Miten etsiä isäänsä jos ei tiedä edes hänen nimeään?

Jos on elänyt tuollaisen äidin kanssa, niin voi olla aika kurjaa ja tunneköyhää. Ne vaivat paranee pikkuhiljaa kun saa kokea parempaa kohtelua:)

AP.lle vois tehdä hyvää keskustelu jonkun ammatti-auttajan kanssa.

kun olin lapsi eli mulla on siskopuoli, mutta se ei nyt liity tähän. Mä olen aina tiennyt ettei hän ollut oikea isäni. Isäpuolikaan ei ole ollut kuvioissa mukana sen jälkeen kun siskopuoleni täytti 3kk eikä hän kyllä mitään tiedäkään isästäni. Kirkkoherranviraston sivulla nimenomaan sanottiin, että tietoja voi pyytää myös meilitse ja en mä pystyisi sinne kasvotusten menemäänkään. Mä vielä kysyin samassa meilissä hintaa, joten kyllä ne sieltä mulle ilmottelee asiasta. Jos mä tosiaan saan sieltä äitini sisarusten tietoja niin otan heihin yhteyttä ja ehkä asia etenee sitä kautta, vaikka vähän pelkäänkin ettei niin tule käymään. Äitini vihjaili kerran, että kun hänestä aika jättää niin hänen " erittäin mielenkiintoiset " päiväkirjansa päätyvät minulle. Jos siellä olisi tietoja isästänikin sitten. Jos äitini ei kökkisi kotona 24/7 niin aivan varmasti menisin sinne hakemaan ne päiväkirjat ja lukisin. On siis avain sinne, mutta äiti ei tosiaan juurikaan poistu asunnostaan ainakaan pitkäksi aikaa. Mun mielestä on tosi julmaa ja sydämetöntä ettei oma äiti anna mulle tietoja jotka mä todella tarvisin. Joskus tuntuu tämän takia etten ole yhtään mitään ja , että jotain puuttuu.



Ap

Jos on elänyt tuollaisen äidin kanssa, niin voi olla aika kurjaa ja tunneköyhää. Ne vaivat paranee pikkuhiljaa kun saa kokea parempaa kohtelua:)

AP.lle vois tehdä hyvää keskustelu jonkun ammatti-auttajan kanssa.

mut jos nyt tähän kysymykseen palataan, kerro mitä tiedät ylipäätään äidistäsi? ja, esim muutitteko usein lapsuudessasi... ja pohdi esim sukunimeäsi, on se yleinen, omalla miehelläni on esim harvinainen suojeltu sukunimi, niin että kaikki ovat sukua toisilleen, hyvällä tuurilla pääsisit näin käsiksi nimeen..

Jos on elänyt tuollaisen äidin kanssa, niin voi olla aika kurjaa ja tunneköyhää. Ne vaivat paranee pikkuhiljaa kun saa kokea parempaa kohtelua:) AP.lle vois tehdä hyvää keskustelu jonkun ammatti-auttajan kanssa.

asiasta terapeutin kanssa, mutta ei se oikeastaan auttanut kuin hetken. On se kauheaa, kun tämä asia on niin arka ettei kukaan tiedä etten mä oikeasti tiedä edes kuka mun isä on. Exällekin sanoin, että isäni on juoppo ja etten siksi halua häntä elämääni. Kai se sitten vaan on niin suuri häpeätahra etten ole pystynyt totuutta kertomaan kellekään. Kyllä mä tiedän ja tiedostan ettei se ole mun vikani tai valintani, että näin on, mutta silti. Tosi vaikeaa pukea asiaa sanoiksi, mutta jos jollakin on sama tilanne niin varmasti ymmärtää asian. Tänään on vaan taas tälläinen päivä, että mietin tätä asiaa kyyneliin asti.

