Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sairaan kotiäidin purkausviesti!
10.11.2009 |
Nyt on purettava tätä vitutusta -anteeksi suora ilmaus. Mä olen niin lopussa ja kypsä. Mielestäni moni virallinen ja oikein kehittelyä vaatinut kidutuskeino kalpenee tän kotiäitiys+sairaus -yhtälön rinnalla.
On niin täyttä helvettiä ollut eilinen ja tämä aamu. Lapset ovat ihania ja terveitä = energisiä. Mutta minä olen ihan piipussa. Oksettaa, pyörryttää, sattuu päähän ja on lämpöä. Ja tässä pitäisi hoitaa, laittaa ruokaa, vaihtaa vaippaa, lukea kirjaa... Helevetti.
Kaksi isompaa ulkoilee juuri omassa aidatussa pihassa ja katselen heitä tästä ikkunan läpi. Ihanaa kun saavat oltua edes ulkona kun minä en sinne pysty menemään. Pienin touhuaa mun jaloissa. Koetan jostain repiä sen verran puhtia, että saan lämmitettyä ruoan näille, huolehdittua syömiset ja saan pienimmän vaunuihin nukkumaan.
Sitten kaadun sohvalle rukoilemaan että mies jo kotiutuisi työmatkalta. Voi pyhä jysäys, että olisi ihanaa viedä nuo lapset hoitoon ja potea tämä tauti pois. Mutta kotiäidillä tätä saumaa ei ole.
No niin, kiitos tästä. Helpotti kun sain purkaa ja tiedän, että vaikka kukaan ei edes vastaisi, joku muukin tietää nyt miltä minusta tuntuu.
:o(
Kommentit (12)
Juurikin sitä tässä nyt kaipaa. En oikein viitsi miehellekään tätä asiaa purkaa kokoaikaa puhelimitse kun ei hän tälle nyt mitään voi. On työreissussa 450km päässä ja tulee kun pääsee.
Kotiapua ei tosiaan ainakaan tässä kunnassa saa. Edellisessä asuinpaikassamme isossa kaupungissa sitä sai ja kyllä nyt vähän kaipaan sitä aikaa... Mutta jaksettava on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne, juuri tällä hetkelläkin! Onneksi mies tulee 16.30 töistä ja silloin minä saan taas sairastaa rauhassa ja hän saa hoitaa kuumeista vauvaa.. Ja kahta muuta..
ja osta valmista sapuskaa tälle päivälle! Lepää jokainen hetki minkä voit, jaksamisia kauheasti!! =D
4
onneksi on ruokaa valmiina eiliseltä, ei tartte kuin lämmittää vaan. ja juu,en siivoa mitään enkä tee muutakaan ylimääräistä. Ihan minimitouhulla mennään ja iltapäivästä katsellaan leffaa lasten kanssa jos ei muuta jakseta...
On tää hanurista.
ap
kannattaa hommata maksullinen tukirinki ja kartoittaa jokainen kotiäitikollega ja naapuri tuollaisia tilanteita varten. Etukäteen.
Meillä on kolmen hoitajan rinki, joita hälyttelen hätiin, jos on tarvis. Sen lisäksi auttelemme naapureiden kesken toisiamme aina kun on tarvis. Esim. harrastuksiin lapset kulkevat heidän kanssaan, kun mies on työmatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies työmatkoilla siis. Viimeksi ollut elokuun alussa kaksi päivää ja nyt tämä reissu. Toiveena on, että hän kotiutuu jo huomisaamupäivänä... Tai iltapäivällä viimeistään. MLL hoitajaa kyllä harkitsen huomiselle jos mies ilmoittaa että vasta myöhemmin tulee kotiin.
Hoitajarinkiä täytyy varmaan alkaa katsastaa. Ollaan muutettu vasta kesällä tänne uuteen paikkaan ja vasta tutustutaan ihmisiin.
Nyt lapset tulivat sisälle ja kohta syödään. Itselle ei kyllä maistu, mutta onneksi noille viikareilla nyt maistuu kun olivat ulkonakin toista tuntia. Onneksi on aidattu, turvalliseksi tehty piha niin edes lapset saa raitista ilmaa kun mä olen ihan koomassa.
Kotiäitiys on ollut valinta ja olen kotona vielä ainakin ensi syksyyn saakka. Mutta kyllähän tämä näissä elämäntilanteissa on aika saatanallista touhua.
ap
Muutimme tämän vuoksi lähemmäs vanhempiani. He auttavat, samoin ystävät ja muut sukulaiset voivat sairaana käydä esim. puolestani kaupassa tai viedä lapsia harrastuksiin.
Sosiaalinen rinki on tosi tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vieläkin muistan pahimpana sairastamiskertana, kun mies oli Lontoossa työmatkalla ja itse yksin kahden pienen kanssa vatsa-taudissa. kaikilla kuumetta ja ripulia ja oksetti. Yritin vain vaippoja vaihdella lapsille ja pysyä hereillä aina kun lapsetkin. Videoita katseltiin paljon mutta silloinen yksivuoitias ei niihinkään tietysti jaksanut keskittyä, isompi vähän enemmän.
Muutimme tämän vuoksi lähemmäs vanhempiani. He auttavat, samoin ystävät ja muut sukulaiset voivat sairaana käydä esim. puolestani kaupassa tai viedä lapsia harrastuksiin. Sosiaalinen rinki on tosi tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini asuu tässä ihan lähellä mutta on vielä työelämässä. Ja itseasiassa nyt kipeänä, joten ei pääse auttamaan hänkään.
Mutta kyllä mä tästä selviän, vaikka väkisin. Tekee tosi hyvää saada vähän vertaistukea. Pahimpina hetkinä kun itku on kuristanut kurkkua olen ajatellut vain, että saa olla onnellinen, että edes on nuo lapset. Ystävältäni kuoli lapsi syksyllä ja se oli pysäyttävä kokemus. Jos siis tuntuu, että pää hajoaa kun oksettaa pää pöntöllä ja lapset tappelee niin muistutan itseäni elämän realiteeteistä.
Elämä on. Onneksi mulla on edessä ihana ilta (nais)ystävän kanssa heti kun toivun tästä. Lähdemme elokuviin ja syömään kahdestaan. Saa purkaa ja juoruta kunnolla. Kun vaan toipus ensin.
Tsemp. Nyt alan lämmittää ruokaa...
ap
vaikka menisit töihinkin. Oikeastaan varsinkin silloin.
Meillä mies oli kaksi viikkoa työmatkalla ja tietysti lapset oli kipeänä koko sen ajan. Lisäksi koira sai akuutin tulehduksen ja meinasi kuolla käsiin. Eli hoidin päivällä töitäni kotoa käsin ja kahta sairasta lasta (toisella astma) ja sitä koiraa. Yöt sitten juoksin koiran kanssa ulkona...
En nukkunut yhtään viikkoon. En ole ikinä ollut niin poikki kuin silloin.
8
Alue: Aihe vapaa
ja niin raivostuttavaa! Siis raivostuttavaa juuri tuo ettei saa rauhassa sairastaa.
Kotiapu olis tuossa tilanteessa paikallaan vaan mistä sitäki saa??!!