Milloin mielestänne innokkaan ihailijan pitäisi luovuttaa

Itse annoin joskus 17-vuotiaana puhelinnumeroni eräälle nuorelle miehelle. Siitä se sitten lähti, tekstareiden tulva, koskaan en suostunut edes treffeille. Mutta herra muisti minua viesteillä vielä kuudenkin vuoden jälkeen, vaikken ikinä vastannut...:)

Arvelen täällä palstailevan n.17-57 -vuotiaita ja olisi kiva kuulla monenlaisia mielipiteitä. Olin lasteni ja äitini kanssa risteilyllä, samaisella risteilyllä oli tämä mies omien lastensa kanssa. Meillä ei ollut mitään sutinaa keskenämme, kunhan vaan osuimme useamman kerran samaan tilaan, missä lapsille oli ohjelmaa ja rupattelimme. Hän oli äidiltäni kysynyt nimeni ja sitä kautta sitten jonkin ajan päästä otti yhteyttä. Tapasimme 2kertaa kahden seuraavan kk kuluessa: lounastreffit ja illanvietto. Eikä iskenyt kipinää minun puoleltani. Vielä kahden ja puolen vuoden kuluttua saan häneltä aika ajoin viestejä, kielloistani huolimatta. -epätoivoinen yh vs elämäänsä tyytyväinen yh-

se laittaa viestiä vaan kokeillakseen kepillä jäätä - jos vaikka irtoaisi.

Tunnen miehiä, jotka saattaa baari-illan päätteeksi laitta massatekstarin kaikille entisille treffikumppaneilleen ja katsoa jos joku vastaa vonkausviestiin.

Eli älä reagoi, tai voit joskus vaikka vastata, että 'tapaaminen ei sovi, koska olen juuri silloin häämatkalla.' Heheh.