Ap

Millaiset suhteesi äitiin ovat muuten? Sinulle voisi olla hyväksi jo pelkästään tutustuminen äidinpuoleiseen lähisukuun, sekin sinulta nimittäin puuttuu. Olet joutunut muodostamaan mielikuvaasi itsestäsi ainoana "peilinä" äitisi - muidenkin sukulaisten tunteminen voisi auttaa sinua identiteetin ja itsetunnon rakentamisessa.



Isän tietäminen on tietysti sekin tärkeä asia ihmiselle enkä ihmettele intoasti tutkia asiaa. Toivottavasti saat pian tietoosi jotain asiaan liittyvää.

onko hänellä ystäviä? onko lapsuudessasi ollut ketään muuta aikuista kuin hän? itse ehkä saonisin suoraan että otit yhteyttä kirkkoherranvirastoon, ja että aiot tavata sukulaisiasi josko ne voisivat kertoa jotain sinulle itsestäsi ja sukujuuristasi, ja kysyä haluaako äitisi itse kertoa asioista ja syistä välirikkoihin, vai puhutko muiden kanssa...

että tulet utsimaan asiat selville joka tapauksessa ja hän pääsee vähemmällä, kun kertoo itse. Jos ei kerro, joudut etsimään hänen sukulaisensa ja senaikuiset ystävänsä esiin ja se on hänelle tosi kiusallista, jos ja kun on halunnut tehdä heihin noin tiukan välirikon.

Eli painosta, mutta kerro samalla myös miksi haluat selvittää juuresi.

Tilanteesi on todella ikävä ja tarvitset pitkää pinnaa.

Mutta noin jatkovinkiksi: älä ole noin lyhytpinnainen, kun otat yhteyttä eri puolille. Muut eivät tunne tarinaasi, jos et kerro selvästi.

Ja sähköpostikyselyihin ei välttämättä koskaan vastata. Kannattaa soittaa tai mennä käymään.

Eli eka osoite on äitisi kotiseurakunta/väestörekisteri, josta voit kysyä hänen vanhempiensa tietoja. Sitä kautta saat selville hänen sisaruksensa ja voit soittaa heille.

Muista, että varsinkin vanhemmat ihmiset eivät halua puhua tuollaisista puhelimitse tai sähköpostitse. Voisit lähettää asiasta kirjeen, jossa pyydät tapaamista vaikkapa jollain neutraalilla maaperällä. Ja selität, miksi sinulle on tärkeää tavata äidin sukua - kenties voi olla parempi, ettet heti ekassa yhteydenotossa mainitse haluasi selvittää isäsi henkilöllisyyttä, koska JOS se on ikävä/salattu asia, voi olla, ettet saa äitisi suvulta vastausta kontaktiyritykseesi.

ja kaikki isoisää myöten aina luuli, ettei isoäiti tiedä isäänsä ja ei halua puhua asiasta häpeän takia, jonka isättömän lapsena sai silloin 20-30 -luvulla. Muutama vuosi sitten isoäidin jo ollessa vuodeosastolla eräs vanhempi sukulaisnainen oli isoisälle päivitellyt, eikö "Maija" ole kertonut, vaikka kaikkihan sen tietää. Isoisäni meni äitini kanssa sinne vuodeosastolle ja kysyivät asiaa suoraan. Isoäitini alkoi itkeä ja käänsi selkänsä. Sitten hiljaa kuiskasi nimen, joka oli tuttu. Naapurin vanhempi mies, jonka äitikin oli lapsena tuntenut. Siitä kuulemma aukesi monta asiaa kerralla kuten näiden naapureiden (ja erityisesti vanhan rouvan eli isoäitini isän vaimon) avuliaisuus ja mittavat taloudellisetkin avustukset. Isyyttä ei tunnustettu siihen aikaan, mutta fiksu vaimo hoito miehensä tekosia omalla tavallaan. Äidilleni ja äidin sisaruksille oli tärkeä tietää, kuka oli heidän isoisänsä.

toivotaan että koko sukusi välit eivät ole niin tulehtuneet ettet sinäkään pääse sukulaistesi kanssa puhumaan. itse olen selvittänyt sukujuuriani ja varotan etukäteen että kirkkoherranviraston sähköposteihin vastailua joutuu odottamaan todellatodella pitkään... kysyisinkin uudelleen muista aikuisista elämässäsi, onko äidilläsi kavereita? onko sinulla kummeja?

takana on jotain tosi ikävää, kun äitisi on tuolla lailla katkonut siteensä koko sukuunsa. Insestiä? Raiskaus?

