Olen varmaan 10 vuotta miettinyt mitä työtä voisin tehdä
samassa työssä olen kuitenkin koko ajan pysynyt, vaikkakin eri yksiköissä. Olen vähän koulutettu ja työ on todella tylsää, ei minkäänlaisia haasteita, päivästä toiseen sitä samaa eikä kiinnosta yhtään.
Silti en keksi mitään muutakaan työtä mikä todella voisi kiinnostaa. Joka päivä ahdistaa mennä töihin, mutta olen käynyt tuhat kertaa läpi kaikki mahdolliset alat ja koulutukset, ja mikään ei tunnu "omalta".
Onko muita samassa tilanteessa? Tuntuu, että kaikki tutut ovat kouluttautuneet jollekin alalle, ja ovat sitten lopun ikäänsä tyytyväisiä siinä. Minä vain kituutan ja pähkäilen mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (8)
ihmettä sitä pitäisi tehdä. Vika on varmaan omassa päässä, ehkä en sitten viihtyisi missään työssä, kun ei mikään tunnu sen kiinnostavammalta.
tosin olen tuhlannut viimeiset kymmenen vuotta opiskelemalla aloja, joista mikään ei ole se oikea, ja ollut sitten hanttihommissa. Olen hakenut noin viiteen kouluun ja opiskellut muutamaa alaa, mutta mikään ei nappaa pitemmän päälle. En tiedä sitäkään, kiinnostaisiko minua humanistinen, yhteiskunnallinen, luonnontieteellinen vai mikä ala. Monia ovia olen tietysti sulkenut sillä, kun en lukioaikoina panostanut kuin kieliin.
homma mulla. Ei mua sinänsä työ elämässä niinkään kiinnosta, se nyt on vaan pakkopulla, jolla rahoitetaan perheen eläminen. Perhe on mun ainoa todellinen kiinnostuksen kohde. Onneksi työkaverit on kivoja, niin jaksaa sitä pakkopullaa sietää.
sehän se ongelma vielä onkin, kun en osaa yhtään kieliä, olen tosi arka ja "hidas" oppimaan ylipäänsä mitään.
Lukion kävin ja suht hyvin arvosanoin, mutta siihen se sitten jäikin. Olin jo silloin todella ahdistunut koulussa, ja tuntui etten osaa mitään.
En osaa fysiikkaa enkä kemiaa ja matikkaakin joten kuten. Joten kaikki miehiset ja hyväpalkkaiset alat on poisluettuja.
Jäljelle jääkin sitten nämä naisalat, jotka eivät kiinnosta vähääkään. Ainut mikä kiinnostaisi olisi joku toimistotyö, mutta sinnekin on tuhat ja miljoona merkonomia, tradenomia ja vaikka mitä taituria hakemassa, ja palkkahan nyt on mitä on.
Ahdistun vain lisää, kun luen jotain työpaikkailmoituksia, joissa pitäisi aina olla joku tuhattaituri ja nimenomaan kielitaitoinen mikä multa ei suju.
korkeakoulussa ja todennut nyt työelämässä ollessani, että pieleen meni pahemman kerran. En halua tehdä mitään työtä, missä tätä koulutusta tarvitaan... Kituutan päivästä toiseen vaan, kun en keksi sitä oikeaa alaa. Että tämmöstä. Kai sitä joku päivä sitten keksi mikä haluaa olla isona, ja lähtee ajamaan sitä unelmaa takaa.
Sen perusteella voisi vähän päätellä, mihin muuhun sinulla on mahdollisuuksia.
Olen opiskellut kahteen ammattiin. Ensimmäistä jaksoin tehdä n.5 vuotta, kunnes huomasin että palkka suhteessa työn määrään oli aivan surkea ja muutenkin into koko alaan lopahti.Sit aikuisiällä opiskelin aikuisopintoina hiukan eri alalle ja tein pari vuotta sitä duunia, kunnes taas huomasin, etten pysty tekee sitä "sydämestäni".Kyseessä oli vaativa sosiaaliala, joten katsoin parhaimmaksi hakeutua muualle.
Nyt olen 3 vuotta tehnyt taas ihmisläheistä työtä-ei kovin vaativaa+palkka surkea.Nyt on taas sellanen fiilis, ettei tätäkään jaksa tehdä koko loppuelämää.Omaa alaa ei siis vieläkään ole löytynyt, siis sellaista, että tulis sellanen "ahaa" fiilis, et tää on just sitä mitä haluu tehdä.Olen miettinyt kans pääni puhki, että mitä haluun isona tehdä ja ikää jo 40v!
ei ole vieläkään löytänyt omaa alaansa...