Oletteko tehneet muutoksia työaikoihinne lasten saamisen myötä?
Tuon "Eihän tässä ole mitään järkeä että molemmat vanhemmat tekevät 8 h tuntia" -ketjun innoittamana kyselisin, että onko kukaan teistä tehnyt muutoksia mitä tulee työelämään, työuraan, työaikoihin tai muihin sellaisiin, ihan lasten kannalta ja lasten parasta ajatellen? Millaisia muutoksia? Vai kuulutko niihin, jotka ovat porskutelleet samalla tavoin vuodesta toiseen, ennen äitiyslomaa ja samalla tavoin äitiysloman jälkeen?
Entä miehesi?
Meillä on kolme lasta. Miehellä on monta vähän erilaista hommaa, on yrittäjänä, mutta tekee myös iltatöitä toiselle. Yrittäjänä on lasten tultua tehnyt sellaisia muutoksia, ettei enää tee töitä viikonloppuisin. Iltatöitä on vähentänyt aikaisemmasta 4 illasta - > 3 iltaa. Muutenkaan ei ota paljon ekstrahommia enää.
Itse olin ennen lapsia vuorotöissä. Lasten tultua olin ensin kotona hoitovapaalla, sitten irtisanouduin tuosta vakipaikasta ja ryhdyin itsekin yrittäjäksi. Teen nykyään koulutusta vastaavaa hommaa kotoa käsin.
Emme tarvitse ap- emmekä ip-hoitoa koululaisillemme. Pienin lapsista on nykyään hoidossa 3 pv viikossa n. 9-15.30.
Kannattiko? Kyllä kannatti!! Mielestäni elämämme on stressitöntä vrt moniin muihin jotka lähtevät joka aamu kamalalla kiireellä läheiseen kaupunkiin töihin ja palaavat parhaimmassa tapauksessa kotiin klo 17. Kamala sumpliminen myös lasten lomien kanssa.
Entä teillä?
Kommentit (5)
minä lähdin ammatilliseksi opettajaksi. Sama missä niitä opetuksen ulkopuolisia töitä teen.
Että olen kieltäytynyt jäämästä ylitöihin. Ennen saatoin useastikin jäädä tekemään rästihommia tai vetää jonkun viikonlopun keikan. Mutta nyt tippuu hanskat tiskiin kun työaika loppuu.
Pomo ja työkaverit eivät tästä ehkä tykkää, mutta eipä ole heidänkään pakko tehdä. Niin kauan kun ylempänä huomataan että pienelä porukalla pärjätään niin mitään ei tapahdu. Jos kaikki kieltäytyvät raatamasta ylimääräistä niin ehkä henkilökuntaa otettaisiin lisää.
Minä en sitä perheeni kustannuksella tee!!!
kokeilin lyhennettyä työaikaa. Työn luonteen takia lyhennys oli pakko tehdä päivittäin.
Ei toiminut. Tasan samat työt oli saatava tehdyksi pari tuntia lyhyemmässä ajassa, mikä johti järkyttäviin ylityömääriin, joita ei ollut koskaan mahdollisuutta pitää vapaana (eikä työnantaja maksanut niitä rahana). Olin siis ko työpisteen ainoa työntekijä eikä kukaan niitä hommia minun puolestani tehnyt.
Stressi väheni heti murto-osaan kun sain lopettaa lyhennetyn työajan tekemisen ja ehdin joskus jopa työpäivän aikana kaiken pakollisen tekemäänkin!!
sen verran, että toinen meistä (pääsääntöisesti minä) menee töihin aamuvarhaisella ja toinen vasta myöhemmin ja se joka menee töihin myöhemmin vie lapset. Sitten taas tämä aamuvarhaisella töihin menijä poimii lapset jo hyvissä ajoin pk:sta. Eli näin päivähoitopäivä on max 7 h, usein paljon vähemmän. Lapset saavat rauhallisen aamun toisen vanhemman kanssa. He heräävät yleensä jo kuuden aikaan (siis aamunvirkkuja luonnostaan) ja päiväkotiin lähdetään yleensä 8.30. Siinä ehtii reilu pari tuntia touhuamaan vaikka mitä. Vastaavasti kotona ollaan aina viimeistään neljältä. Lisäksi tein pitkään 4-päiväistä työviikkoa, nyt olen palannut 5-päiväiseksi.
nyt hän tekee 6-tuntista työpäivää. Minä puolestani jään vuorotteluvapaalle ensi syksynä, kun kuopus aloittaa koulun. Molemmilla on liukuva työaika ja erittäin joustavat työnantajat.