Olen niin stressaantunut tästä pienen vauvan kanssa

Rauhoitu!! Vauvasi aistii epävarmuutesi ja sen vuoksi on itkuinen. Jos et osaa imettää ja vauva ei saa tarpeeksi ruokaa imemällä, osta rintapumppu ja pumppaa maitoa ja tarjoa sitä tuttipullosta ja kun lapsi on imenyt jonkin verran tuttipullosta, kokeile rintaa sitten. Lapsi jaksaa keskittyä paremmin imemiseen, kun ei nälissää ole ihan hermostunut. Kun olet itse rauhallinen ja rento, niin vauvakin aistii sen ja rauhoittuu. Puhele vauvalle rauhoittavasti tai laulele vaikka jotain - kuuntele mukavaa ja rauhallista musiikkia suht hiljaisella äänellä. Pidä vauvaa paljon sylissä, tutustu häneen. Pidä vauvaa rintaa vasten vaikkapa kantoliinassa. Luota itseesi hoitajana - ei kukaan ole seppä syntyessään lapsen hoidossa, mutta kyllä siihen oppii. Sinä olet lapsesi äiti ja paras hoitaja, luota siihen. Päästä isovanhemmat kylään ja jos alkavat kovasti neuvoa, niin anna neuvojen (jos eivät mielestäsi hyviä) mennä toisesta korvasta ulos.. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän epävarmoja ja jos oma lapsi on ensimmäinen lapsi, mitä olet koskaan hoitanut, on ymmärrettävää, että et voi tietää kaikkea heti. Tutustukaa vauvan kanssa :o) Hyvin kaikki menee varmasti.

Ekaksi:

- ei ole sun vallassa saada lasta aina rauhoittumaan. Joskus pienellä on huono olo, johon ei auta muu kuin aika. Pidä lasta lähellä, laula ym ja hyväksy se, et joskus lapset vaan itkee. Kaikkien lapset on itkeneet joskus niin ettei heitä meinaa saada rauhoittumaan.



- isovanhemmat ja muut on tässä vaiheessa todennäköisesti huolissaan _sinusta_kun et päästä heitä kotiisi, eivät siitä miten hoidat lastasi. Mistä ihmeestä sä olet saanut päähäsi, et sun pitäis osata yksin hoitaa lasta, ja vieläpä täydellisesti? Tuohan on ihan utopistinen ajatus. Kukaan ei selviä äitiydestä yksin.



- Jos imetys ei onnistu, niin mitä sitten? Se on ihan tavallista, et ekat viikot imettäminen on yhtä kriisiä eikä se sittenkään onnistu kaikilta. Jos joku tän tietää, niin sun ja miehen äidit, jotka saivat lapsensa aikana, jolloin imetykseen ei ollut sitäkään tukea kuin nyt. Ei he sua tuomitse. Jos sun lapsi on saanut ruokaa nää kolme viikkoa, niin asiat on hyvin.



Ennen kaikkea muistat, että AINOAT TÄYDELLISET ÄIDIT LÖYTYVÄT ANONYYMEILTA KESKUSTELUPALSTOILTA. Jos sä näkisit ruutujen taakse, sä näkisit vaan epätäydellisiä, vajavaisia ihmisiä, joista moni tälläkin hetkellä tiuskii mukuloilleen jotka ei anna äitinsä surffata rauhassa, ja kompensoi sitten siitä tulevaa syyllisyyttä neuvomalla netissä innokkaasti muita. ;)



Mut oikeasti, sulje kone ja soita sun läheisillesi. He rakastavat sua ja välittävät susta eivätkä voi ymmärtää, miksi torjut heidät.

1. Imetys ei onnistu - kyllä niitä terveitä lapsia tulee vastikkeellakin eli jos oikeasti tuntuu että se vie ison osan äitiyden ilosta niin siirtykää edes osittaisimetykseen. Äidinmaidolle on olemassa korvike. Onnelliselle äidille ei.



