Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä työpaikka, joka ilta tulee itku. En jaksa enää!
06.11.2009 |
Jouduin palaamaan hoitovapaalta suunniteltua aikaisemmin töihin, kun mies jäi työttömäksi.
Poissaollessani mulle on tullut ryhmäesimiehekseni todellinen nilkkien nilkki. Hänen piti olla laatinut mulle perehdytyssuunnitelma töihin palatessani. Niin olikin, näytti missä on vessa, mikro, jääkaappi ja konttoritarvikekaappi. Kehityskeskustelun piti ja se kesti 10min, jossa lähinnä haukkui mun kompetenssin, että ei tällä mitään kyllä nyt löydy. Oikeasti mulla on työkokemusta ja meriittejä enemmän kuin hänellä.
Ryhmäesimieheni ei tarjoa minua ainoaankaan projektiin, jättää täysin ulkopuoliseksi, kehityskeskustelussa asetetut tavoitteet (tutustu organisaatiokaavioon) saavutin 2 päivässä. Osaa olla pirullinen mua kohtaan. Toimialaesimiehelle esittää tekevänsä kaikkensa mun eteen, mutta kuitenkin vääristelee kaikkea sanomaani, selittää ihan pötyjä, on ottanut mua kohtaan holhoavan asenteen ja täten saanut mut näyttämään kaikkien silmissä hiukan avuttomalta ja tyhmältä. Äitiyslomani aikana firmassa on työtekijät vaihtuneet lähes kaikki, vain tämä nykyinen lähiesimies on ollut talossa kauan. Kukaan ei siis tiedä mun taidoista tai aiemmista töistä mitään. Tuo mulkero mulle työtodistuksenkin kirjoittaa, kun työttömäksi jään.
Mulla on niin paha olo, että toivon aamun koittaessa vaan nukkuneeni pois. Lasten ja miehen elämästä tulisi vaan kunnon helvettiä.
Oman alan tai ylipäätään mitään ei tunnu löytyvän. Olen kallispalkkainen ennen äitiyslomaa todella vaativissa asiantuntijatehtävissä ollut. Olen soittanut vaikka minne ja yhdestä henkilöstövuokrafirmasta sanottiin suoraan, että eivät edes palkkaisia mua kovassa miehityspulassakaan, koska olen aiemmin saanut 3-kertaista palkkaa enkä kuitenkaan heille tule jäämään.
Mitään läheisiä suhteita vanhoihin työkavereihin täällä päin ei ole, en tiedä missä ovat nykyisin. Ehdin tämän paikkakunnan toimistolla olla alle vuoden, siirryi pohjoisen toimipisteestä, joka on äitiysloman aikana lakkautettu.
Opiskelemaankaan en voi lähteä, jonkun on pakko tuoda leipä pöytään ja lyhentää lainaa.
Oon niin rikki, että oksettaa, maha kirvelee koko ajan.
Kommentit (25)
mieluummin kuin se, että pidät kynsin hampain kiinni kallista palkastasi ja tapat itsesi, kannattaisi ajatella vähän halvemmalla ja ehkä jopa omaa alaa vastaamattomiin töihin ryhtymistä. Ei sen tarvitse olla loppuikäinen ratkaisu. Laajenna vähän elämänkatsomustasi. Onnea työnhakuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä lähtee taas luistamaan. Vaikka hankalaa varmaan alussa on. Tsemppiä!
lupaa edes omalla kustannuksella osallistua minnekään. Kotona ollessa olen kyllä aktiivisesti seurannut alaani ja itseopiskellut asioita, mutta ei kuulemma ole näyttöä asiasta.
Ja olen kyllä tuloksetta etsinyt ihan mitä tahansa paikkaa ihan millä tahansa palkalla.
olisi ilta-aikaan ja josta saisi vielä jonkun todistuksen / tutkinnon. Päivisin en saa kuulemma edes palkatonta vapaata, että olisin osallistunut itse kustantamana 3 päivän sertifiointiin.
Ihan hirveä tilanne. Toivon, että osaat ja pystyt erottamaan työn muusta elämästä - muista koko ajan että sinulla on mies ja lapset kotona ja se on sitä OIKEAA elämää, työ on vain työtä.
