Epäonnostumisen pelko?
Onko kyseessä pelko omasta epäonnistumisesta vai heikko itsetunto vai mikä... Mietin asioita (liikaa)sinne ja tänne, pohdin teenkö oikeita päätöksiä. "Ehtä jos teen näin, tulenko katumaan,vai pitäisikö tehdä näin..."
Porukassa tunnen itseni ulkopuoliseksi, vaikka olenkin ns. sosiaalinen ja puhelias. Pyrin pitämään silmällä muita läsnäolijoita, tarkkailen kuka kenenkin kanssa puhuu. Saatan itse vapaaehtoisesti vetäytyä sosiaalisista tilanteista ja samalla tunnen, että harmittaa koska en ole mukana ns. tapahtuman ytimessä.
Tykkään esim. järjestää juhlia, vaikka useasti ennen järjestelyn alkua mielessäni käy ajatus "entäs jos kukaan ei tule". Myös lapsilleni kerron, esim, kirppispöydästä, että ehkä kaikki ihmiset eivät osta, tai että luultavasti joudumme viemään osan tavaroista takaisin kotiin (kerron siksi, etteivät pettyisi kovasti, kun kaikki ei menekään kaupaksi).
Tässä muutamia mietintöjäni (ehkä hieman sekavaa, mutta näin pähkinänkuoressa...) DIAGNOSOI MINUT!
Kommentit (4)
Yksikin ystäväni ihailee usein, että " sä kun olet tollainen avoin ja sosiaalinen.. osaat small talkia jne."
Eli ilmeisesti ulospäin vaikuttaa siltä, mutta aina ei tosiaan siltä tunnu!
Ap
joskus mietin, voisiko taustalla olla joku lapsuuden/nuoruuden SUURI pettymys, joka on jättänyt pelon siitä että joudun pettymään tai epäonnistun.
Ja siis en tuollaista tilannetta ainakaan muista, Jossain muistojen kätköissä kenties...?
Mitään ei ole tehtävissä. Itsetuntosi on olematon ja olet tuomittu epäonnistumaan kaikessa mitä uskallat yrittää. Kannattaa linnoittautua kotiin ja eristäytyä sosiaalisista tilanteista itse, ennenkuin sinut eristetään!
Diagnoosi: epävarma teeskentelijä
älä sano ääneen omia epäilyksiäsi.