Ikävä nimiongelma, voi että:(

olla "samaa" sarjaa! Ei tosiaankaan. Ja tämän voit sanoa myös miehelle. Jokainen lapsi saakon ihan oman, hänelle valitun nimen ilman aiempia määrityksiä.

Juttele miehesi kanssa, ehkä on joku sellainen nimi, joka kävisi molemmille ja olisi tarpeeksi samanlainen tytön nimen kanssa?

Etteköhän löydä nimen, joka miellyttää molempia. Lähtekää liikkeelle siitä, ei siitä että sisarusten nimien tulisi välttämättä olla samantyylisiä (harvemmin sisaruksetkaan ovat samantyylisiä!)

Itse olisin tilanteessa varmaankin suht joustava tuon historian takia.



Paitsi jos tuleva nimi olisi tyyliin Jessica, Jemina, Jenna tms. Sitten ei kyllä pystyisi. Yritä luovia joku luova vaihtoehto, joka tyydyttäsi molempien toiveet.



Nuo sun esimerkkinimet oli mielestäni muuten tosi kauniita :)

ja laittakaa kummankin toiveen mukainen nimi. Esim. sinun toivoma nimi ensimmäiseksi ja toiseksi miehen haluama.

että lapsen toinen nimi olisi se miehesi ehdottama??

Tai ehdotella mitään, kun et kerro oikeita nimiä. Ei kyllä tunnu kivalta jos täysin vastenmielisen nimen joutuisi antamaan. Itse kai hakisin jotain kompromissia viimeiseen asti. Ja toiseksi ja kolmanneksi nimeksi voit sitten ainakin laittaa haluamasi, voipahan sitten myöhemmin ottaa sen käyttöön jos siltä alkaa tuntumaan. Mutta mä en kyllä antaisi lapselle nimeksi mitään marttaa tai saria tai päiviä.. En sitten millään.

Käy maassa kuin maassa. Sopii sekä Helmiin että Jennicaan.

Minunkaan mielestä nimien ei tarvitsisi niin samanlaisia olla mutta mies tahtoo ehdottomasti ja siitä nimikategoriasta ei vaan hyvää löydy minun mielestäni. Sekään ei onnistu että toinen päättäisi ekan toinen tokan nimen koska nämä ovat niin erilaisia, tulisi melkein se martta jessica. Noi helmi,hilma jne. ovat ihan päästäni enkä tosiaan oikeita tahdo sanoa, kaipaan vaan mielipiteitä siitä olenko kohtuuton jos tahdon että nimi olisi minustakin ihana. AP

Minusta asiaa voisi yrittää jotenkin neutraalisti lähestyä, viittaamatta esikoisen nimeen mitenkään, eli sanoa, mistä nimistä sinä tykkäät, ja jos miehesi ehdottaa jotain sinusta kauheaa, niin sano, että juuri siitä nimestä et tykkää. Eihän sitä tarvitse mitenkään ottaa esille, että et tykkää esikoisen tyylisestä nimestä ollenkaan.



Uskon muuten, että iso osa miehistä ei ollenkaan ymmärrä tätä luokittelua, mitä me naiset nimien suhteen harrastamme, eli ei miehesi välttämättä ymmärrä mitään yhteyttä nimien välillä, jos et vain joistain hänen ehdotuksistaan innostu.

Kyllä te varmasti löydätte vielä nimen joka miellyttää molempia, tai sitten jollain tapaa pystyisitte yhdistämään kummankin toiveet, eka, ja toka nimi yhdistelmällä. Koeta nyt vielä kauniisti kertoa miehellesi, että sinä vaan tykkäät hyvin erilaisista nimistä, mutta kuitenkin haluat kunnioittaa miehenkin toivetta, eli yrittätte löytää yhdessä sopivan.



Toisaalta, jos antaisit vähän vinkkiä nimityylistä, niin voitaisiin täällä ehdotella, joskus täältä saa paljonkin apua, ja vinkkejä nimien suhteen, kun on monennököistä yhdistelmää jne.



Mutta ymmärrän kyllä harmisi, ja sen, että ahsitaa antaa "väärä" nimi lapselle, se on kyllä sellainen asia, joka jää vaivaamaan!



Toivon, että löydätte ratkaisun joka miellyttää molempia.

Nimen tarvi olla niin samaa sarjaa. Hyvin harvoinhan se toinen nimi tulee edes esille.. Jollei ota myöhemmin kutsumanimeksi. Musta on kai tullut niin vanha ja kyyninen, että tulis vain mieleen, että jos ero tulee, ja sit lapsella on nimi jota ei olisi halunnut antaa.. Mutta uskoisin että kylläkai se joku yhteensopiva löytyisi, joka sullekin kelpaisi..

