Lue keskustelun säännöt.
Olenko loukkaantunut oikeutetusti?
08.11.2009 |
Ei taas ymmärrä tätä elämää..
Soittelin tänään iltapäivällä isänpäivätervehdystä kotiin isälleni, (kortit oli lähetetty jo aikaisemmin) mutta sainkin haukut kun en ollut soittanut aamulla. Kuulemma vanhempani olivat epäilleet että olen kokonaan unohtanut enkä enää välitä.
Loukkaannuin tästä, epäilevätkö tosiaan tuollaisen perusteella välittämistäni. Välini vanhempiin ovat normaalin asialliset, asun kyllä oman perheeni kanssa kaukana ja pääsen käymään vanhempieni luona vain muutaman kerran vuodessa. Lähes viikottain soittelen kuitenkin heille (he eivät koskaan soita minulle).
Loukkaannuinko turhasta? Miten mulla on sellainen olo että tässä kuviossa on jotain mätää.. Kommentteja?
Kommentit (6)
Meillä tilanne se, että appi ja anoppi asuu 700km päässä. Lapset olivat tehneet kortit, askartelut ja minä neulepaidan itse apelle. Appi on kuulemma nyt naama norsun v:llä, kun ei edes onniteltu. Oma isäni sai vaatimattomamman lahja, mutta silti osasi soittaa ja kiittää, oli kovasti ilahtunut. Lapset lauloivat vielä puhelimessa hänelle, kun eivät sairaina päässeet käymään, asuvat ihan lähellä. Anoppi tai appi eivät koskaan osaa kiittää mistään eivätkä muista lastenlasten tai omien lastensa juhlapäiviä. Mutta auta armias, kun anoppi on ilmoittanut Seiskan myyjälle osoitteemme ja tilannut meille ilmaisnumeron, niin siitä pitäisi olla niiiiiin kiitollinen ja soittaa ja kiittää, tai anopille tulee paha mieli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vanhemmiten ja etenkin eläköitymisen jälkeen ihmiset tuppaavat alkaa höpsähtämään ja tällaiset kommentit ovat tyypillisiä. Yritä olla piittaamatta.
Voisi olla ihan mun äitini tekemää ja sanomaa. Se on just tuollanen.. Mun pitää aina muistaa heidän, äidin, isän ja veljeni (kun eli vielä) merkkipäivät ja soittaa tai käydä tai jotain.. Joskus on käynyt niin, että kun olen ollut töissä vaikkapa isän syntymäpäivänä, niin äiti ehtii soittaa heti kun olen tullut töistä ja siinä kaikessa tohinassa lasten kanssa samaan aikaan ei heti välähdä.. niin puhelun loppuun tulee niin myrkyllisellä äänellä: "Onko sulla mitään asiaa isälles?"
Ja äidillä itsellään oli syyskuussa synttärit niin vielä EILEN vatvoi minulle sitä, että kumma kun se Inkeri ei lähettänyt korttia minulle. Helena ja Lea kyllä laittoivat oikein nätit sellaiset... Mutta ei se Inkeri varmaan muistanut sitten..
Ja joo, äiti on itse unohtanut minun, tyttärensä synttärit joskus. Miten voi, jos pitää noin tarkkaa kirjaa muuten?
eivät siis edes kovin vanhoja. Ärsyttää tuollainen itsekkyys, kysyisivät joskus mitä mulle kuuluu.. Kurjaa kun tulee tunne etten kelpaa vanhemmilleni. Mikä mussa on vikana..?
T. Ap
Meillä tilanne se, että appi ja anoppi asuu 700km päässä. Lapset olivat tehneet kortit, askartelut ja minä neulepaidan itse apelle. Appi on kuulemma nyt naama norsun v:llä, kun ei edes onniteltu.
Oma isäni sai vaatimattomamman lahja, mutta silti osasi soittaa ja kiittää, oli kovasti ilahtunut. Lapset lauloivat vielä puhelimessa hänelle, kun eivät sairaina päässeet käymään, asuvat ihan lähellä.
Anoppi tai appi eivät koskaan osaa kiittää mistään eivätkä muista lastenlasten tai omien lastensa juhlapäiviä. Mutta auta armias, kun anoppi on ilmoittanut Seiskan myyjälle osoitteemme ja tilannut meille ilmaisnumeron, niin siitä pitäisi olla niiiiiin kiitollinen ja soittaa ja kiittää, tai anopille tulee paha mieli...