Huomenna mieheni hautajaiset, kuinka pysyn järjissäni?

otan osaa suruusi. Itke, sillä nyt on sen aika.

Kyllä sinä selviät läpi hautajaisten. Sekunti sekunnilta, minuutti minuutilta.

Yritä vain jaksaa, mene ihan omilla ehdoillasi tuona raskaana päivänä. Itke ja huuda jos siltä tuntuu, ole vaikka hiljaa ja lausu muistosanat pelkästään mielessäsi jos et ääneen pysty. Kaikki tilaisuudessa olevat rakkaanne kyllä ymmärtävät.



Voimia ja halaus.

En voi kuvitella tuskasi määrää.

Saisitko jonkun kanssasi laskemaan kukkalaitetta? Jonkun, joka voisi lukea muistosanat, jos et itse pysty? Veli, isä? Jostain syystä ajattelen, että miehet voisivat onnistua pitämään itsensä paremmin kasassa...



Joka tapauksessa jaksamista huomiseen, ja ihan jokaiseen päivään sen jälkeenkin!

.. sinulle jää miehesi aina rinnallesi. Näet hänet, kun katsot lastanne.

Ei sinun tarvitse lukea mitään muistosanoja; voit olla vaan ihan hiljaa arkulla. Jaksamista raskaaseen päivään, sitten se ohi. Yritä tallettaa mieleesi jotain yksityiskohtia hautajaisista, joita voit sitten aikanaan kertoa lapsellenne.



Jaksamista raskaaseen päivään, surutyö monesti alkaa vasta hautajaisten jälkeen

jaksat tai et, teet sen miltä sinusta tuntuu. Huudat tai olet hiljaa. Anna tunteiden tulla.

Voisinpa olla tukenasi huomenna.

En pysty edes kuvittelemaan tuskasi määrää:(

Kukaan ei varmasti ihmettele, jos et voi lukea muistovärssyä tai käyttäydyt millä tahansa tavalla.



Jonain päivänä huomaat, että on helpompaa :)

Ota arkulle joku läheinen tueksesi. Hautajaiset ovat surulliset, mutta samalla tuovat lohdutusta.

Ei sun tarvi pystyä lukemaan mitään muistosanoja. Voit lausua ne joskus myöhemminkin jos siltä tuntuu. Minä ja mieheni ei pystytty lapsemme hautajaisissa sanomaan arkun äärellä mitään, ainakaan ääneen. Mielessä varmaan tulvi sitäkin enemmän...



Tee juuri niinkuin sinusta parhaalle tuntuu. Ei haittaa vaikka itkisit koko päivän, ei haittaa vaikka et itkisikään. Ei haittaa vaikka nauraisit. Toivottavasti sulla on läheisiä ihmisiä joiden seurassa voit päästää kaiken ulos, sellaisia jotka eivät pelästy vaikka huudat ja karjut jos siltä tuntuu.



Huomenna tähän aikaan päivä on oikeastaan jo ohitse ja huomaat että selvisit siitä sittenkin, vaikka tuntuisi kuinka helvetilliseltä. Voimia!

Jonain päivänä huomaat, että on helpompaa :)

Mutta nyt tuntuu niin mahdottomalta ajatus siitä, että voisin koskaan olla onnellinen tai nauttia elämästä. En voi uskoa, että elämä on koskaan edes siedettävää.

Tämä tuntuu niin epäreilulta, väärältä ja kohtuuttomalta. En voi koskaan antaa anteeksi.

Kiitos tuestanne.

ap

Minun mieheni kuoli 2,5 kk sitten. Meiltä jäi 2 lasta.



Hautajaiset olivat loppujen lopuksi aika helppo päivä. Otin rauhottavan lääkkeen heti aamusta, näin pystyin esim syömään. Hautajaiset olivat kuin näytelmä, en tuntenut mitään, toimin vaan. En sanonut arkun äärellä mitään, laskimme vain kukkamme.



Nyt tämän viikon olenkin sitten itkenyt..



Googleta nuoret lesket ja liity mukaan, ei maksa mitään.

Muistan, kuinka itse vuosia sitten mietin samaa. En halunnut mennä ollenkaan, tai olisin halunnut mennä vain yksin, ahdisti kaikki ne ihmiset (vaikka toki järjellä tiesin muidenkin häntä surevan). Olisin halunnut ottaa niin paljon Oxepamia, etten tunne mitään - vaikka näin jälkikäteen sen tajuaa, miten shokki olikin se kaikkien suurin turruttaja, ei mikään lääke.



Päivä meni sumussa; laskin kukat arkulle, ja kuiskasin (puhuinko lujaa? en tiedä) pitkät pätkäk kiitosta ja kaipausta kaikessa rauhassa.



En itkenyt niin paljon kuin etukäteen kuvittelin, mutta siinä tilanteessa sillä ei ollut merkitystä. En lukenut muistovärssyä tms. ääneen, eikä sinunkaan tarvitse! Itse asiassa sinun ei _tarvitse_ tehdä yhtään mitään, kaikkien sympatiat ovat joka tapauksessa puolellasi ja jokainen kantaa osan tuskastasi omassa sydämessään.



Toivon sinulle voimia huomiseen ja tuleville vuosille - nyt ei siltä tunnu, mutta pikkuhiljaa selviydyt elämässä eteenpäin. Kaikki on muuttunut, ja sille ei voi mitään, mutta teille alkaa lapsen kanssa uusi elämä, joka on teidän omanne.



Halauksin,

kohtalotoverisi

Voin vain kuvitella tuskasi suuruuden :(

Saat olla ihan vapaasti niin poissa tolaltasi kuin ikinä kykenet.

Helposti tuossa tilanteessa nenäliinat loppuu ja iskee karmee päänsärky. Kokemuksia löytyy liiaksi asti. Pyydä joku läheinen yöksi sinun luokse hautajaisten jälkeen. Voimia huomiseen! Minusta se on hautajaispäivä on todella rankka mutta sen jälkeen asiaa pääsee työstämään. Kuolema tulee todellakin konkreettiseksi kun hautajaiset ovat olleet. Siitä lähdentään hyvin pienin askelin eteenpäin. Aikaa se vie eikä unohdu koskaan ja vuosienkin jälkeen tulee vaikeita hetkiä mutta elämästä silti oppii taas nauttimaan. Sinulla on onneksi luvassa ihaniakin uutisia kun saat vauvan. Lapset pitävät hyvin arjessa kiinni,tuovat paljon iloa ja lohtua surusta huolimatta.

Milloin lapsi syntyy?



Voimia ja osanottoni!

Otan osaa.



Itke ja sure niin kuin sinusta tuntuu, unohda muut.



Miehesi on läsnä ja näkee tuskasi, hän haluaisi varmasti kertoa että hänellä on hyvä olla ja toivoo sinulle ja vauvalle kaikkea hyvää.



Voimia.