Muita jotka ovat psykoterapiassa? Tai olleet?

Mulla takana kohta kaksi vuotta PVT:tä ja olen ihan eri ihminen.

on muuttanut elämäni. Uskallan olla itseni. Rakastan elämää. Pikamatka se ei ollut. Kuusi vuotta kävin, 2 vuotta näistä kaksi kertaa viikossa kelan tukemana, muut vuodet vain kerran viikossa.



Jotkin ongelmat, käyttäytymis- ja ajattelumallit ovat niin sitkeässä, että niiden muuttaminen on vaikeaa.



On normaalia, että välillä ei haluta mennä. Silloin on vielä tärkeämpää mennä ja keskustella niistä tuntemuksista. Taustalla voi olla muita syitä. Tietyllä tapaa vastustamme paranemista, koska silloin pitää ottaa enemmän vastuuta ja huomiota ei saa samalla tavalla. Ihmisenä myös pelkäämme kaikkea uutta, myös sitä paranemista.

Mä kävin terapiasssa, psykoanalyyttiesessa, reilun vuoden ja en tuntenut saavani siitä mitään irti. Minusta se oli aina vaan sitä samaa jauhamista. Ja en todellakaan olisi halunnut mennä sinne!! Nyt löysin uuden terapeutin joka käyttää ratkaisukeskeistä terapiamuotoa ja tää on ollu aivan ihanaa!! Jo muutan kerran jälkeen olen saanut uutta energiaa ja selvitettyä ajatuksiani.



Kannattaa kokeilla erillaisia terapiamuotoja ja etsiä se itselleen sopivin! Mä tuhlasin aikaan siinä analyyttisessä terapiassa..

muistaakseni kongitiivisessä (onkohan tuo edes oikea sana :) psykoterapiassa. Aluksi tuntui siltä että siitä oli jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta noin vuoden jälkeen alkoi aurinko taas paistamaan ja sain pääni taas lopulta kokoon. Terapeutti heti ensimmäisellä kerralla jo kertoi että usein saattaa ottaa takapakkia kun oppii itsestään uusia asioita jotka eivät aina ole niin miellyttäviä :)

Psykoterapia on pitkä ja työläs tie, ei mikään pika-apu. Kävin 4,5 v kaksi kertaa viikossa ja usko mua, ap, monet oli ne kerrat kun ei todellakaan huvittanut mennä. Terapia loppui n. neljä vuotta sitten kun paranin depressiosta. Olen todella tyytyväinen sekä terapiakokemukseen että nykyiseen elämääni. Arvaa vain, onko perheenikin tyytyväinen! :)

Nykyään kaiken pitäisi tapahtua käden käänteessä ja helposti, mutta ei elämä sillä lailla mene. Ole valmis tekemään työtä terapeutin kanssa. Istunto on sinua varten, siellä sinun ei tarvitse suorittaa, esittää tai olla mitään erityistä. Olet alussa vasta. Voimia ja kaikkea hyvää!

Mitä pahaa se terapia tekisi elämällesi? Jos on laillistetun terapeutin luona käyntejä niin hyötyä siitä vain on. Itselläni oli mahdollisuus käydä KElan tukemana vuoden kerran viikossa ja sen jälkeen kaksi vuotta kaksi kertaa viikossa hyvällä kognitiivista suuntausta harjoittavalla terapeutilla.



Nyt jälkeen päin olen saanut monesti kuulla palautetta (psykologiaa tuntevilta), että kylläpä huomaa kun olet terapiassa ollut. Positiivisessa mielessä siis. Itsekin kyllä tunnistan entiset terapiapotilaat.

ja vasta sitten tuntui että en enää tarvitse terapiaa. tunsin olevani sinut sairauteni ja persoonallisuuteni kanssa.

Jotain sain selville. Eli älä nyt huoli jos olet käynyt muutaman kerran.

perheessä. En tiedä mitä terapiaa se oli, kävin vain juttelemassa.