2. Et osaa tunnistaa lapsen eri itkuja - kuule, kerron salaisuuden: ei KUKAAN ensimmäisen lapsen äiti tunnista tuossa vaiheessa eri itkuja. Lapsi nyt luultavasti itkee jostain näistä syistä: 1) vaippa on märkä, 2) on nälkä, 3) lapsi haluaa olla äidin lähellä tai 4) muuten vaan. Eli teet näin: 1) tarkistat vaipan ja vaihdat jos on tarvetta, jos itku ei laannu 2) annat ruokaa, jos ei kelpaa tai itku jatkuu yhä 3) pidät lasta oikein lähellä ja hellit, jos itku jatkuu yhä 4) pidät lasta yhä lähellä ja hellit ja annat itkeä. Kuten joku jo sanoi: vanhempasi kyllä tietävät että tällaista käy.



3. Lapsi ei rauhoitu kun vaan jos isäkin on läsnä - luultavasti siksi että SINÄ olet rauhallisempi kun isäkin on paikalla.



4. Käsittely on haastavaa - kyllä sitä se on meille kaikille ennen kuin syntyy rutiini siihen

Usko, että ihan jokainen käy noita samoja tunteita läpi ja ne on niin normaaleja. Siitä puhutaan ihan liian vähän, että äitiyden alku on tosi vaativa ajanjakso. Koko elämähän on muuttunut ja se vaatii paljon aikaa tottua siihen muutokseen. Teet parhaasi ja se riittää, ei ihmiseltä enempää voi vaatia. Päästä isovanhemmat kyläilemään sitten kun jaksat, kerro suoraan, että alku on vielä vähän hankalaa opettelemista ja haluat rauhassa tutustua vauvaan. He ymmärtävät tai sitten eivät, toivottavasti kuitenkin tukevat.

yritä pysytellä rauhallisena ja kokeile seuraavanlaista rytmiä:

kun vauva herää unilta, anna heti ruokaa kaikessa rauhassa niin paljon kuin vauva jaksaa syödä ja sitten röyhtäytä hyvin. tarjoa rintaa vielä uudestaan ja röyhtäytä uudestaan.

kun vauva on syönyt vaihda vaippa. jos vauva edelleen itkee pidä sylissä ja vaikka maha alaspäin ja heiluttele hellästi.

mikäli vauva itkee vielä syönnin ja vaipanvaihdon jälkeen niin tiedät ainakin, ettei vauva itke sitä että on nälkäinen tai märkä :)

toivottavasti tästä on apua! koita jaksaa :)

yritä olla täydellinen, unohda tuo heti alkuunsa! et tule sitä ikinä olemaan, niinkun ei kukaan muukaan. Kaikki tietää ettei se vauvaelämä itkuineen niin auvoista ole, päästä vaan ne vieraat kotiinne ja rauhoitu!

ensimmäisen vauvan kanssa. Älä hätäänny, kyllä sinä opit. Rauhassa vain opettelet yhdessä isän kanssa vauvan hoitamista, niin varmasti alkaa sujumaan. Ei sitä tosiaan heti voi osata, aivan uutta ja isoa asiaa. Anna itsellesi aikaa. Ja isovanhemmista voisi olla suuri apu. Minä en ota heidän vierailustaan stressiä, vaan odotan aina että he tulevat nimenomaan auttamaan meitä ja niin hekin sen kokevat. Onneksi:) Pää pystyyn ja nauti vauvastasi! Sinä olet vauvallesi varmasti hyvä äiti.

Siihen vielä palaisin, et lapsen kanssa on valitettavasti luovuttava tietynlaisesta ylpeydestä, siitä että aina osaa ja on aina riippumaton ja itsenäinen - lapsi kun on just sellainen kuin on, myös itkuinen ja hankala, vaikka äiti päällään seisoisi. Eikä elimistön hormonitoimintaa (imetys, mielialan herkkyys) ohjailla tahdonvoimalla! Äidiksi tulo on kriisi, mut se helpottaa ajan myötä. Jo muutaman viikon päästä sä osaat käsitellä lasta ihan eri tavalla ja teillä on jo keskinäistä kommunikointiakin enemmän, kun lapsi alkaa hymyillä ja kertoa mistä pitää ja mistä ei.



