"Pitäiskö" 2,5-vuotiaan puhua jo selvästi ja pitkin lausein?

Ei tuo meidän 2,5v vielä kauhean hyvin puhu.

Meillä ovat puhuneet jo pitkiä lauseita tuossa iässä.

mutta meidän 2,5-vuotias puhuu jo aivan "aikuisen tavoin", osaa kertoa ihan mitä tahansa ja sijamuodotkin menee oikein. Toki joskus hakee jotain vaikeaa sanaa, mutta osaa senkin jo selittää mitä tarkoittaa ja kysyä mikä se sana on. On kyllä puhunut jo kunnon lauseilla kaksivuotiaasta lähtien, mutta nyt sanavarasto on todella suuri. Kyllä meidän tuttujenkin samanikäiset lapset puhuvat ihan lauseilla kaikki, osaavat jo keskenään leikkiä mielikuvitusleikkejä esim nukkekodissa "tämä menis siitä ovesta ja sitten isi tulis kotiin autolla"-tyyliin.

Ei pidä. Mutta hyvä olisi kuitenkin jo olla sajoja paljon hallussa. Meillä ovat puhuneet jo pitkiä lauseita tuossa iässä.

2½v iässä eli kuukautta myöhemmin puhui täysillä lauseilla ja hirmu vauhtia. Kielioppikin tuli samalla. Siis tosi nopia kehitys oli siinä kohtaa. Mutta en siltikään tiedä, tarviiko niitä olla niitä sanoja "paljon" 2½-v iässä. Kunhan niitä on jonkusta verran ja ymmärtää puheen. Aikanaan alkaa käyttään sitten.

mutta meidän 2,5-vuotias puhuu jo aivan "aikuisen tavoin", osaa kertoa ihan mitä tahansa ja sijamuodotkin menee oikein. Toki joskus hakee jotain vaikeaa sanaa, mutta osaa senkin jo selittää mitä tarkoittaa ja kysyä mikä se sana on. On kyllä puhunut jo kunnon lauseilla kaksivuotiaasta lähtien, mutta nyt sanavarasto on todella suuri. Kyllä meidän tuttujenkin samanikäiset lapset puhuvat ihan lauseilla kaikki, osaavat jo keskenään leikkiä mielikuvitusleikkejä esim nukkekodissa "tämä menis siitä ovesta ja sitten isi tulis kotiin autolla"-tyyliin.

Meidänkin lapsi puhuu jo ihan täysin, osaa sijamuodot ja aikamuodot, kertoo esim pitkät pätkät mitä teki hoidossa ja mitä hoitaja sanoi jne. Ymmärtää "kaiken" ja on todella hyvämuistinen, saattaa esim aikojen päästä töräyttää ilmoille mitä isi tai äiti on sanonut. Alkoi puhumaan tosi varhain, ensimmäiset oikeat sanat reilusti alle vuoden ikäisenä.

kaikki opi omaan tahtiin. En tiiä kuinka hyvin pitäis osata. Meiän kuopus 1v7kk puhuu niin hyvin että ihan unohdan että on vielä aika pieni. Puhuu lauseilla ja sanat on tarkkoja niin että vieraammatkin saa selvän. Ihana kuunnella pienen tarinointia. Mutta oon kyllä sitä mieltä että mitä "kuuluu" tehä tietyn ikäisenä vois unohtaa. Kaikki aikanaan on mun mottoni:)

puhua vasta kaksivuotissyntymäpäivänsä jälkeen, sitä ennen ei puhunut juuri mitään selkeitä sanoja. Nyt puhuu paljonkin ja aika monipuolisesti osaa mielestäni puhua, kuten varmaan suuri osa hieman alle kolmivuotiaista.

meillä alkoi juuri 2v6kk ikäisenä puhumaan sanoja, aika pian lauseita.

Kukin ajalallaan

Mutta meillä sattuu asumaan kanssa tälläinen puhelias tapaus, joka alkoi 2-vuotiaana puhumaan todella hyvin. Ekat sanat (äiti, ankka ja pari sen tyylistä) tuli siinä 1v paikkeilla. Sitten ei mitään merkittävää muutosta puoleen vuoteen, kunnes 1,5vuotiaana puhe alkoi kehittyä aivan ryöpsähtäen. Siis todella vauhdilla ja 2-vuotiaana puhui jo selvästi.



Nyt 3,5 vuotiaana sitten asuu kotonamme sellainen papupata, että toisinaan toivon, että hiljaisempikin kävisi. Ovat sanoneet neuvolassa, että poika on puheen osalta todella kehittynyt ja varmaan hieman edellä kehitystään ja monet kiinnittävät siihen huomiota, että "kylläpä se puhuu hyvin" -itsehän ei osaa sanoa, kun ei oikein ole verrokkia.



