Ateisti partiossa..?

en tiedä partiosta mitään. miten partio ja kirkko kuuluu yhteen?

partiossa (näin siis ainakin 80-luvun lopussa) eli jos tällainen on vierasta kotona, niin saattaa tulla ristiriitoja. (En jaksa nyt selittää partion ja kirkon yhteyksistä, ks. vaikka Wikipediasta.) Samoin partioleirillä oli loppujumalanpalvelus.

uskonnollinen liike, mutta sen tapakulttuuriin kuuluu kristillisyys, monissa piireissä on esim. kirkkoon yhteyttä pitäviä toimikuntia tms.



Tiukan ateistinen varmasti huomaa tuon kiusallisesti, tyypillinen emmätiiä-ateisti ei varmaan häiriinny.

miten partio ja kirkko kuuluu yhteen?

joku muu voi korjata/täydentää sitten. Eli partio on kristillinen järjestö, kirkko tukee meillä ainakin rahallisesti lippukuntaa. Toiminnassa sivuaa välillä uskonnollisia aiheita, tutustutaan esim seurakuntaan ja kokoontumisissa voi olla iltahartaus, uskonnollisia laulujakin. Ei mielestäni mitenkään oleellisesti ole pinnalla tämä aihe, mutta joskus, ja se voi tietenkin "haitata" sellaista, joka ei uskonnosta välitä.

Kristillisyyden määrä vaihtelee lippukunnittain, tavallista on että ev.lut seurakunta toimii ns. taustayhteisönä. Se maksaa laskuja ja tarjoaa ehkä tiloja käyttöön ja saa vastineeksi sanoa sanasen silloin tällöin. Muitakin taustayhteisöjä on.



Jos ateisti ei loukkaannu siitä, että pastori käy pikkusen puhumassa niin en usko, että pastori loukkaantuu siitä, että ateistinuori ei kuuntele hänen puhettaan kovin tarkasti. Ei ne kaikki ev.lut kirkkoon kuuluvat nuoretkaan välttämätää kuuntele.



Itse kuulun kirkkoon mutta en ole kovin uskonnollinen. Partiossa en yleensä juurikaan ilahdu iltahartauksista ym. mutta ymmärrän että laskun maksajan pitää saada jotakin vastinetta.

vaan kansainvälinen, eri uskontoja harjoittavissa maissa esiintyvä nuorisoliike, joka jostain syystä on Suomessa saanut taustatahokseen kirkon. Siitä tulee tiettyjä uskonnollisia elementtejä partioon, kun juuri partiolupauksen Jumala (ei vain kristillinen Jumala), hyvää yötä Jeesus myötä -jutut, iltahartaudet yms. Itseäni nämä eivät koskaan ole häirinneet, mutta ymmärrän, että "tosiateistia" häiritsisivät. Useimmissa lippukunnassa nämä ovat kuitenkin sivuseikkoja todelliseen toimintaan nähden.

sai käydä antamassa partion tiloissa jos ei halunnut/päässyt/ehtinyt kirkkoon. Näin ainakin Helsingissä vuosi sitten.

Se ei ainakaan ole kristillinen.

(lapset aloittivat partiossa) on kovin uskonnon vastaisia, ja on heidän kanssaan ollut puhe aiheesta. Itselle siis ei ongelma. Mutta em vanhemmat "järkyttyivät" kun heille on selvinnyt partiossa esiintyvä uskonnollisuus. Toivon tietysti, etteivät he ota lastaan partiosta, koska hän on oman lapseni hyvä ystävä ja lapsilla ollut kivaa partiossa. Yritin sanoa, että aika vähäistä on tämä uskonnollisuus, ja että muut asiat partiossa tärkeämpiä, mutta en tiedä mitä sitten päättävät... ap

Lapseni on partiossa ja kuuluvat kirkkoon. Olen itse eronnut kirkosta, koska en ole uskossa. Minua ei kuitenkaan häiritse muiden uskonnollisuus. Partio on mielestäni mahtava paikka. Kuljetaan luonnossa ja kunnioitetaan sitä, harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, toisten ihmisten kunnioittamista ja yhteistyötä. Näistä syistä toivon, että lapseni jatkavat partiossa. Olen vain miettinyt, että aletaanko heitä katsomaan karsaasti, koska vanhemmat eivät kuulu kirkkoon.

