Löytyykö täältä lapsettomuudesta kärsiviä, jotka ei syystä tai toisesta halua hoitoja?

Itse kun olen vähän ajatellut niin, että jos meille ei lapsia suoda, niin sitten ei suoda, enkä turvaudu lääketieteeseen. Ajattelen ehkä, että niin oli tarkoitettu. Olen kyllä muutenkin vähän luomuihminen, mutta en tiedä johtuuko siitä... Musta on vaan ihanaa jättää edes joku asia luonnon päätettäväksi. Onhan noita lapsia maailmassa.

Onko muita? Mitkä ovat sinun syysi?

Adoptio on kallis, mutta sentään vähän varmempi tapa saada lapsi kuin hoidot.

Ja onnittelut perheestä! Tarkoitin lähinnä keinohedelmöitys- tms. "rankan linjan" hoitoja - jos nuo teidän tablettinne eivät olisi auttaneet, olisitteko ollut valmiita menemään pidemmälle?

En tietenkään tiedä, miten sitten asiaan itse suhtaudun, jos lapsia ei kuulu, mutta ehkemme menisi lääkärille ollenkaan, antaisimme vain asian olla... En todellakaan tiedä.

Sinun kohdallasihan tosin kyseessä oli sairauden hoito, jonka jälkeen rskauduit normaalisti, ei se oikeastaan ole minun mittapuuni mukaan "lasten tehtailemista". Mutta onnittelut vielä onnistumisesta! :)

Kolme vuotta yritetty ekaa.



Meissä on molemmissa jotain häikkää. Miehellä on tolkuttomasti siittiöitä jotka liikkuvat hyvin, mutta jotka ovat valtaosiltaan jotenkin epämuotoisia. Kuulemma tämä ei välttämättä vaikuta mihinkään. Mulla taas on erilaisia sairauksia, jotka eivät estä raskautumista mutta raskaushormonit vaikuttavat lääkitykseen ja jos sitä ei osaa säädellä, voi sikiölle tulla epämuodostumia.



No, juuri kriittisessä vaiheessa mut olisi pumpattu täyteen hormoneja. Sen aiheuttamat ongelmat on yksi syy. Luomuraskauden heittelyt olisi mahdollista hallita, sillä niiden kuvio tiedetään. Se on eka syy.



Toka syy on se, että pelkään hoitoihin liittyvää fyysistä kipua.



Kolmas syy on se, että sairauteni ovat mahdollisesti periytyviä, ja jos ensin väkisin laittaisin lapsen alkuun, ja se sitten sairastuisi, en varmaankaan kestöisi sitä kovin hyvin. Luomulapsen sairastuminen olisi jotenkin eri juttu, 'kohtalo'.



Neljäs syy on, että mikälsi emme hoidoillakaan onnistuisi, meillä ei olisi mitään valintaa. Nyt meillä on sentään valinta olla menemättä hoitoihin, ja pieni mahdollisuus raskautua ajan kanssa.



Viide syy on se, että olen jo 35 vuotias, vasta nyt saanut sairauteni siihen kuntoon että raskaus olisi mahdollinen (siis lapsen kannalta) enkä tiedä omaakaan hedelmällisyyttäni tästä syystä kovin hyväksi.



Kuudes syy on se, että lapsitoive on ollut vahva, mutta jotenkin 'biologinen'. En pidä muiden lapsista juurikaan, enkä osaa hoitaa niitä. Olen vain ajatellut, että omaa lasta sitten osaa hoitaa ja jaksaa hoitaa, vaikka mun unentarpeeni on suuri.



Seitsemäs syy on vähän samanlainen kuin sulla. Joskus on tarkoitettu kuten käy. Ehkä tää on meille testi, että haluammeko me lasta tarpeeksi. Emme halua niin paljon, että ylläolevat syyt nollautuisivat.

Meillä tosin on kaksi lasta. Mutta heitä "tehtaillessa" puhuttiin miehen kanssa että tulee jos on tullakseen, jos ei niin sitten ei tule, ei siinä sen kummempaa. Meille lapset ei tosin olleet sillä lailla pakkomielle. Jos niitä ei meille olisi suotu niin olisimme voineet hyväksyä sen. Jotenkin se että väkipakolla pitää kaikkien saada lapsia, että se on kuin ihmisoikeus, tuntuu väärältä. Eihän ikinä ole kaikki lapsia saaneet vaan se on ollut lahja joillekin ihmisille.

Meillä tosin on kaksi lasta. ... Jos niitä ei meille olisi suotu niin olisimme voineet hyväksyä sen.

Tota noin. Noin on helppo sanoa, kun kaikki meneekin normaalisti. Kun lapsettomuus oikeasti iskee päin naamaa, siinä käydään koko raadollinen tunneskaala läpi, eikä sisäistä varmuutta ajatustensa oikeellisuudesta voi aina tai ainakaan kaiken aikaa säilyttää.

Meillä tosin on kaksi lasta. ... Jos niitä ei meille olisi suotu niin olisimme voineet hyväksyä sen.