Sitten kun tapaa tuttavien 3-vuotiaita, joiden puheesta saa juuri ja juuri selvää, tajuaa, että tämä suomen kielen oppiminen on todella työlästä ja ei ole ihme, etteivät vielä pienenä puhu sujuvaa suomea. Yksilöllistä siis ja varmaan myös luonnekysymys -joillain on kova ilmaisun tarve ja jotkut tyytyvät vähempäänkin :)

Oppi aikaisin puhumaan, vaikka kaksi kotikieltä.

hyvin tuossa iässä.

Nyt kuopus (poika, en tiedä onko vaikutusta..) puhuu huomattavasti epäselvemmin, ikää 2v8kk. Aika paljon sellaista puhetta mitä minä kyllä ymmärrän, mutta selvästikään muut ei niin helposti. Joudun olemaan "tulkkina"..



Kovin pitkiä lauseita ei tule, sanat monesti epäselviä ja "nurinpäin" (Elma->emla jne.)

Mutta toisaalta kehitystä kuitenkin tapahtuu koko ajan, ja tulee lisää sanoja ja lauseita, vaikkeivät niin puhtaasti tulekaan. Ja selvästi ymmärtää paljon enemmän kuin tajuankaan..



Poika on keskosena syntynyt (rv33) ja hapenpuutteita ym. ongelmaa oli paljon, että sikälikin seuraan suht tarkasti kehitystä. Neurologin vastaanotolla ei viimeksi kovin huolissaan oltu, katsotaan seuraavan kerran n.3-vuotiaana miten puhe on kehittynyt..



Meillä myös kaksikielinen perhe, ja voihan sekin vaikuttaa tietysti. Ei tosin esikoisella, joka puhua pälätti pitkiä lauseita molemmilla kielillä jo varhain..

Onpa jännä, että tähän vastailee nyt vain niitä, joiden lapset ovat jotakin supereteviä..



Meillä kolmas lapsi, poika, puhuu muutaman sanan lauseita mutta se on siinä. Hyvin elävä ja liikkuvainen, hallitsee kuperkeikat ja kiipeilyt ties minne, mutta puhuu selkeästi porukan myöhimpään noihin kahteen aikaisempaan verrattuna. En tiedä onko asialla vaikutusta, mutta hänelle en ole (ehtinyt) lukea paljon, mitä taas noille kahdelle muulle tein. Häntä kiinnostaa enemmän "oikein kunnon leikki" ja juoksuleikit, hipat, piilosilla-olot ja pallopelit. Minä uskon liioin tähän yksilöllisyysteemaan, vaikka täällä tuntuu niiden olevan helppo sitä mainostaa joiden "lapsi on edellä kehitystä" tms.



Nykypäivänä saa diagnoosin ihan mihin vaan, varmaan kohta jopa sille miten lapsi niistää nenänsä! Joten, annetaan kaikkien kukkien vain kukkia, kyllä sitä puhetta rupeaa tulemaan kun on asiaa! Onhan parempi että hyväksyt hänet (lue "kasvatat hyvää itsetuntoa") hiljaisena, kuin että hän on huonon itsetunnon omaava papupata kun pitää esittää jotakin sellaista mitä ei ole. Siinä on hiukka ero. Ja kyllä, luen pääaineenani psykologiaa. :)

Rauhassa vaan, jokainen lapsi on erilainen. Ja moensti ne puhetta pihtaavat puhuvat sitten kerralla kunnolla kun oikein puhumaan aloittavat.



Meillä esikoinen puhui selkeitä lauseita jo 1v8kk iässä. Oli aivan äimistyttävää kun niin pieni puhui niin hyvin.



Toinen lapsi on nyt 2v4kk ja puhuu paljon, mutta lauseet ovat tämän tyylisiä: isi meni isin auto (meidän perheen autolla on siis mies lähtenyt johonkin) tai otta kauppa bankku (osta kaupasta banskuja). Eli ei todellakaan ole vielä taivutettu oikein sanat lauseissa.



Saa nähdä miten kolmannen kanssa käy.

.. puheterapeuttiopinnoissa lukeneeni, että kolmevuotiaana olisi hyvä tulla 2-3 sanaisia lauseita.

Se mitä pitää tarkkailla on ymmärrys. Sitä, että kuuleeko ja osaako lapsi toimia ohjeiden mukaan. Ennen kolmea ikävuotta lapset kehittyvät hyvin yksilöllisesti ja "ryöpsähdyksittäin". Joku saattaa oppia oikein nopeasti puhumaan pitkiä juttuja, toinen seurailee sivusta.

Esikoistytär alkoi sanomaan sanoja jo 9-kuisena selkeästi, kaikki vokaalit ja konsonantit tulivat ihan oikein sitä mukaa, kun sana tuli sanavarastoon, 1v8kk puhui jo lauseita!



Kuopuspoika nyt 1v4kk, ei sano vielä ensimmäistäkään suomenkielen sanaa...

Jos ei puhu kuin joitain sanoja tai epäselvästi niin kannattaa hakeutua puheterapiaan.

kyllä sanoa sanoja jo alle vuoden iässä, siitä sitten lauseita ja 2.5 vuotiaana jo oikeaa puhumista. Tapasin tosin erään tutun jonka 2v ei sanonut kuin yhden sanan.