Hei!

Partio on periaatteessa uskonnollisesti yms. sitoutumatonta toimintaa, mutta aika monella lippukunnalla on Suomessa taustayhteisönään paikallinen seurakunta. Se, kuinka tiivistä yhteydenpito seurakunnan ja lippukunnan välillä on, riippuu ihan paikasta. Esimerkiksi meillä seurakunta avustaa toimintaa rahallisesti, ja käytämme joskus seurakunnan tiloja (esimerkiksi lpk:n pikkujoulut eivät mahdu kololle, vaan ne järjestetään seurakuntatalolla). Lisäksi avustamme silloin tällöin kolehdinkannossa esimerkiksi veteraanien jumalanpalveluksissa, mutta niihin pyydetään aina vapaaehtoisia, kenenkään ei tarvitse tulla jos ei halua. 

Partiolupaus sisältää sanan jumalaani, mutta ainakin meillä kirkkoonkuulumattomat ovat vain jättäneet sen sanomatta. Ja vaikka lupauksenanto on yleensä ollut itsenäisyyspäivän kirkossa (ollaan nyt muuttamassa sitä neutraalimmaksi), aina on voinut halutessaan antaa lupauksen vaikka leirillä tai jossain muussa lpk:n tilaisuudessa. 

Tämä kaikki siis vaihtelee paikallisesti, mutta mielestäni (siitä on muutama vuosi aikaa, kun viimeksi olen ollut piiri- tai kansallisella leirillä. Jamboreella uskonnonvapaus oli toteutettu tosi hyvin) ainakin isommilla leireillä (mm. tuleva Roihu) hartaukset ja jumalanpalvelukset taitavat olla aika vähäisiä - ja jos niitä on, ekumeenisia ja vapaaehtoisia.

Oma neuvoni on puhua ihan suoraan asiasta lippukunnan johtajistolle, suurin osa ymmärtää ja pitää tärkeänä, että partioon mahtuu muitakin kuin ev.lut.kirkkoon kuuluvia.  (Itse asiassa myöhempien ikäkausien partio-ohjelman mukaisiin kasvatustavoitteisiin taitaa kuulua juuri tämä oman maailmankatsomuksen - oli se sitten millainen tahansa - muodostaminen) 

Olin lapsena partiossa ja edelleen muistan partiolupauksen ulkoa: "Tahdon rakastaa Jumalaani ja lähimmäistäni, isänmaatani ja ihmiskuntaa, toteuttaen elämässäni partioihanteita."

Nykyisin olen ateisti ja tuon lupauksen, monien lippukuntien ja seurakuntien tiiviin kytköksen ja toimintaan liittyvien uskonnollisten menojen vuoksi en voisi kuvitellakaan lähteväni siihen mukaan. 

Ainakin isoilla leireillä on välillä kysytty, haluaako osallistua esim. jumalanpalvelukseen ja jos ei halua, on vaihtoehtoistakin ohjelmaa. Uskonto on aika sivuroolissa partiossa, mutta jos pienikin hartaushetki tai Jumalan mainitseminen häiritsee, ei kannata liittyä partioon.

Usein partiolaiset osallistuvat esim. yhteisvastuukeräykseen, toki kenenkään ei ole pakko osallistua. Mutta jos kokee tällaiset asiat kiusallisina, ei partio ole oikea paikka.

Ateisti voi liittyä pioneereihin. Niitä on joka kylässä ja kaupunginosassa. Ei vanhempien tarvitse olla kommunisteja välttämättä. Rahat tulevat kunnan avustuksista ja sitä riittää.

Pitkänlinjan partiolainen kirjoitti:

Hei!

