Olenko ainoa äiti, jonka mielestä a) raskaana olo ei ole ihanaa, vaan pikemmin kamalaa

Raskaana on karseaa. Pidän kyllä vauvan tuoksusta, mutta tiedostan, että se on se hapantunut maito, jonka ihanaa hajua nuuskin. Imettäminen on aikamoinen rasite, toki siinäkin on ne ihanat hetkensä. Vauva-aika on yksinäistä toisen tarpeiden jatkuvaa tyydyttämistä sekä loputonta yksinpuhelua. Vauva-aika on ihanaa - valokuvissa, itse ajan jo päätyttyä aikaa sitten.

No, ei minunkaan mielestä raskaus ja synnytys ole mitään elämysmatkailua. Imetys ois ollut ihanaa, jos ois onnistunut. Vauvani tuoksui kyllä ihanalta, hyvältä tuoksuu vieläkin! Tällä hetkellä ollaan siirrytty huippuhelposta vauva-ajasta työlääseen taaperoaikaan, jossa lapsi ehtii kaikkialle ja kiukkuaa sen minkä ehtii. Esikoisen äitinä en oikein tiedä, et mitä odottaa; meneekö tää kausi joskus ohi, vai jatkuuko tätä perässä juoksemista ja kiukuttelua ikuisesti...jos jatkuu, niin vauva-aikoja tulee varmasti muisteltua kaiholla vielä useamman kerran!;)

Esikoisen äitinä en oikein tiedä, et mitä odottaa; meneekö tää kausi joskus ohi, vai jatkuuko tätä perässä juoksemista ja kiukuttelua ikuisesti...jos jatkuu, niin vauva-aikoja tulee varmasti muisteltua kaiholla vielä useamman kerran!;)

ja omalla kohdallani elämä kirkastui huomattavasti kuopuksen tullessa noin 4-vuotiaaksi! Nautin äitiydestä nyt paljon enemmän kuin alussa. Joten toivoa on. :))

ap

Minusta toisten vauvat ovat aivan ihania ja suloisia - mutta minun ei tarvitsekaan valvoa heidän kanssaan ja passata heitä 24/7... ;)



Toki omakin vauva on rakas yli kaiken, mutta en osaa oikein nauttia vauva-ajasta. Minulle se on ollut väsyttävää ja yksinäistä sumussa kulkemista, ikuista maito-, vaippa- ja kanniskelurumbaa.



ap

minua huolestuttaa enemmän miksi pohdit tuollaisia joutavia? Elä ole niin synkkä.

minua huolestuttaa enemmän miksi pohdit tuollaisia joutavia? Elä ole niin synkkä.

neljän seinän sisään.

ap

Raskausaika oli kyllä tosiaan raskasta. Enemmänkin henkisesti kuin fyysisesti. Hormonit laittoivat pään pyörälle.



Synnytys oli rankka, muttei paha verrattuna edeltäneeseen yhdeksään kuukauteen.



Vauvamme tuoksuu ihan hyvälle, muttei mitenkään ylimaallisen ihanalle.



Imetin alussa, mutta nykyään annan äidinmaitoa myös pullosta. Mieheni syöttää myös usein vauvaamme.



Vauvan kehitystä on kiva seurata. Jännää miten yhtäkkiä hän oppii uusia taitoja.

a) raskaana olo ei ole ihanaa, vaan pikemmin kamalaa

b) synnyttäminen ei ole ihanaa vaan lähinnä välttämätön paha, ikimuistoinen sellainen kyllä

c) vauva ei tuoksu ihanalta, vaan normaalilta

d) imettäminen ei ole ihanaa vaan normaalia

e) ei ole sääli, kun vauva-aika päättyy, vaan itse asiassa on oikein mukavaa, että lapsi kasvaa

a)KYLLÄ todellakin, yliajalla mennään jo ja suoraan sanottuna vituttaa sairaasti.

B) en tiedä, aivan sama millaista on kunhan alkaisi jo ja pääsis tästä raskaana olemisesta.

Esikoinen syntynyt sektiolla ja se oli kyllä kamalaa siis sen jälkeen, mutta vaivan arvoista.

C)Vauvat tuoksuu pääsääntöisest hyvältä

d)Imettäminen ei ole mitenkään "ihanaa". Tuntuu jopa epämiellyttävältä mutta kuuluu asiaan. normi touhua ja todella hyvä kun onnistuu.

d) vauvojen kuuluu kasvaa joten kyllä olen samaa mieltä, vauva aika on omalla tavallaan ihanaa mutta niin on kaikki aika ja on luontevaa että siirrytään vauvasta taaperoksi jne.

minua huolestuttaa enemmän miksi pohdit tuollaisia joutavia? Elä ole niin synkkä.

neljän seinän sisään.

ap

Raskaana olo ja synnyttäminen ovat molemmat jotain ihan kamalaa. No, raskaana on välillä ihan siedettävää mutta missään vaiheessa ei ihanaa



Vauvan tuoksu on kyllä ihana!



Imattäminen on toisaalta ihanaa, herättää niin valtavia hellyyden tunteita sitä pientä kohtaan mutta toisaalta äärettömän rasittavaa ja sitovaa



Vauva-aika päättyy - tämäkin on toisaalta haikeaa mutta toisaalta ihanaa.

Lapsen takia suostunut raskaana olemaan ja synnyttämään :) Imettäminen on ihan normaalia, en kyllä ole siinä onnistunut kuin max,4kk. Tällä hetkellä odotan että napero kasvaisi :) Rakastan kyllä tätä vauva aikaakin.

En vaan voinut käsittää, miksi ihmiset hehkuttivat miten "iiihanaaaa" on olla raskaana - musta se oli vaan kamalaa, vaikka mun raskauteni olivatkin molemmat "helppoja", siis ei mitään ylenpalttisia vaivoja ja ongelmia, mitä nyt pieretti välillä enemmän kuin normaalisti. Ihan oikeasti. Ja synnytystäkin hehkutettiin niin kauheasti, kuinka lopultakin pääset sinne ja saat oman vauvan syliisi. No totta joo, mutta ihanaa siitä ei saanut, kun piti reilut 6 tuntia kärvistellä kivuissa. Ja mulla on synnytyksetkin olleet ihan "helppoja", kesto molemmissa n. 7 tuntia, ei repeämiä, leikkauksia tms. ja salistakin oon ihan omin jaloin pystynyt kävelemään pois.



Imetys ei minusta oo mitenkään ihmeellistä, ei mitenkään erityisen ihanaa vaan lähinnä kätevää. Silti sitäkin on jaksettu jauhaa että "miten sä jaksat imettää, hienoa kun jaksat". Nyt on alkanut sitten se jauhaminen, että "etkö sä meinaa ollenkaan lopettaa, meinaatko sä kouluikäiseksi asti sitä imettää". Nuorin lapseni on jopa hurjat 6kk vanha, joten johan hän lähes tulkoon huomenna on kouluun menossakin...



Ja pakko myöntää, että mä odotan kuin kuuta nousevaa tän vauvavuoden loppua, että vauvasta tulee ensin pieni ja sitten iso taapero. Että jossain vaiheessa tämä niin kovin ihana vauvani osaa tehdä jotain muutakin, kuin sylkeä porkkanasoseet mun silmilleni ja nauraa päälle :)

Lapseni ovat jo 8- ja 6-vuotiaat.



ap