Mitä tarkoittaa, että elämä on valintoja?

ihan jo niin arkisissa asioissa, että en koskaan voi valita ruokakaupasta mitä haluan, vaan aina on otettava se halvin vaihtoehto. Ei voi antaa lasten valita harrastuksia, vaan on aina mietittävä kustannuksia. Esim. juuri tarvitsin talvitakin, ja otin sitten sen halvimman mahdollisen, en tosiaan valinnut sitä minkä olisin halunnut.

Jos elämää ajattelee tuolta kannalta on väärässä. Ihminen tekee koko ajan valintoja. Niitä ei vain huomaa. Kun tekee valinnan ei voi kääntyä takaisin elämässä. Joku tekemäsi valinta on saattanut sinut siihen, että olet mielestäsi tuossa tilassa. Valitsit juuri sen talvitakin, jotta sinulle olisi perheelle ruokaa. Toisinkin olisi voinut valita. Teitkö hyvän valinnan mielestäsi. OIkein.

Töihin ei ole pakko mennä, jos ei huvita, mutta sitten et voi vaatia samaa ansiotasoa kuin työssä ollessasi. Jos et halua opiskella, sinun täytyy tyytyä tekemään työtä. Kuolema on mielestäni ainoa asia mitä et itse nyky lainsäädännöllä voi valita, se tulee meille kaikille valitettavasti kysymättä aikanaan. Sitä suuremmalla syyllä jokaisen päivän jossain määrin tulisi olla nautinnollinen, vaikka kaikkea ei voisikaan saada. Sitten täytyy miettiä, että olisiko omissa asenteissa parantamisen varaa? Esim. tyydynkö/opettelenko nauttimaan elämästäni näin? Mikäli se ei ole mahdollista, on hyödyllistä ehkä jotain muuttaa.

Voit muuttaa vaikka kommuuniin jos huvittaa tai muuttaa ulkomaille... Mitä ei voi valita? Kuolema on ainoa pakko.

Minä ymmärrän tuon sanonnan edellisten lisäksi myös niin, että elämä tuo eteen valintoja. Tietty niitä tulee koko ajan, mutta toisinaan tulee myös valintatilanteita, joissa on vaikea päättää kummin valitsisi. Ja silloin kannattaa muistaa tuo, että elämä on valintoja, eli että se valinta on vaan tehtävä, vaikka valitseminen olisi vaikeaakin.



Se että vetkuttaa ja vetkuttaa valintaa tekee monesti asioista vain mutkikkaampia. Ja joskus ihmiset eivät huomaa, että valinnan vetkuttaminen vaikuttaa myös muiden ihmisten elämään, jolloin muutkin joutuvat odottamaan, että mitä tää yksi aikoo valita, jotta voi sitten sen mukaan taas tehdä omat valintansa. Eli joskus oon tainnut jonkun toisen päätöstä odotella vähän pitkään, ja on kyllä tehnyt mieli sanoa tuo, että elämä on valintoja - koita nyt sinäkin tehdä omasi!

Vastuu. Eli sen lisäksi että jokaisen on kannettava vastuu omista valinnoistaan, niin jokaisella on myös vastuu tehdä ne omat valintansa.



16

Elämä on valintoja.. HAlutaan sanoa, että minkä valitset niin sen kanssa elät. Eli turha valitella, että olis pitänyt tehdä toisin silloin ja tällöin....Silloin vasta onneton on!



Koska lause: "Elämä on valintoja" on itsessään sanottu ihan juuri niikuin se on kaikessa yksinekrtaisuudessaan, elämä ON valintoja ja sillä siisti...



Niin silloin sillä halutaan sanoa jotain muuta ja minusta se on juuri tuo:

Elä sen kanssa minkä valitset! :)

että jos valitsee jotain, ei saa sitten jotain toista.



Minä olen halunnut ja saanut neljä lasta. Eli jos en voi ostaa merkkivaatteita, tai sisustaa miten haluan, se on myös oma valintani, koska pitkät ajat pois töistä ja lasten menot syövät tulotasoamme eri tavalla, kuin jos meillä olisi vain yksi lapsi.



Tai jos olen valinnut oman kumppanini, ja mennyt hänen kanssaan naimisiin, minun täytyy sietää se, että en saa sitä ihanaa muuta miestä, jossa olisi jotain jännää mitä omassa miehessäni ei ole.



Tai että jos valitsen opiskelualan, minkä palkkataso on yleisesti alhainen, elämäni ei tule olemaan niin ylellistä kuin korkean palkkatason työntekijöillä on.



Ja valinnoissa on aina hyviä ja huonoja puolia, jos haluaa ne hyvät puolet, täytyy ottaa vastaan myös ne huonot puolet.



Se on sitten ihan eri juttu, että kaikkia asioita emme tietenkään valitse itse, ja niiden kanssa on sitten vain elettävä.

