Kertokaa miksi ikäero on miehelle niin paha paikka?

Joka tapauksessa... hän siis on nyt - mitä? - 55 ja sinä siten 40 v. Eli vanhoja kropsuja molemmat...



-42 itsekin ;-)-

Kuolemaa on turha lähteä miettimään ja siis yhteisen ajan pituutta, ainakaan tuossa iässä, kun mitä vaan ehtii tapahtua. Nauttikaa toisistanne, eihän tuo vielä paha ikäero ole. Tue ja kannusta ja vakuuta, tuskin muuta keinoa onkaan!

Meillä mies 7 vuotta vanhempi. Sanoo aina leikillään, että naiset rupsahtaa aikaisemmin eli siksi naisen oltava nuorempi. Älkää nyt kukaan tästä loukkaantuko, mutta ajattelin, että ap voisi miehelleen tämän kertoa. Huumori auttaa monessa asiassa.

Miehellä on 47v synttärit.

Ei kuulemma uskokaan että jään miksikään omaishoitajaksi aikanaan.

Jos hän joutuu vaikka pyörätuoliin niin perävalot vain vilahtaa...

Että kai ne miehetkin mietiskelevät syntyjä syviä (vaikkei aina uskoisikaan).

Joskus olemme asiasta keskustelleet, mutta ei tämä ikäero miksikään ongelmaksi ole muodostunut.

t: 29v akka

vanhusta ja vaihdella vaippoja, kun omaa elämää olisi vielä elettävänä. Aika monta naista on tuo katkeroittanut kun aika on oikeesti koittanut, vaikka olis kuinka rakkautta.

läheskään kaikkien elämä tulee päättymään vaipat jalassa!! Ei päättynyt isoisoäitini, isoäitini eikä vaarinikaan, ei exän isoäiti jne.....joten ihan noin lohduttomasti en jaksa ajatella. Mutta tuosta kai on kyse että pelkää minun vaihtavan hänet nuorempaan esim. 5v päästä.En ainakaan nyt osaisi ajatella miten voisin noin tehdä!! Rakastan, ei siihen iällä ja rypyillä juuri vaikutusta ole.



38v ap

ja mies lähemmäs 50. Vaimo alkaa jossain vaiheessa unelmoimaan parikymppisistä miehistä. Se vanhuus muistuttaa kuolemasta. On vanhalla miehellä kamalat paineet pitää nainen tyytyväisenä ja kilpailla jatkuvasti (henkisesti) nuorempia miehiä vastaan.

Ymmärrän miestäsi hän on realisti.

Eihän sitä koskaan tiedä päiviensä määrää. Ja harvempi pohtii päivittäin, viikoittain, kuukausittain puolisonsa, perheenjäsentensä ikiä: hyvä jos syntymäpäivänä, sehän on vain numeroita!

Toinen isoisäni eli 82-vuotiaaksi, viimeinen vuosi meni syöpää potiessa sairaalassa, muutoin oli liikunnallinen ja toimintakykyinen siis vuotta vaille loppuun asti; neljätoista vuotta nuorempi vaimonsa ehti olla leskenä 6vuotta, joista kolme viimeistä vanhainkodin sairasosastolla.

Toinen isoäiti meni nopeasti diabeteksen moninaisiin sivutauteihin alle seitsemänkymppisenä; viisi vuotta vanhempi puolisonsa porskuttaa edelleen: reippailee joka päivä muutaman km lenkin, ajaa autoa, asuu yksin ja täyttää ensikeväänä 88, on ollut leskenä 14 vuotta.

Äitini ja isäni olivat samanikäisiä, isä äitiä 4kk vanhempi, isäni otti ja lähti nyt ykskaks yllättäen 56-vuotiaana...

Meillä ikäeroa on 21 vuotta, minä 26, mieheni 46 ja saimme juuri esikoisemme.

Meillä ei onneksi mitään tuollaista kyseenalaistamista ole suuntaan tai toiseen, mutta toki ikäeron vuoksi välillä on isojakin näkemys- ja mielipide eroavaisuuksia, mutta itse koen ne positiivisella ja rakentavalla tavalla.



Kunpa miehesi tajuaisi oman arvonsa sinun sydämmessäsi ja lakkaisi murehtimasta turhia.

65v ja vaimo 40v.

Mies sairastaa alzhaimeria ja nuori vaimo saa etsiä miestänsä kissojen ja koirien kanssa kun mies muistamattomana hortoilee missä sattuu.



Muuta vuosi vielä niin pääsee paskaa pesemään seinistä kun äijä maalailee niitä vessareissuillaan.

ole ikuisia. Turha sitä on etukäteen murehtia, kun kerran on yhteen mentykin. Miehet ajattelee kyllä oikeasti enemmän kuin luulisi. Tiedän muutamia pareja, joilla on ikäeroa yli 10 vuotta ja kaikissa nainen on saanut puoliväkísin iskeä ko. miehen, kun mies on harannut vastaan tuon ikäeron takia. Se käsitys, että vanhat äijät juoksee nuorten perässä on ihan väärä. "vanhat äijät" ainakin paremmassa asemassa on varovaisia ja realisteja. Siinä saa nuorempi nainen olla aktiivinen ja vakuuttava, että nämä miehet uskoo tunteiden aitouteen.

Mies oli se joka työjutuissa minuun silmänsä iski ja ei varmaan ajatellut että tästä mitään kummempaa tulisi, vaan niinpä kävi. Ja kyllä, tämäkin mies on sellaisessa asemassa että miettii myös sitä kuinka helposti hallitukselta tulee noottia "nuoresta tyttösestä" ja paljonko saisin sen takia kärsiä.



Niinpä, olen koittanut vakuutella vaan mistäpä itsekään menen vannomaan....mutta tuntuu kovin vaikealta tuo vakuuttaminen....eikä kukaan usko että rahan perässäkään olisin, koska itsekin työskentelen johtajana, se onni tässä sentään on :)





ap