Mitä työhön tulee, yritä vaan olla positiivinen, tee annetut tehtävät ja joka kerta kun vaan saat mahdollisuuden, tarjoa itseäsi tehtäviin jne. Ja jos mitään ei anneta, tee ne vaadittavat työtunnit ja nauti kotona olemisesta.
Muista priorisoida asiat -- työ on VAIN työtä.
Ja otan osaa tilanteesi, ymmärrän tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ala vaivu hanen tasolleen vaan tee tyosi niin hyvin kuin osaat ja anna ajan kulua. sinulle kay hyvin loppujenlopuksi..
Tuijota silmiin eläkä laske päätäsi muuten olet alistunut. Ole valmis lyömään henkisesti kenet tahansa joka tulee tiellesi. Taistele perheesi vuoksi. Todellinen taistelu alkaa kun et enää pelkää itsesi puolesta vaan perheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt istunut paluustani asti avokonttorissa eikä mitään voi antaa, kun asiakkaiden kanssa on salassapitosopimukset jne. Aktiivisesti kyselen lähes päivittäin voinko auttaa ja ryhmis on jo pari kertaa suorastaan karjaissut: "Anna jo olla, ei ole mitään mihin sun kompetenssi riittää!" Muita ryhmäläisiä jo selvästi säälittää mun kohtelu, mutta kaikki on peloissaan työpaikkansa puolesta. Yksi sanoi, että hänen projektityötään osaisi tehdä kuka tahansa ja ehdotti esimiehelle, että voisinko auttaa kamalassa kiireessä. Ryhmis ei edes suostu kysymään asiakkaalta sopisiko. Olen nyt oman psyykkeeni vuoksi puunannut taukotilan pöytiä, tyhjentänyt tiskikonetta yms. Siitäkin sain palautetta, et meillä käy pienempipalkkainen ammattitaitoisempi siistijä päivittäin.
Tilanne heijastuu kyllä kotiin ja koko elämäämme, en voi sille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ylempää esimiestä jonka juttusilla voisit käydä kertomassa missä mennään? Voisit myös kirjoittaa ylös (rehellisesti, ei liioitellen) kaikki oikeat epäkohdat, ja anna paperi kirjallisena ainakin ylemmälle esimiehellesi; tällä tavalla rekisteröit ongelman ja oman näkemyksesi siitä. Voi myös hyvin olla, ettet ole ainoa jolla on ko. esimiehen kanssa ongelmia, ja ylemmän johdon olisi hyvä tietää siitä. Jok. tap. kuulostaa siltä, kuin sinulla ei olisi paljon menetettävää, kun tilanne on noin huono, eli voit rehellisesti ottaa asian esille. Entä voisitko käydä vaikka terapeutilla juttelemassa olostasi? Vaikka homma ei olisikaan sinun päässäsi (mitä en usko), pahaan oloon voi silti auttaa terapia. Ja hae sitkeästi uusia paikkoja. Onko irtisanoutuminen ilman uutta paikkaa taloudellinen mahdottomuus? Voisit vaikka päättää, että jos tilanne jatkuu X kuukautta, niin irtisanoudut. Sitten tietäisit ainakin itse että loppu häämöttää, eikä tuntuisi niin kamalalta. Tsemppiä, ei tämä ikuisesti tule jatkumaan, joko sinä saat uuden paikan tai tuo esimies siirtyy muualle. Nimim. samanlaisessa tilanteessa ollut.
mutta jos kerran ei ole mitään tekemistä niin, jos selvästi alkaisit vaikka vain opiskelemaan työajalla. Tarkoitan, että lukisit ammattikirjallisuutta tai vaikka kertaisit jotain kieltä. Tai kehität itsellesi jonkun projektin vaikka jostain vanhoista töistäsi, esim. alat laatia kehitysprojektia johonkin juttuun. Tämä voi ärsyttää pomoasi tai sitten ehkä sinut aletaan vähitellen ottaa mukaan oikeisiin projekteihin.