Valinnan paikkoja...



- Pakko ottaa työtä vastaan mistä saa: miksi? Siksi että valitsit aikoinaan sellaisen opiskelualan jossa selkeästi ei ole työvoimapula

- asua paikassa, missä ei viihdy, kun ei ole varaa parempaan. Miksei ole? Siksi että opiskelit alaa jonka töistä ei selkeästikään makseta paljoa, valitsit miehen ehkä sydämellä etkä järjellä (et etsinyt systemaattisesti rikasta miestä, jos olisit etsinyt niin eläisit nyt erilaista elämää)

- En minä ainakaan valinnut mieheni kuolemaa ja yksinhuoltajuutta. Niin mutta...jos et olisi valinnut miestäsi aikoinaan etkä olisi mennyt hänen kanssaan naimisiin niin et olisi leski ja yksinhuoltaja. Ainakaan tässä samassa tilanteessa

- enkä sitäkään, että sukulaisia eivät asiani kiinnosta. Tämä on oikeasti ainoa asia jota et olisi voinut valita toisin.

Haluan vielä lisätä sulle, että on täysin hedelmätöntä jäädä vellomaan determinismissä. Että asiat vaan tapahtuu sulle, ja sä menet virran mukana etkä muuta voi. Sulla on selvästi raskas vaihe meneillään nyt, mutta ei se tarkoita, etteikö se voisi ikinä enää muuksi muuttua. Musta kuvailemasi "vaihtoehdottomuus" tarjoaa paljonkin vaihtoehtoja. Jos tunnet, että sulla ei ole siteitä mihinkään (paitsi lapsiisi), olet vapaa tekemään elämässäsi radikaalejakin ratkaisuja. Voit tehdä vaikka täysmuutoksen.

että likimain kaikki tapahtumat johtuvat jostain, mitä olet elämässäsi valinnut. Se nyt ei kuitenkaan äärimmilleen vietynä johda yhtään mihinkään kuin enintään jossitteluun.



Minulle onnen avain on se, että tajuaa, että tässä nyt vaan on elettävä tätä elämää mikä itselle on annettu. Ja suuri osa asioista on seurausta omista valinnoista, ja niistä valinnoista on otettava vastuu. Ja sitten ne vähät asiat, jotka ovat enemmän vain sattumaa, on paras hyväksyä osaksi omaa elämää.



Kun mietin asioita, joihin omassa elämässäni olen tyytymätön, ja ajattelen valintaketjua taaksepäin, jotka ovat johtaneet siihen tyytymättömyyden tilanteeseen, niin silti tälläkään tietämyksellä en tekisi sitä ratkaisevaa valintaa toisin, sillä silloin tilanne voisi olla vieläkin kurjempi. Eli loppupelissä olenkin tähän tilanteeseen aivan tyytyväinen.



Ja toinen asia mitä mietin tuohon liittyen, että meidän jokaisen on kuitenkin elettävä sitä elämää mikä meille on annettu, on se, että minulla on minun elämäni, ja minun tehtäväni on elää sitä. Haluaisinko edes elää jonkun toisen elämää, siis haluaisinko jonkun toisen ihmisen saappaisiin jajonkun toisen ihmisen elämän omaksi elämäkseni. Ei. En haluaisi. Kyllä minä kuitenkin mieluiten elän juuri tätä minun omaa elämääni - sen puutteistakin huolimatta.

Minusta tuo tarkoittaa enimmäkseen sitä, että melkein missä tahansa tilanteessa on mahdollisuus tehdä valintoja.



Niin kuin moni sanoikin aiemmin, että esimerkiksi asuinpaikkaa vaihtamalla voi olla mahdollisuus saada kivempi asunto tai paremmin palkattu työ. Sitten yleensä voi valita senkin, että opiskelee tai tekee kahta työtä paremman huomisen toivossa. Sen valinnan huono puoli on sitten esimerkiksi se, että ei voi olla lapsensa kanssa niin paljoa.



Sellaista se elämä on. Pahinta on se, että sulkee itseltänsä valintoja pois, koska ei itse uskalla tarttua niihin.

niin kyllä sitä tietyt valinnat vaikuttaa siihen mitä elämä on nyt. Mä esim. aikoinaan olisin päässy kolmeen eri paikkaan opiskelemaan ja uskon, että elämä olisi varmasti toisenlaista jos olisin muuttanut esim. lahteen tai tampereelle. Jäin Keski-suomeen. ja sittemmin olen kyllä valinnut työpaikkojakin, mm. irtisanoutunut vakituisesta työpaikasta, joka ei napannut. Että kyllä omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen, minkälaista elämää elää!!

tietyn asian sulkee jotain muita vaihtoehtoja pois. Esim. lapsen saatuaan ei voi enää valita sinkun elämäntapaa. Tai jäämällä töistä pois jatko-opiskelujen vuoksi ei voi saada samaa ansiotasoa kuin töissä käydessä jne.

