Minä en voi saada lapsia, mutta tiedän että mieheni niitä haluaisi

Sanoin etten ehkä voi saada tulevaisuudessa lapsia, lääkärit päättivät asiasta kun muut hoidot eivät tehonneet. Me olimme jo silloin naimisissa, seurustelimme sitä ennen vuoden ajan.



ap.

Ja luottaa siihen, mitä hän sanoo ja tekee.

Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Osa miehistä lähtee vaikka kuinka olisi lapsia.



Tää elämä on siitä hassu, että kaikkea tuskin voi saada. Ja kaikki elämä on silti yhtä arvokasta.

hanki parempia kavereita jota tukevat myös vaikeissakin tilanteissa.

Jos miehesi todella haluaa lapsia, niin adoptoikaa. Turhaan sitä itseksesi vatvot ja varsinkin, jos miehesi sanoo, että asia on liian kipeä puhuttavaksi, niin ei sellaista olekaan. Näin myös miehesi tekee asiasta itselleen entistä vaikeamman.

Siis ihan ammattiauttajan luona, jotta saisitte hyvät evätt pitää suhde kunnossa. Ja molemmat saisi keinoja, miten tämä pettymys käsitellään.



Minua kiinnosti se, että miksi adoptio ei tule kysymykseen?

ihan aluksi. Ja toisekseen; asia on varmasti miehellesi kipeä ja hän ei välttämättä ole vielä täysin sinut sen kanssa. Jos hän kuitenkin sanoo asian hyväksyneensä ja on valinnut sinut silti, ole tyytyväinen ja keskity etsimään elämäänne muuta sisältöä.



Miksei adoptio?

On paljon lapsia, jotka elävät epävakaissa oloissa, ja pitkäaikainenkin sijoitus voisi olla tarpeen.

sijaisvanhemmuus, tai kummilapsitoiminta?

rehellisesti sanoen en itse halua lapsia ollenkaan, enhän toki niitä saakaan, mutta siis itse olisin ollut valmis adotoimaan jos mies oisi sitä halunnut. Minä pidän lapsista, mutta olen iso lapsisesta perheestä ja kuva vanhemmuudesta on minulla jotenkin erilainen, ei niin ruusuinen.

Miehen on vaikea jutella oikeasti ihan mistä vaan, hän on sellainen joka miettii asioita mutta puhuu niistä harvoin.



ap.

minun on todella vaikea puhua oikeastaan mistään mikä liittyy tähän asiaan koska heidän kommentit ovat aina sellaisia että "kyllä sulla on huonosti asiat " jne. Minä olen muuten ihan tyytyväinen avioliittooni mutta tämä asia vaivaa välillä, ja kun juttelen ystävieni kanssa minusta tuntuu että meidän liitto on heidän mielestä eroa valmis.

ap.

Ensinnäkin halaus ja tsemppiä sinulle ap, voin vain yrittää kuvitella miltä tuntuu, jos elämässä on käynyt noin ja "ystävät" lietsovat epävarmuutta. Miehen kanssa kannattaa jutella ja miettiä onko jotain muita vaihtoehtoja. Itselläni on poikapuoli ja hän on tässä 10v varrella alkanut tuntumaan ihan omalta pojalta, vaikka en olekaan hänen äitinsä. Adoptiota tai sijaisvanhemmuutta ehdotan minäkin; maailma on täynnä lapsia jotka tarvitsevat rakastavat vanhemmat ja biologisuudella ei siinä asiassa ole mitään merkitystä!

Toisaalta itse uskon siihen, että niin hyvä kuin paha tulee lähettäjälleen takaisin. Tämän kirjoittaja voi sitten itse päässään miettiä, että mitähän tuollaisesta tulee itselleen takaisin.

Miksi sinä kohduton nainen olet naimisissa?

eivät ole itse naimisissa, vaikka tiedän että haluaisivat löytää jonkun. Mutta sinkkuina ovat olleet jo vuosia, en tiedä sekö heillä mättää sitten.



ap.

sinulla ole kohtua kun menitte naimisiin.



Jos tiesi ja otti siitäkin huolimatta niin on valintansa tehnyt.