Joten haluatko oikeasti tietää?



TAI sitten äitisi on hermoheikko tapaus. Kerrot, ettei edes juuri poistu kotoaan minnekään.



Otan osaa, ei varmasti ole helppoa elää tuollaisen epätietoisuuden kanssa. Ole sitkeä!

AP:n tapauksessa maksaisin äitini jollekin kylpyläreissulle vaikkapa joululahjana ja kävisin sillä aikaa penkomassa kämpän. Äidille sanoisin että olen samaan aikaan jossain muualla reissussa, ettei hän veisi päiväkirjoja mukanaan.

Jos on elänyt tuollaisen äidin kanssa, niin voi olla aika kurjaa ja tunneköyhää. Ne vaivat paranee pikkuhiljaa kun saa kokea parempaa kohtelua:) AP.lle vois tehdä hyvää keskustelu jonkun ammatti-auttajan kanssa.

asiasta terapeutin kanssa, mutta ei se oikeastaan auttanut kuin hetken. On se kauheaa, kun tämä asia on niin arka ettei kukaan tiedä etten mä oikeasti tiedä edes kuka mun isä on. Exällekin sanoin, että isäni on juoppo ja etten siksi halua häntä elämääni. Kai se sitten vaan on niin suuri häpeätahra etten ole pystynyt totuutta kertomaan kellekään. Kyllä mä tiedän ja tiedostan ettei se ole mun vikani tai valintani, että näin on, mutta silti. Tosi vaikeaa pukea asiaa sanoiksi, mutta jos jollakin on sama tilanne niin varmasti ymmärtää asian. Tänään on vaan taas tälläinen päivä, että mietin tätä asiaa kyyneliin asti.

Ap

voihan toki olla että äidilläsi on orpokotihistoria, hän on ollut aina täysin eristyksissä elänyt vailla ketää ystäviä/tuttavia ja joku on hänet raiskannut... mutta nämä kaikki yhdessä tuntuu aika epäuskottavalta... hänkilökohtaisesti ajattelen että oli historia mikä tahansa, sinulla on oikeus ja tarve saada tästä tietoa...

Se taho on oikea osoite aikuistenkin etsiessä vanhempiaan.

Selvitin asiaa, kun omaa isääni etsin ja löysinkin. Testit tehtiin omaan piikkiin, vielä pitäisi nostaa kanne jonkun juristin avustuksella.

jotain todella hämärää tuossa todennäköisesti on takana, jos välit vanhempiin ja sisaruksiinkin on mennyt. Kenties insestiä, raiskaus, uskonlahko tms.



tai sitten ei.



Mutta tsemppiä ap etsintöihin!

takana on jotain tosi ikävää, kun äitisi on tuolla lailla katkonut siteensä koko sukuunsa. Insestiä? Raiskaus? Joten haluatko oikeasti tietää? TAI sitten äitisi on hermoheikko tapaus. Kerrot, ettei edes juuri poistu kotoaan minnekään. Otan osaa, ei varmasti ole helppoa elää tuollaisen epätietoisuuden kanssa. Ole sitkeä!

mieleen sama ja haluttomuus poistua omasta kotoa voisi viitata siihen että on kenties raiskattu?

Mutta kirkkoherranvirastosta voisit pyytää vaikka äitisi virkatodistusta esim. sukututkimusta varten. Maksaa yleensä 4,50.