Jos olisit valinnut eri miehen niin se ei olisi kuollut. Voit asua vaikka toisessa yhtä halvassa paikassa missä et viihdy. Tai olla asunnottomana. Tai lähteä ulkomaille aupairiksi. Yksinhuoltajuuden valitset, mikäli et ota uutta miestä (kyllä kaikki jonkun saa, lähiökapakkaan vaan lihatiskille) tai luovu lapsesi huoltajuudesta.



Lopultakin kyse on valinnoista, mutta sinä ilmeisesti rajaat itseltäsi vaihtoehtoja pois, jolloin jäljelle ei jää paljoa. Todennäköisesti se on viisastakin, mutta valinnut olet ihan taatusti, joka päivä monta asiaa!

Töitä voit hakea koko ajan tai oppia tyytymään siihen mitä sinulla on. Asumisessa sama asia; joko tyydyt mitä nyt on tai aktiivisesti etsit parempaa taloudellisten rajoitteiden puitteissa. Aika vaikea uskoa että nykyinen asuntosi on se ainoa maailmassa, johon sinulla on varaa.



Jos sukulaiset ovat kylmiä, nin valitse ettet tarvitse heidän tukeaan ja ota se tuki vastaan ystäviltäsi.



Elämä on oikeasti valintoja ihan joka ikinen hetki

Tosin osa niistä on sellaisia, että jos et älynnyt tehdä niitä oikeassa vaiheessa, et niitä myöhemmin voi enää tehdä ilman kohtuuttomia seurauksia. Jos esim. päätit olla yläasteella lukematta kokeisiin ja et päässyt lukioon ja sitä kautta et päättänyt lähteä yliopistoon lukemaan lääkäriksi, vaan päätit yläasteen jälkeen lähteä opiskelemaan laitoshuoltajaksi, on tavallaan oma valinta, että tienaat vähän. Pieni palkka taas sulkee pois tiettyjä vaihtoehtoja kuten ison omakotitalon asumismuotona ellet sitten ole valinnut mieheksesi huomattavasti paremmin tienaavaa. Myös asuinpaikka on valintakysymys; jokainen voi vapaasti muuttaa ihan minne haluaa, siis realiteeteissa pysyen ts. rahojen pitää riittää, mutta onko kohtuullista repiä perhettä tutusta ympäristöstä vaikka toiselle puolelle Suomea? Sekin on valinta.

aika moni asia juontaa juurensa valintaan ja tilanteeseen, jossa olisi voinut tehdä toisin. Tämä ei tietenkään tarkoita että toisin tekeminen olisi ollut "parempi" valinta, sen myötä elämä vaan olisi mennyt toiseen suuntaan.



Minä esim. muutin vuosi avioeroni jälkeen Helsinkiin. Olisin voinut jäädä entiselle kotipaikkakunnalle ja elämä olisi luultavasti nyt täysin toisenlaista jo ihan senkin puolesta, että en olisi varmaankaan miestäni tavannut.



Sä et ole valinnut noita ikäviä asioita elämääsi, mutta voit (ainakin jossain määrin) valita miten niihin suhtaudut.



Elämän valinnoista on tehty elokuvakin Sliding Doors, jossa näytetään se toinenkin vaihtoehto ja mihin se olisi johtanut.

Joo, on asioita, jotka tapahtuu sinusta riippumatta, mutta kuitenkin joka päivä teet elämässäsi pienempiä ja suurempia valintoja, ja nämä valinnat aikaansaavat sen, että jotain muuta jää saamatta tai tekemättä. Onko se sitten hyvä vai paha on monesti makuasia.

Tuolla sanonnalla tarkoitetaan, että tietyt valinnat sulkevat toisia valintoja pois. Ei voi esimerkiksi jäädä turvalliseen pikku kotikaupunkiin ja muuttaa isompaan kaupunkiin tai ulkomaille opiskelemaan yhtä aikaa. Ei voi olla kahden miehen kanssa naimisissa samaan aikaan vaan pitää valita toinen. Jos haluaa huolehtia lapsistaan, ei voi moneen vuoteen elää kuin lapseton. Elämä on kuin onkin valintoja, ja usein vasta jälkeenpäin huomaa, missä kohdassa on tehnyt sen olennaisen valinnan, joka on tyrkännyt elämän tiettyyn suuntaan.



Siinä mielessä tuo sanonta ei ole ollenkaan oikeassa, että tehdyt valinnat eivät sido ihmisen ajattelua. Voi tosiaankin ajatella kuin pikkukaupungin poroporvari, vaikka asuisi New Yorkissa. Voi haaveilla onnettomana toisesta miehestä, vaikka vieressä nukkuu oma rakaskin. Ja on mahdollista säilyttää sinkkuajan ajatuksen lento, vaikka lapsia olisi koko liuta.