Partio on periaatteessa uskonnollisesti yms. sitoutumatonta toimintaa, mutta aika monella lippukunnalla on Suomessa taustayhteisönään paikallinen seurakunta. Se, kuinka tiivistä yhteydenpito seurakunnan ja lippukunnan välillä on, riippuu ihan paikasta. Esimerkiksi meillä seurakunta avustaa toimintaa rahallisesti, ja käytämme joskus seurakunnan tiloja (esimerkiksi lpk:n pikkujoulut eivät mahdu kololle, vaan ne järjestetään seurakuntatalolla). Lisäksi avustamme silloin tällöin kolehdinkannossa esimerkiksi veteraanien jumalanpalveluksissa, mutta niihin pyydetään aina vapaaehtoisia, kenenkään ei tarvitse tulla jos ei halua. 

Partiolupaus sisältää sanan jumalaani, mutta ainakin meillä kirkkoonkuulumattomat ovat vain jättäneet sen sanomatta. Ja vaikka lupauksenanto on yleensä ollut itsenäisyyspäivän kirkossa (ollaan nyt muuttamassa sitä neutraalimmaksi), aina on voinut halutessaan antaa lupauksen vaikka leirillä tai jossain muussa lpk:n tilaisuudessa. 

Tämä kaikki siis vaihtelee paikallisesti, mutta mielestäni (siitä on muutama vuosi aikaa, kun viimeksi olen ollut piiri- tai kansallisella leirillä. Jamboreella uskonnonvapaus oli toteutettu tosi hyvin) ainakin isommilla leireillä (mm. tuleva Roihu) hartaukset ja jumalanpalvelukset taitavat olla aika vähäisiä - ja jos niitä on, ekumeenisia ja vapaaehtoisia.

Oma neuvoni on puhua ihan suoraan asiasta lippukunnan johtajistolle, suurin osa ymmärtää ja pitää tärkeänä, että partioon mahtuu muitakin kuin ev.lut.kirkkoon kuuluvia.  (Itse asiassa myöhempien ikäkausien partio-ohjelman mukaisiin kasvatustavoitteisiin taitaa kuulua juuri tämä oman maailmankatsomuksen - oli se sitten millainen tahansa - muodostaminen) 

Voi olla, ettei ap:lle, tai hänen lapsilleen ole enää tämä partiokysymys kovinkaan ajankohtainen, kun tuosta kysymyksestä vierähtänyt ja vähän enemmän, kuin tovi aikaa ;)

En nyt taas ymmärrä, minkä takia viestin 12 kirjoittaja tämän ikivanhan ketjun on esiin kaivanut. Ilmeisesti jotkut saavat kiksejä siitä, kun toiset tosissaan vastailevat ikivanhoihin kysymyksiin, huomaamatta vilkaista aloituksen päivämäärää.

Emme kyllä kokeneet partiolupauksen antamista ongelmalliseksi - siis ihan oikeasti, ei tuollaisista asioista kannata tehdä ongelmaa.

Lippukunnissa on eroja, osa toimii seurakunnan yhteydessä, osa ei. Kannattaa ottaa etukäteen selvää, osassa lippukuntia uskonto on läsnä, osassa ei.

Roihua odotellessa (ja kyllä, siellä on joku hartaus, mutta entä sitten? Ei siihen osallistuminen ole vahingollista) :)

Olen ateisti, mutta kuulun partioon kuten perheeni kaikki jäsenet. Joskin vain aikuisjäsenenä enkä edes ohjaajana vaan "taustatöissä" eli talkoohommissa ja vanhempainyhdistyksessä. Tarvittaessa osallistun leireille apuohjaajana tai esim vaativille Lapin-vaelluksille minulla on suorastaan "velvollisuus" osallistua erityisesti seikkailija/tarpoja-ikäisten ryhmiin.

