa puhua pahaa selän takana.
Pienemmällä palkallakin pärjätään ihan ok.
Olisin varmasti tyytyväisempi elämään vuoden kuluttua vaihtoehdossa 2, JOS siellä työt jatkuvat. Pahimmassa tapauksessahan olisin vuoden kuluttua työtön sijaisuuden päätyttyä.
Saatko ylipäätään järjestettyä ne aamut 2.vaihtoehdossa?
Miten saat järjestettyä 1. vaihtoe. työmatkojen aikana lasten aamut ja illat?
Pärjäätkö sillä 2. pienemmällä palkalla?
Tunnetko 1. esimiehen vaan onko tämä kohtelu kuulopuhetta? Mikä oma vaikutelmasi on, tuletko hänen kanssaan toimeen?
Miltä luulet elämän näyttävän vuoden päästä kummassakin vaihtoehdossa - kumpi tuntuu mukavammalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi olla tyytyväinen elämääsi jos pelkäät pomoa. Mene kakkoseen!!
Ehkäpä tuo sijaisuuden mukanaan tuoma stressi on kuitenkin pienempi kuin ahdistava työyhteisö.
ap
Jo pelkästään siksi että mulle sisältö merkitsee enemmän kuin raha. Plus että en suostuisi matkustusta vaativaan työhön kun lapset pieniä, sellaiseen voisin hakeutua sitten kun lapset jo isoja, yläasteiässä, tms.