G: Pahimmat / törkeimmät hoitovirheet joita tiedät?

tulipa nyt mielessä pinnalle, tuon Tornion tapauksen uutisoinnista...



Teini-ikäinen tyttäreni sairastui toissa talvena. Kaikki alkoi yöyskällä, joka lisääntyi ja paheni. Sellaista hyljemäistä haukkumista. Henkeä ahdisti ja tyttö nukkuikin puoli-istuvassa asennossa. Terveyskeskuksesta määrättiin reseptiyskänlääkettä.

Päivisin oireet lievenivät ja tyttö kävi koulussa. Yöahdistukset pahenivat ja terveyskeskuksesta määrättiin reseptinenäsuihketta. Nukkuminen alkoi käydä kokonaan mahdottomaksi, hengitys huononi. Yritin saada terveyskeskuksesta uutta aikaa, mutta mulle todettiin, että "kuulkaas nyt, tähän vuodenaikaan kuuluu kausiflunssa, ei kannata alkaa hysteeriseksi, flunssa menee ajallaan ohi". Tyttö lähti itse terveyskeskuspäivystykseen, mistä ne lähetti sen vain kotiin "kausiflunssa, äitisi ylireagoi".

Jouluna sitten tuntui, ettei lapsi hengitä enää kunnolla eikä ole oikein tolkussaan, joten Jorvin päivystykseen. Siellä katsottiin koneelta, että saman vaivan takia on jo asioitu terveyskeskuksessa ja ilmoitettiin, että päivystys on kiireellisiä tapauksia varten, nyt kotiin ja tilatkaa aika terveyskeskukseen pyhien jälkeen. Minä olisin toki luovuttanut, onneksi mukana olikin sitkeämpi henkilö, joka vaati, että ainakin verikokeet on otettava. Ne otettiinkin, tulosten tultua tyttö vietiin suoraan osastolle happipullon kanssa.

Joulun ja uuden vuoden juhliminen vaihtui siis happiviiksiin.

Tytöllä todettiin selkeä hengitysvajaus, voimakas leukosytoosi, erittäin voimakas eosinofilia jne.

Henkilötietosuojan takia ei siitä enempää, mutta sairaalasta kotiutettiin aikanaan neljän lääkkeen kera ja astmalääkkeet tulevat olemaan kuvioissa lopun ikää.

Miten paljon vähemmällä kitumisella tyttö olisi selvinnyt, kun lääkäri olisi toisella terveyskeskuskäyntikerralla otattanut ne verikokeet. Tai mitä olisi tapahtunut, jos Jorvissa ei olisi ollutkaan tytön mukana sitkeää vaativaa aikuista vaan vain minä ujo ja auktoriteettipelkoinen äiti?

Näköhermontulehdusta hoidettiin karsastuksena, selkärangan murtumaan määrättiin jumppaliikkeitä, influenssan jälkitautina tullut yleistulehdus oli juoppoutta...

Paras ystäväni tuupertui baarin vessaan eräänä lauantai-iltana. Ajattelin ensin, että onkohan hän saanut jotain tyrmäystippoja, koska ei ollut juonut enää n. 3t mitään eikä ollut missään vaiheessa iltaa ollut tolkuttomassa humalassa.



Sain hänet heräteltyä, mutta hän oli todella sekava. Talutin hänet ulos ja tilasin ambulanssin. Menin perässä taksilla ensiapuun. Siellä ensin jonotimme vajaan tunnin ja sitten lääkäri tuli toteamaan (ilman MITÄÄN tutkimuksia), että kaverini on vaan humalassa ja jos hänellä ei ole ketään saattajaa kotiin, hän voisi mennä putkaan selviämään. Sanoin, että voin viedä hänet kotiin, mutta yritin myös selittää ettei tuo tila minun mielestäni voi johtua alkoholista vaan epäinen jotain tyrmäystippoja tmv. Meidät passitettiin kuitenkin pois.



Vein kaverini hänen kotiinsa, jossa hänen vanhempansa ottivat meidät vastaan. Kaveri oli tuossa vaihessa hieman enempi tolkuissaan ja valitti päänsärkyä. Hän jäi nukkumaan ja minä lähdn kotiini.



Aamulla, n. 3t päästä tuosta, hänet löydettiin tajuttomana sängystään. Hänet kiidätettiin yliopistolliseen, mutta hän menehtyi vielä saman aamun aikana. Syy: aivoverenvuoto.



Yliopistollisesta sanottiin, että mikäli potilas olisi tuotu HETI baariin tuupertumisen jälkeen heille, kuolema olisi pystytty todennäköisesti pikaisella leikkauksella välttämään.



KOrvaukseksi tästä kaikesta kaverini vanhemmat saivat ilmoituksen, että kyseinen kotiuttanut lääkäri on saanut toiminnastaan kirjallisen huomautuksen.

ja joutui sairaalaan. Siellä kävi pieni kämmi lääkityksessä ja potilas kuoli lääkkeen yliannostukseen, kun hoitaja katsoi lääkeyksiköt väärin. Ei siitä sen kummempia selvityksiä tehty vaan virhe myönnettiin, pyydettiin anteeksi ja se siitä. Tämä tapahtui joskus 60-70 -luvulla ja tapauksesta tekee surullisen se, että miehen vaimo oli kuollut kuukautta aikaisemmin ja mies jäänyt juuri kolmen alaikäisen yksinhuoltajaksi. Lapset joutuivat sitten sukulaisiin kasvateiksi.

Valitti jatkuvaa jalkakipua, kolme kertaa terveyskeskuksessa ja myös työterveyshuollossa. Aina sanottiin, että "flunssa tulossa, kolotus kuuluu asiaan". Lopulta kohdalle osui lääkäri, joka passitti röntgeniin: syöpä, jalka amputoitiin välittömästi. Valitettavasti oli silti jo liian myöhäistä ja reilun puolen vuoden kuluttua hautajaiset.

Sanoin puhelimessa hoitajalle, että tuo lääke ei minulle käy, koska olen saanut allergisen reaktion vastaavasta eri nimellä olleesta lääkkeestä. Hoitaja kävi kysymässä ja sanoi lääkärin kertoneen, että ihan eri vaikuttavat aineet niissä lääkkeissä. Itse kuitenkin tiesin ettei niin ole ja kysyin vielä apteekissa. Siellä sanottiin, että sama lääkehän tämä on. Vähän päästä lääkäri soitti ja sanoi luulleensa minun tarkoittavan ihan toista lääkettä! Olin kuitenkin selvästi sanonut mille olen allerginen, mutta lääkäri ole olettanut minun sekoittaneen asian ja puhuvan jostain muusta. Jos en olisi ollut itsepäinen, olisin varmaan joutunut sairaalaan ja ties mitä olisi tapahtunut.