Miten lapsen henkisen voinnin voisi tarkistuttaa ilman että siitä jää

kun mietit omaa mainettasi ennemmin kuin lapsen hyinvointia.



neuvolapsykologille. lapsesi siis.

pääseminen vaan on sellainen prosessi, että jos asiaa haluaa selvitellä pikaisesti, niin tuo ei ole mikään apu siihen.



Miksi ap on huolissaan?

kenenkään henkistä tilaa ei voi selvittää "pikaisesti".



entä jos lapsella olisikin jotain? koittaisitko hoitaa lapsen kuntoon "salaa2 ilman että jää merkintää mihinkään?

yksityisellä lastenpsykologilla leikki-ikäisen kanssa noin 3 vuotta sitten. Kävimme ensin juttelemassa pojan ongelmista lastenpsykiatrin luona ja sen jälkeen hän antoi lähetteen psykologisiin testeihin. Enpäs enää muista mitä tuo maksoi, koska vakuutus korvasi kaiken. Neuvolapsykologin juttusille olisi ollut pitkät jonot, pääsimme siis vajaassa viikossa yksityiselle vastaanotolle. Kieltämättä helpotti, kun pääsimme juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa ja nopeasti.



Jos ap:ta yhtään lohduttaa, niin meidän tapauksessamme poika diagnosoitiin aivan terveeksi pikkumieheksi, tosin saimme paljon neuvoja lapsen tukemiseksi. Ikä on myös tehnyt tehtävänsä eli en enää nykyisin ole tuosta pojasta lainkaan huolissani.

vakuutus teillä on? Yleensä ne ei kait korvaa mitään ns. mielenterveyskuluja.

Miksi ei saa jäädä merkintää?

Miksi epäilettä jotain ongelmaa?

Merkintää en haluaisi jäävän siinä tapauksessa ettei mitään ole vialla. Jos jotain on vialla, niin sittenhän asia olisi eri. En vain haluaisi lapseni tai itseni leimautuvan turhaan. Voihan olla että leimaantumisen huoli on ylipäänsä ihan turha, en tiedä miten tieto lapsen psykologisista testeistä liikkuu esim. terveysviranomaisten, kouluterveydenhoitajien tms. välillä. Toooosi pienellä paikkakunnalla, siis.



Se miksi olen huolissani onkin sitten hankalampi selittää. Tuntuu siltä että lapsi on huolissaan liikaa ja jännittää asioita. On tosi ujo ja arka. Liikuskelee levottomasti, vaikkei olekaan ylivilkas (meillä on kaverilla ylivilkas joten tiedän mitä se tarkoittaa käytönnössä). On jotenkin huolissaan reaktioistani enkä ymmärrä miksi! En huuda tai moiti lasta, en käsitä miksi lapsi ottaa kaikki niin kovin raskaasti. En ylipäänsä tiedä onko se normaalia vai ei, ehkä lapsi on vain herkkä. Tämmöisiä asioita haluaisin selvittää. Ehkä olen huolissani ihan turhaan. ap

Voisinko udella että mitä ongelmia teillä oli? t. ap

Kertoo ihmisestä enemmän kun mikään muu, ja todella nopea. tee ensin itsellesi, ja mieti kuinka hyvin pitää paikkansa.

Olen myös miettinyt mitä pitäisi tehdä.. Kuitenkin jotenkin toivon että menisi ohi kun hiukan kasvaa.

vanhempia, jotka kieltäytyvät myöntämästä, että lapsi tarvitsisi apua, vaikka kaikki näkevät sen. Joku lapsuusajan merkintä ei paina missään, mutta se painaa, että tällaista yritetään salata.



Ja yleensä isoimmat hälytyskellot soivat siinä kohdassa, että kielletään tiedonsiirto pk:sta kouluun.



Sinänsä suosittelen yksityistä psykologia, nopea ja vanhempien näkemystä arvostava reitti.

ainakin omalla kohdalla oli täysin väärä.

vanhempia, jotka kieltäytyvät myöntämästä, että lapsi tarvitsisi apua, vaikka kaikki näkevät sen.

on toisinpäin. Kukaan muu ei ajattele että lapsessa on mitään vikaa, tai ainakaan en ole koskaan mitään sensuuntaista havainnut. Päivähoidosta on tullut hyvää palautetta. Mies on sitä mieltä ettei ole ongelmaa. Mutta se äidinvaisto!

Jotenkin tämä olisi helpompaa jos olisi jotain konkreettista syytä epäillä ongelmaa. Esim. että käyttäisin kasvatuksessa fyysistä väkivaltaa tai olisin ankara tai joisin liikaa tai riideltäis miehen kanssa koko ajan tai tai tai. Sen sijaan juuri äsken laittaessani lasta nukkumaan istuttiin hetki sylityksin ja juteltiin ja sanoin lapselle että rakastan häntä jne.

t. ap