Toki minua vähän nippaisee nuo uskonnollisuuskuviot mutta pidän pääni kiinni sillä se on toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Suotta sitä olla se erilainen tapaus joka vaatii spesiaalikohtelua ja paikallisen seurakunnan jehujen kanssa homma toimii asiallisesti. Yksi nuorempi pappismies tosin yritti houkutella "jengiin" takaisin mutta sanoin että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tuosta aiheesta puhutaan...

Riippuu ihan lippukunnista ja myös lippukunnanjohtajasta. Itsellä tosi hyviä muistoja partioista, vaikka olin nuoresta asti ateisti. Meillä pienessä keskisuomalaisessa kaupungissa oli hyvin rento meininki ja joillakin yhteisleireillä huomasi eron muihin lippukuntiin. Meillä oli yksi papin tytär, joka luki pimeässä teltassa raamattua taskulampulla, mutta mitään muuta uskonnollista en nyt muista :D

Vierailija kirjoitti:

Pitkänlinjan partiolainen kirjoitti:

Hei!

Partio on periaatteessa uskonnollisesti yms. sitoutumatonta toimintaa, mutta aika monella lippukunnalla on Suomessa taustayhteisönään paikallinen seurakunta. Se, kuinka tiivistä yhteydenpito seurakunnan ja lippukunnan välillä on, riippuu ihan paikasta. Esimerkiksi meillä seurakunta avustaa toimintaa rahallisesti, ja käytämme joskus seurakunnan tiloja (esimerkiksi lpk:n pikkujoulut eivät mahdu kololle, vaan ne järjestetään seurakuntatalolla). Lisäksi avustamme silloin tällöin kolehdinkannossa esimerkiksi veteraanien jumalanpalveluksissa, mutta niihin pyydetään aina vapaaehtoisia, kenenkään ei tarvitse tulla jos ei halua. 

Partiolupaus sisältää sanan jumalaani, mutta ainakin meillä kirkkoonkuulumattomat ovat vain jättäneet sen sanomatta. Ja vaikka lupauksenanto on yleensä ollut itsenäisyyspäivän kirkossa (ollaan nyt muuttamassa sitä neutraalimmaksi), aina on voinut halutessaan antaa lupauksen vaikka leirillä tai jossain muussa lpk:n tilaisuudessa. 

Tämä kaikki siis vaihtelee paikallisesti, mutta mielestäni (siitä on muutama vuosi aikaa, kun viimeksi olen ollut piiri- tai kansallisella leirillä. Jamboreella uskonnonvapaus oli toteutettu tosi hyvin) ainakin isommilla leireillä (mm. tuleva Roihu) hartaukset ja jumalanpalvelukset taitavat olla aika vähäisiä - ja jos niitä on, ekumeenisia ja vapaaehtoisia.

Oma neuvoni on puhua ihan suoraan asiasta lippukunnan johtajistolle, suurin osa ymmärtää ja pitää tärkeänä, että partioon mahtuu muitakin kuin ev.lut.kirkkoon kuuluvia.  (Itse asiassa myöhempien ikäkausien partio-ohjelman mukaisiin kasvatustavoitteisiin taitaa kuulua juuri tämä oman maailmankatsomuksen - oli se sitten millainen tahansa - muodostaminen) 

Voi olla, ettei ap:lle, tai hänen lapsilleen ole enää tämä partiokysymys kovinkaan ajankohtainen, kun tuosta kysymyksestä vierähtänyt ja vähän enemmän, kuin tovi aikaa ;)

En nyt taas ymmärrä, minkä takia viestin 12 kirjoittaja tämän ikivanhan ketjun on esiin kaivanut. Ilmeisesti jotkut saavat kiksejä siitä, kun toiset tosissaan vastailevat ikivanhoihin kysymyksiin, huomaamatta vilkaista aloituksen päivämäärää.

Asia on minulle, viestin 12 kirjoittajalle, ajankohtainen

Googlettelin aihetta, sieltä löytyi keskustelu jota ajattelin jatkaa toivoen lisää keskustelua aiheesta, enkä näe siinä mitään väärää.