Säännöllisesti käy kuitenkin kysymyssä, että onko jotain tekemistä. Älä kuitenkaan missään nimessä alennu enää tyhjentämään tiskikonetta yms. jos se ei todellakaan sinulle kuulu.
Tsemppiä ja kuten täällä on sanottu se on vain työtä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitiyslomaa. On vain minun sanani esimiestä vastaan. Ja sitten on tietty ne tiimikaverit, jotka pelkää paikkansa puolesta.
Ongelmana on vielä se, että ryhmäesimiehen isä on hyvin merkittävässä asemassa meidän suurimmalla ja tärkeimmällä asiakkaalla.
Tämä on selkeästi aivan henkilökohtaista ja kiusaamista. Kun olin pohjoisen toimipisteessä, teimme joitakin asioita yhdessä nykyisen toimipisteen kanssa. Asiakas halusi vaihtaa minut tämän ryhmäesimieheni tilalle ja vaihtoikin, koska hänen johdollaan töistä ei tullut mitään. Emme olleet tavanneet silloin vielä silmikkäin, nimen tiesin siis entuudestaan ja ensitapaamisestamme lähtien on ollut todella jäätävä minua kohtaan.
Irtisanoutuminen ilman uutta paikkaa on mahdotonta. Meidän perhe tarvitsee edes jonkunlaiset tulot ja jonkin asian, joka pitää normaalissa arjessa kiinni. Mies on ahdistunut työttömyydestään ja tietenkin minunkin tilanteesta, sama minun kohdallani.
tai ylipäätään ammattiliittoosi ja selvität asiaasi sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka tietysti se helpottaisi tilannetta. Itse olin vastaavassa tilanteessa uutena työntekijänä, puhuin silti ylemmän pomon kanssa, vaikkei hän minua tuntenutkaan. Kävi kautta rantain ilmi, että en ollut ainoa ko. esimiehen "uhri", vaan yksi pitkässä jonossa.
Lisäksi sanoisin, että jos toivot kuolevasi kuten sanoit, niin tuo työ ei enää pidä teitä "normaalissa arjessa kiinni", päin vastoin. Vähintäänkin tarvitset keskusteluapua, miehesi kanssa tuskin pystyt keskustelemaan jos hänelläkin on huono olo.
oli myös "narsistisen" pomon alaisuudessa.
Sinuna dokumentoisin kaiken hyvin tarkkaan, ihan vaan varmuudeksi, vaikket sitä mihinkään käyttäisikään. Kuten joku sanoi, sinulla ei ole kauheasti menetettävää, joten voisit lähestyä työsuojelupiiriä, työterveyttä tai ammattiliittoa.
Yleensä tuon tyyppisellä ihmisellä on ongelmia muidenkin ihmisten kanssa, joten voi olla, että et ole kuitenkaan ainoa. Tietäen historianne, kuulostaa kiusaalmiselta, taidat olla uhka hänelle.
Lopuksi muista, että tämä on vain tämä hetki,vaikkei siltä tuntuiskikaan. Se menee ohitse ennemmin tai myöhemmin.
voimia ja koeta kestää!
Olen itse ollut vähän samanlaisessa tilanteessa. Jostain syystä (en tiedä vieläkään, miksi) menivät sukset ristiin pitkäaikaisen esimiehen kanssa (aiemmin välit olivat tosi hyvät, yhtäkkiä tilanne muuttui). Ajattelin välillä, että haen burnout-sairaslomaa tai lähden vaan lätkimään, oli karenssia tai ei... Töissä oli ihan kauheata, kun aiemmat mielenkiintoiset ja haastavat tehtävät vaihtuivat simputukseen ja siihen, että mitkään omat ideat eivät menneet läpi.
Ihmettelin pari kuukautta. Sitten aloin hakea uusia töitä. Samaan aikaan alkoi talous sukeltaa. Ajattelin, että hommasta ei tule mitään, en kestä olla töissä, mutta uuttakaan työtä ei löydy. Kunnes sitten tuli mahdollisuus (melkein 10 kk epätoivon jälkeen) vaihtaa alaa ja opiskella uusi työ ansiosidonnaisella päivärahalla. Ei nyt ihan samaa kuin uusi työ, mutta onneksi ala on sellainen, jossa työllisyysmahdollisuudet ovat hyvät. Nyt sitten opiskelen innokkaasti ja odotan keväistä valmistumistani. Ja olen niiiiiin onnellinen!
