Onko oikeutta olla loukkantunut?
Olen sairastellut koko raskauden ajan, tänään tuli neuvolantädiltä puhelimitse kehotus lähteä heti päivystykseen jos kuume alkaa nousta. Kerroin päivällä asiasta miehelleni, joka oli juuri päässyt töistä, ja oli kaverinsa luona käymässä "päiväkaljalla"... myöhemmin soitti ja käski ilmoitella jos joutuu lähtemään päivystykseen... Olenko siis syyttä loukkaantunut, koen asian niin että minä ja syntymätön pikkunen tulemme ensimmaiseksi tärkeysjärjestyksessä vasta kun on pakko lähteä päivystykseen. Ensin kaverit ja kalja.
Kommentit (6)
Ei miehet osaa ajatella niin monisyisesti, ei kantsi loukkaantua. Hän osoitti välittävänsä pyytämällä ilmoitusta, jos joudut lähtemään päivystykseen.
odottamassa että sulla nousee kuume, ehkä?
Valitettavasti tunnen naisia, joiden "raskausoireet" pahenivat tai lapsi/lapset sairastuivat/sairastuvat AINA kun mies on siellä "päiväkaljalla" tmv.
E ota ap:n tapaukseen kantaa, mutta suurin osa miehistä on fiksuja---> jos heille soittaa että hoitsu käski lähtee sairalaan / nyt taisi poltot alkaa / lapsella on 39C kuumetta, nämä jättävät ne kaljansa niille sijoilleen ja rientävät kotiin/sairaalaan.
...Mutta jos tätä käyttää liikaa (vert.poika joka huusi sutta-tarina) niin ei siitä enää välitä. Ja en nyt puolustele mitään ryyppäämistä, mutta moni nainen on niin avuton ja niin paljon sattuu tai lapset ovat niin kipeitä jne. vaikka mitään hätää ei kenelläkään olisi, vain siksi että se äijä tulee kotiin eikä enää ota kaljaa ja pelaa bilistä Reinon kanssa... Kun muutaman kerran väärän hälytyksen säikäyttämänä tulee kotiin, ei se enää "kiinnosta", eli kun oikea hätä on, ei sitä usko.
Miehesi ei varmaankaan tällä hetkellä pystyisi tekemään terveydentilasi eteen mitään? Ja hänhän halusi sinun ottavan heti yhteyttä, jos sinne päivystykseen pitää lähteä?
En minä ainakaan sairaana odota, että mies istuu koko ajan sängyn laidalla odottamassa, tarvitsenko palveluksia. Riippumatta siitä, olenko raskaana vai en.
En toki sitä tarkoittanut, harmittaa vaan kun tänään ollut oikeinkin paha olla, olisin toivonut että ois ollut seurana. muutoin meillä mennään kyllä ihan miten halutaan, elämä se on hänelläkin, enkä halua että kumpikaan joutuu jättämään "omaa elämäänsä", ystäviään ym.
koita kestää