Itku; huomenna on taas työpäivä ja se oravanpyörä lähtee vauhtiin

Sillä ahkeralla elämällä olet Taivaspalkkasi ansainnut. Tulet istumaan suuressa pöydässä samassa pöydässä Jeesuksen ja veronmaksajien kanssa.



Lohduttaudu tällä ajatuksella niin jaksan tulevat 40-vuotta.

no voinee johtua siitäkin osakseen etten oikeen pidä tuosta uudesta työstäni.mutta silti ihmettelen mite kukaan kerkee yhtään mitään teä työn jälkeen. Tai ees raaskii tai jaksaa. Voisin toki tenavia harrastuksiin raahata mutta en näe siinä mitään järkeä kun vanhin on vasta 6 vuotta ja päiväkodissa ja eskarissa on tarpeeksi harrastusta. Enkä näkis heitä yhtään jos harrastuklsissa kuljettelisin. Ja just ei jaksa mennä kylään minnekkään töitten jälkeen. Kyl ahistaa töissä olo. Siis on tosi ahistunu olo ollu koko päivän. Miten paljon sitä kerkeis tehä jos ei tarvis käydä töissä. Koko elämä vaan töitä,töitä ja töitä.

ihan samat fiilikset. nyt jo tuntuu etten selviä ensi viikosta hengissä. ja aina selviän. viikonlopun aikana pääsee sen verran tolpilleen että jaksaa aloittaa saman alusta.

tahansa ettei tarvitse mennä nukkumaan, koska silloin maanantaiaamu on taas lähempänä.

vaikka itse asiassa työni on ihan kivaa. Mutta se jatkuva kiire, tekemättömien töiden pino vain kasvaa ja kaikilla on töissä sama tilanne, sen kanssa pitäisi vaan oppia elämään.



Meillä on vakaassa harkinnassa miehen kanssa hypätä ainakin vuodeksi tästä oravanpyörästä pois. Eli asunto myyntiin, velat pois ja rahat korkeakorkoiselle ja perhe vuodeksi Thaimaahan relaamaan.

Ja vastaavasti rakastan että Suomessa saa roikkua kotona hoitovapaalla vuosia!

Ei työn tekeminen itsessään ahdista, vaan tämä nykyinen työ ja työpaikka. Hirveä psyykkaus, että jaksaisi loppu vuoden. Sitten pääsee pois töistä. Huoh.