Mutta ei ole miehesikään ;D eli tää on näitä isoimpia kompromissi-asioita.



Meillä ei ole miehellä edes historiaa lapsen/lapsien nimien suhteen (vrt sun leskeksi jäänyt),mutta HYVIN vahva maku mikä sopii ja mikä ei. Ja niin ääripäästä muhun verrattuna kuin voi olla.



Mun mies halusi laittaa pojallemme nimeksi Mico,Rico,Eetu yms tyylisiä nimiä ja mun nimimaku taas on Olavi,Eero,Matias tyylistä... Eli vaikeeta oli!! Ja toisen lapsen ja nimen kohdalla VIELÄ vaikeampaa kun se eka ainoa "hyvä" kompromissi oli jo käytetty ;D



Mun neuvo on,että teette molemmat top 20 listat joilta ensin saatte toistenne listoilta karsia pois 10 kpl KAMALIA nimiä,siis niitä "ei ainakaan TUOTA IKINÄ"-nimiä.



Sit kun teillä on molemmilla top10 listat,karsitte itse OMILTA listoiltanne nimet niin,et molemmilla on 5 PARASTA jäljellä.

Sitten annatte omat listanne takaisin toiselle ja hän saa järkätä ne 1-5 järjestykseen (eli sun listalta mies valitsee paremmuusjärjestyksen ja toisinpäin).



Sit otatte ne 4 parasta nimeä (sun 2,miehen 2) ja alatte vääntämään!! Joku nimistä muodostuu kyllä jossain vaiheessa sellaiseksi joka sit lopulta miellyttää molempia.



MUTTA: tehkää ajan kanssa,siis makustelkaa nimiä omalle listallenne ajan kanssa. Ja kun näette toisen listan,lueskelkaa ja miettikää ja järkkäilkää siitä AINAKIN viikko,et ei mitään "tää tehdään nyt tänä iltana",nimen päätös on iso asia.

samalla alkukirjaimella kuin isonsiskon nimi? Eikö se yhdistäisi sisaruksia riittävästi?

Jos jääräpäisesti pidät omasta ehdotuksestasi kiinni, olet tosi kökkö. Turhaan pelkäät miehen exän haamua. Valitkaa joku klassinen nimi, joka ei herätä isoja intohimoja. Tuskin se lapsikaan haluaisi oikeasti mikään Nympha-Neriina olla.

Älä anna periksi. Minä annoin ja harmittaa, vaikka nimi oli alunperin minun ehdottamani ja sopii kyllä lapselle. Olisin silti halunnut jotainihan muuta.

Tai Helca, saisit sen ceen sinne nyt laitettua.

En halua sitä ceetä lapseni nimeen:) AP

tulossa esikoinen maailmaan ja meillä päätettiin niin, että jos on poika niin miehellä veto-oikeus nimeen ja jos tyttö niin mulla. Tosin nimet tulee suvusta, joten ei ole mitään kovin erikoisia nimiä. Pojalle minä olen keksinyt kolmannen nimen ja mies kaksi ensimmäistä. Tosin jos tulisi toinen lapsi ja se olisi poika niin sitten mä saisin vetooikeuden.

tytön nimi on taas mun ideoima, mutta keskimmäinen nimi on sattumalta anopin ja edesmenneen mummoni nimi.

Miehelläni on ennestään kaksi kouluikäistä lasta ja kun odotimme ensimmäistä yhteistämme (ja siis minun ensimmäistä), mies oli tosissaan sitä mieltä, että vanhemmat lapset saavat päättää pikkusiskon/veljen nimen, kun he niin ovat vauvaa odottaneet. Miehen ajatuksena oli myös, että näin lapset kokevat, että he ovat perheessä tärkeitä, niin kuin tietysti ovatkin.



Minulle ajatus oli kuitenkin ihan käsittämätön ja loukkaannuinkin siitä - ettäkö antaisin jonkun muun päättää ehkä ainoaksi jäävän lapseni nimen! Ajattelin, ja ajattelen edelleen, että se on vanhempien tehtävä ja etuoikeus.



Ehdotin sitten miehelle, että kerromme lapsille etukäteen salaisuutena vauvalle annettavan nimen, kun muut saavat sen tietää vasta ristiäisissä, ja näin asetamme lapset etusijalle. Se sopi miehelle. Sinänsä meillä ei ollut vaikeutta löytää nimeä, josta molemmat pidimme.



Sitten kävi niin, etä vauva jouduttiin hätäkastamaan, ja nimeksi tuli se nimi, jonka olimme sairaalan kaavakkeeseen kirjoittaneet.