Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta "uraa" perheessänne on? Millainen tukiverkko on käytössä?
15.11.2009 |
Meillä minä olen selkeästi urasuuntautuneempi kuin mieheni, mutta oikeastaan sattumien summana mies on noussut urallaan isompaan vastuuseen.
Minun työkunnianhimoni keskusteltiin moneen otteeseen läpi ennen lapsia ja alusta asti oli selvää että isä pitää isäkuukauden ja muutenkin osallistuu lasten elämään.
Olemme aina vuorotelleet "toinen vie- toinen hakee" periaatteella ja lisäksi apuna on isovanhemmat jotka ovat voineet auttaa työmatkojen yms. aikana. Lasten sairastamiset on pääsääntöisesti hoidettu vuorotellen ja etätöitä tehden ja homma toimii niin kauan kunnes on joku tuplahässäkkä päällä.
Mutta olen sitä mieltä että kahden uran yhdistäminen on hankalaa ja siinä tapauksessa kummankin on joustettava; kahta täysillä paahtavaa uratykkiä ei minusta lapsiperheeseen mahdu mitenkään lasten kärsimättä. Tai sitten täytyy olla tosi vahva apu isovanhemmilta tai mahdollisuus palkata ulkopuolelta lastenhoitoapua tavallisen hoitopäivän lisäksi.
Miten teillä on asiat saatu hoitumaan? Onko teille selvää kumpi saa panostaa uraansa enemmän?
Kommentit (13)
mutta nyt on enää miehen ura. Minulta loppui mielenkiinto siihen tasapainoiluun. Meillä ei ole isovanhempia eikä muuta tukiverkkoa ja työnantajani oli täysin joustamaton ja veemäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahta uraa lasten kärsimättä. Ap:n tapauksessa on tyypillistä juuri tuo, että mies jotenkin vaan puoliautomaattisesti menestyy kunnianhimoista ja usein fiksumpaa puolisoa paremmin. Harmittavaista.
minä olen suosiolla kotona, sillä ei mulla ole mitään kunnianhimoa uran suhteen. mies on myös himmannut omaa menemistään, sillä arvostaa perheensä kanssa vietetyn ajan uran ohi. ei esim. suostunut puolueensa johtotehtäviin jne.
ja se on mun.
olen yh ja mulla on 2 lasta
ennen muuta ollaan keskenään suunniteltu arki etukäteen niin kuin tekin. Pystymme tekemään töitämme joustavasti myös etänä. Työmatkat olemme saaneet lomitettua. Onneakin on ollut, lapset (3) ovat olleet ikänsä hyvin terveitä. Hoitoapuna meillä on ollut anoppi jokusen kerran vuodessa ja kesälomien aikaan meillä on ollut tuttuja lukiolaisia lapsenhoitajina. Jokusen kerran olemme käyttäneet MLL:n hoitajia. Uriin on panostettu vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se on miehellä, itse olen tavallinen kolmivuorotyöläinen. Kun lapsi menee hoitoon, lapsen vienti ja haku hoidetaan vuorotellen riippuen minun vuoroista. Luultavasti minä olen kotona lapsen sairastaessa. Toiset isovanhemmat asuu n. 50km päässä, mutta ovat vielä itsekin työelämässä, joten arkena he eivät voi auttaa, enkä usko että tulee tarvekaan.
Miehen työ on aivan erityyppinen, vastuullinen ja haastava ja mielenkiintoinen, mutta ei ns. ura.
Mies ymmärtää ja hyväksyy minun ammatilliset tavoitteeni. Jos lapsi lapset kipeänä, hän jää kotiin. Paitsi jos pahemmin kipeänä, niin minä jään, koska haluan olla lasteni luona.
Mies joustaa työvuoroissa, jotta minun työmatkojeni ym. vuoksi lapsien ei tarvitsisi olla pitkiä aikoja hoidossa.
Mies osallistuu lasten ja kodin hoitoon yhtä paljon kuin minäkin. Upea mies. Ja rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja komennuksiakin on ollut, ja miehen uran ehdoilla edetään. Minulla on akateeminen työläisammatti, eli olen ope, ja kyllä se on lasten etu. Tukiverkkoja ei ole säännöllisesti, joskus siis saamme apua, mutta ei niin, että sen varaan voisi mitään laskea.
Nuorempana tein jatko-opintoja, ja haaveilin itsekin urasta, mutta lapsia kun siunaantui useampi, niin se jäi.
varsinaisista "urista", olemme ihan hyväpalkkaisissa töissä, mutta enää ei näissä ammateissa juuri korkeammalle voi urallaan edetä. Me hoidetaan lapset puoliksi, toinen vie ja toinen hakee, molemmilla on liukuvat työajat ja erittäin fiksut ja joustavat työnantajat, joilla itsellään on myös pieniä lapsia. Olemme siis onnekkaita tässä mielessä. Ylitöitä ei tee kumpikaan (olen sitä mieltä, että jos joutuu tekemään ylitöitä ja vieläpä korvauksetta, ei hallitse omaa ammattiaan eikä työtään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kotona.
Enkä minäkään oikeastaan enää uraa tee; kunhan hoidan hommani kunolla.
Vosin esim matkustaa sata päivää vuodessa ihan helposti työn puolesta, mutta ei sellainen lapsiperheeseen sovi. Ei isän eikä äidin mielestä tai toimesta meidän perheessämme. Rajoitan matkailun noin 20 matkapäivään vuodessa.
Työpäivät normaaleja klo 9-17, etätöitä päivä viikossa. Erittäin harvoin teen töitä kotona lasten ollessa paikalla.
ei tarkoita mitään pelkkiä ylenemishaluja yms, vaan enemmänkin se on vain innostusta työn sisällöstä. Meillä on kuitenkin hyvin erilaiset urat: minun urasuuntautumiseni edellytti freelanceriksi ryhtymistä, ja siksi minun työaikani ovat hyvin joustavat ja työmatkoja on usein esim viikonloppuisin tai iltaisin. Miehellä on myös joustava työaika, mutta aika normipäivää hän tekee. Me kumpikin joustamme, aika vuorotellen on noita lasten sairastumisia yms hoidettu. Meillä on myös hyvä turvaverkko.
Ehkä juuri se, että meidän työmme ja mahdolliset urakehityksemme ovat hyvin erityyppiset, antaa tilaa kahden uran luomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luovuin omastani lasten vuoksi, mies on saanut edetä ja kouluttautua kun minä olen hoitanut lapset ja kodin. Eikä minulla ole enää paluuta omaan ammattiini, sen verran hyvin olen tippunut kelkasta.
miestä ei paljon ole opiskelu kiinnostanut mutta ei lastenhoitokaan, joten siihen tyssäsi minun urani.