Tota noin. Noin on helppo sanoa, kun kaikki meneekin normaalisti. Kun lapsettomuus oikeasti iskee päin naamaa, siinä käydään koko raadollinen tunneskaala läpi, eikä sisäistä varmuutta ajatustensa oikeellisuudesta voi aina tai ainakaan kaiken aikaa säilyttää.

Meillekään ei lapset tulleet tuosta noin vaan. Ehkäisy oli ollut yli 5 vuotta poissa kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Ja esikoisen jälkeen ei ehkäisyä käytössä - ja toinen lapsi eli kuopus syntyi 4,5 vuotta esikoisen jälkeen. Sen jälkeen ei ole lapsia kuulunut ja ihan ok niin. Siis meillä jotenkin rento asenne tähän. Lapset on ihania, mutta elämässä ilman lapsiakin, tai vain yhden-parin lapsen kanssa on puolensa. Myös siis olisimme hyvin voineet lapsettominakin elää, vaikka lapsia toiveimmekin, tulee jos tullakseen periaatteella.

Kutonen.

me olemme muutenkin aika ekohenkisiä ja luonnonläheisiä ihmisiä. Uskon, että syy monen lapsettomuushysteriaan on sillä että nykyaikana kaikki pyritään suunnittelemaan niin tarkkaan. Ajatellaan jo vuosia etukäteen että tahdon valmistua siihen ja siihen ammattiin, sen jälkeen löytää sellaisen ja tälläisen työn, sitten mennä naimisiin unelmieni miehen kanssa ja sitten olisikin unelmien talon ja ihanien lasten vuoro.



Itselläni on erilainen asenne, kuten miehellänikin. Sellainen, että katsotaan mitä elämä antaa ja ihmetellään ja iloitaan niistä asioista mitä meillä ja ympärillämme on. Ei vaadita ja odoteta jotain elämältä.



6

nelonen

On vaikea sanoa kuinka pitkälle hoitoja olisi jatkettu. Itsekin olen jonkin sortin luomuihminen ja tieto, ettei lapsia tule ilman lääkärin apua oli aika masentava. Luulen, että itselleni hormonihoidot ja inseminaatio olisivat olleet täysin ok, mutta koeputkihedelmöitys ajatuksena on kieltämättä aika ankea. Luulen silti, että siihenkin ajatukseen olisi kypsynyt hoitojen myötä. Lahjasolujen käyttöön en olisi kyllä ryhtynyt.



Tarinallani oikeastaan halusin kertoa, että vaikka ei olisikaan valmis lasten "tehtailemiseen", kannattaa silti hakeutua lääkäriin, jos lapsia ei kuulu. Taustalla voi olla hoidettava sairaus, kuten minulla tuo pco.



2

Hoitoihin emme lähde. Meillä on myös sellainen asenne elämään, että otetaan mitä annetaan.



En myöskään halua pumpata itseäni täyteen mitään hormoneja. Äidilläni on ollut rintasyöpä enkä halua syödä mitään ylimääräisiä hormoneja. Enkä usko, että se syntymättömälle lapsellekaan on hyväksi, että äiti on alussa ihan mömmöissä.



Näin ajattelen omalta kohdaltani, mutta en mene neuvomaan ketään muuta.

Itse kun olen vähän ajatellut niin, että jos meille ei lapsia suoda, niin sitten ei suoda, enkä turvaudu lääketieteeseen. Ajattelen ehkä, että niin oli tarkoitettu. Olen kyllä muutenkin vähän luomuihminen, mutta en tiedä johtuuko siitä... Musta on vaan ihanaa jättää edes joku asia luonnon päätettäväksi. Onhan noita lapsia maailmassa.

Onko muita? Mitkä ovat sinun syysi?

Pikkkasen hymyilyttää, nimittäin itse ajattelin ihan samalla tavalla, kun todellisuus löi märällä rätillä naamaan, emmekä saaneet itse lapsia. Kummastipa se mieli muuttui...

t. rv 20 (ivf-hoito)

Me kärsimme lapsettomuudesta, emme menneet hoitoihin vaan lähdimme suoraan adoptiopolulle. Nyt omia lapsia on siunaantunut kaksi, maailman ihanimmat tytöt jotka on varmasti meidän perheeseen tarkoitettu. Mutta ei se kv-adoptiokaan nyt niin "luonnonmukaista" ole vaan ihan tavallinen perheellistymistapa ja tavallisemmaksi tulee vaan :)

Enkä usko, että se syntymättömälle lapsellekaan on hyväksi, että äiti on alussa ihan mömmöissä.

Hormonit otetaan pääosin kierron alussa, jolloin lapsesta on olemassa vasta munarakkulan alku.

Siis: kv-adoptio ei ole mikään luomujuttu vaan rankka eriarvoisuudesta johtuva käytäntö, jolla on vakavia sosiaalisia lieveilmiöitä lapsen lähtö- ja tulomaan kannalta. Niistä emme olleet ollenkaan tietoisia ennen omia adoptioitamme, emme ehkä halunneet ajatella, mutta silti... olen monsteri ja sanon etten kadu hetkeäkään.