Se, mitä tahdon sanoa, on, että koeta kestää! Ja hae aktiivisesti uusia töitä ja uusia mahdollisuuksia. Tarkista myös, millaisia TE-keskusten tarjoamia koulutuksia on olemassa ja koeta puhua itsesi sisään sellaiseen (vaikka et periaatteessa kelpaisikaan, kun et ole työtön - minulla tuo onnistui, tosin minun tilanteeseeni liittyi vähän muitakin asianhaaroja kuin paha olo töissä). Kaikkein tärkeintä on, että et lannistu. Sinussa ei ole mitään vikaa! Kyllä se jossain vaiheessa tärppää!!!
Ja vielä toinen juttu: jos teillä on henkilöstöihminen, käy hänen juttusillaan. Vuodata kaikki ulos. Henkilöstöihmisen velvollisuus on kuunnella sinua ja tehdä asioille voitavansa.
Kyllä se siitä!
voimia ja koeta kestää! Olen itse ollut vähän samanlaisessa tilanteessa. Jostain syystä (en tiedä vieläkään, miksi) menivät sukset ristiin pitkäaikaisen esimiehen kanssa (aiemmin välit olivat tosi hyvät, yhtäkkiä tilanne muuttui). Ajattelin välillä, että haen burnout-sairaslomaa tai lähden vaan lätkimään, oli karenssia tai ei... Töissä oli ihan kauheata, kun aiemmat mielenkiintoiset ja haastavat tehtävät vaihtuivat simputukseen ja siihen, että mitkään omat ideat eivät menneet läpi. Ihmettelin pari kuukautta. Sitten aloin hakea uusia töitä. Samaan aikaan alkoi talous sukeltaa. Ajattelin, että hommasta ei tule mitään, en kestä olla töissä, mutta uuttakaan työtä ei löydy. Kunnes sitten tuli mahdollisuus (melkein 10 kk epätoivon jälkeen) vaihtaa alaa ja opiskella uusi työ ansiosidonnaisella päivärahalla. Ei nyt ihan samaa kuin uusi työ, mutta onneksi ala on sellainen, jossa työllisyysmahdollisuudet ovat hyvät. Nyt sitten opiskelen innokkaasti ja odotan keväistä valmistumistani. Ja olen niiiiiin onnellinen! Se, mitä tahdon sanoa, on, että koeta kestää! Ja hae aktiivisesti uusia töitä ja uusia mahdollisuuksia. Tarkista myös, millaisia TE-keskusten tarjoamia koulutuksia on olemassa ja koeta puhua itsesi sisään sellaiseen (vaikka et periaatteessa kelpaisikaan, kun et ole työtön - minulla tuo onnistui, tosin minun tilanteeseeni liittyi vähän muitakin asianhaaroja kuin paha olo töissä). Kaikkein tärkeintä on, että et lannistu. Sinussa ei ole mitään vikaa! Kyllä se jossain vaiheessa tärppää!!! Ja vielä toinen juttu: jos teillä on henkilöstöihminen, käy hänen juttusillaan. Vuodata kaikki ulos. Henkilöstöihmisen velvollisuus on kuunnella sinua ja tehdä asioille voitavansa. Kyllä se siitä!
ja mikä vaikutti, että pääsit opintoihin? Ainakaan itse en voi ottaa lopputiliä ja saada karenssia, sitä ei talous nyt vaan kertakaikkiaan kestä.
vaikka pitkää sairaslomaa ja terapiaa.
Voimia!
Olet ollut pois työelämästä ja nyt palasit odottamatta. Ammattitaitosi ei ehkä enää vastaa vaatimuksia, oletan että työsi on ollut erityistaitoja vaativaa ja sitä myöden jatkuvaa koulutusta ja ajantasalla olemista. Ehkä uusi pomosi haluaa vain nähdä onko sinusta aiempiin tehtäviin? Mutta voimia vaan!