Lapsen myötä läheiset ihmissuhteet muuttuu intensiivisemmäksi kuin ennen, koska harva nainen voi enää olla aina yhtä reipas kuin ennen. Moni meistä meistä tarvitsee muita ihmisiä äidiksi tultuaan enemmän kuin ikinä ennen, ja on läheisissä ihmissuhteissaan itsekin haavoittuva ja tarvitseva. Vaikka voi olla todella vaikea tunnustaa itselleen, ettei nyt osaa vaikka haluaisi sitä enemmän kuin mitään muuta, niin se johtaa pelkästään hyvään - sen huomaamiseen, että samalla tavalla kuin sinä ap rakastat lastasi siksi että hän on olemassa, et siksi että hän on täydellinen, niin sinuakin rakastetaan omana itsenäsi, kaikkine vikoinesi.



Kun sun äiti tulee katsomaan sua, hän todennäköisesti halaa sua pitkään ja liikuttuneesti. Sä tarvit sellaista halausta just nyt, et osaisit olla armollisempi itsellesi.

Olis hyvä jos isä olisi tukena. Vieraita ei ole pakko ottaa vastaan. Voi sanoa, että olen vielä väsynyt synnytyksestä. Oikeasti tuo on vielä lapsivuodeaikaa. Vieraita voi nähdä vaikka vaunulenkillä 20 minsan ajan. Eri asia, jos haluaa nähdä ihmisiä. Mutta vauva on vielä ihan pieni, sitä ehtii kyllä. Ei elämä mene ohi.

Ota ny löysin rantein.

Itsellä on kolme lasta ja äitini luulee tietävänsä lapsieni itkut vauva-aikana, no ei tiedä.. :)



Kokemus sulle tuo tieto-taitoa. Ei kaikki itkut ole sitä samaa kaikilla lapsilla. Esim. talviaikaan äitini ekat arvaukset: sillä on varmaan kylmät varpaat ja testaus varpaille: ne on lämpimät!



Alussa riittää että vauva on kuivissa vaipoissa, ei ole kylmä/kuuma (testaa varpaat, sormet, niska) ja näiden jälkeen joko ruokaa tai syliä.

Ei sun tartte osata tunnistaa vauvan itkuja, mutta tärkeää on että koitat olla avuksi ja läsnä. Muutaman kuukauden kuluttua tästä olet avainasemassa ekasta inahduksesta sanomaan kiertääkö pieru vai nukahtaako uudestaan uneen tms.

Kaikki ulkopuoliset voi vaan heitellä arvauksia: sen on varpaat kylmänä, varsinkin jos omat on kylmissään..



Miltä sinusta tuntuisi olla mummo etkä pääsisi katsomaan VAUVAA?

Anoppi joskus on nauranut mulle että eikö ole ihana vauva-aikana kun voi jättää siivoamatta, vaatteet olla nuhjusena -kaikki on kuitenkin ihastuksissaan vauvasta!?

alku on hankalaa, kun lapsikaan ei tiedä mikä häntä itkettää, eikä osaa vielä imeä kunnolla. Kun aikaa kuluu, niin te molemmat opitte tuntemaan toisenne, vauva oppii syömään rintaa, vauva oppii ettei hänellä ole hätää. Aluksi vauva pelkää, kun ei tiedä mistään mitään, kohta jo oppii että nälkä tyydytettään, vaippa vaihdetaan, ja että äiti ei jätä yksin. Äiti oppii tuntemaan vauvaa, eikä enää pelkää tätä. Muistan itsekin että alussa purisi rintaa, kun ei tiennyt mitä piti tehdä. Ihanaa että miehesi tukee sinua. Se juuri onkin hänen tehtävänsä:) Kaikki helpottuu pikkuhiljaa:)