Tunnetko ketään "mökkiytynyttä" ihmistä?

tunnen- ystäväni 50 v ja on ikisinkku ( ja ikisunkkuna pysyy!!!)- ei avaa ovea vieraille ellei ole sovittu etukäteen vierailusta

[quote author="Vierailija" time="22.01.2013 klo 15:36"]

pelkään ihmisiä, pelkään olla sosiaalinen, koska se katsotaan hypomaaniseksi.

Aivan dg 2-suuntainen järkytti minua niin paljon, että lopetin kaiken tekemisen.. työn, kotona siivoamisen, kaupassa käynnin, rahankäytön jne

Nyt ei voi kukaan sanoa minun olevan hypomaaninen.

Kyllä, elämä on parhaillaan helvettiä ja haluan kuolla.

[/quote]

no miten se siitä sitten enää pahemmaksi menee jos lähteekin ihmisten ilmoille?

Kävin sukujuhlissa pitkästä aikaa. Siellä oli pari "muumiota" ikää vasta 61-65v. Sukujuhliin tulo oli ollut melkoinen suoritus heiltä. Kun työura on loppunut niin ollaan ihan mökkiydytty. Sukujuhlissa tapasin myös pari 80v virkeää vaaria. Olivat 100 krt nuorempia kuin nämä muumiot. Nämä 80v vaarit harrastavat musiikkia ja muuta kulttuuria ja seniorijärjestötoimintaa.

on tosiaan se, millä mielellä ihminen on "mökkiytynyt": nauttiiko vai kärsiikö? Äitini on melkoisen sulkeutunut, ja on eläkkeelle ja leskeksi jäätyään muuttunut varsin negatiiviseksi ihmiseksi. Joskin vasta aikuisena olen tajunnut, että puhuihan hän aiemminkin mm. sukulaisista tosi paljon pahaa, mutta piirre on vahvistunut. Asui jonkin aikaa tässä lähellämme ja oli lasteni kanssa aika paljon, mutta nyt repäisi ja muutti satojen kilometrien päähän synnyinseudulleen. Siellä hänen on ollut helpompi osallistua edes johonkin, mutta pikku hiljaa ovat puhelut muuttuneet taas valituspitoisemmiksi: kas eivät ihmiset olleet sielläkään sen parempia kuin täällä...



Itse olen myös aika mökkiytynyt, mutta viihdyn kotona ja pystyn hoitamaan asioita. Olen vähän ujo, mutta ei se elämääni juuri rajoita.

Äitini jäi pois töistä 2007 ja se oli iso muutos hänelle. Nyt vuonna 2013 hän on kotona 24/7 tuijottaa telkkua ja on masentunut. Hän odottaa koko ajan että muut käyvät häntä siellä vihdyttämässä. Äidin ystävätkin ovat hieman kyllästyneet äitini asenteeseen kun aina pitää tulla äidin luo ja äiti ei poistu kotoaan. Kaupassa käy. Olen ehdottanut eläkeläisjärjestöä,siellä tapaisi muita ihmisiä ja siellä tehdään monipuolisia retkiä ja harrastetaan yhdessä. Joka ikinen kerta kun äiti soittaa niin jutut on sitä samaa valitusta ja omista asioista jauhamista. Ajatukset ja elipiiri on tosi pientä. Olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen. Aikuista ihmistä ei voi minnekään pakottaakaan.

Olisiko kenelläkään hyviä ideoita siitä mitä tehdä tälläisen äidin/isän kanssa joka on eristäytynyt kotiinsa mutta joka silti odottaa että aikuiset lapset tulevat joka lomallaan tuomaan sitä sisältöä? Turhauttava tilanne ja se suututtaa välillä. Vanhempani ovat terveitä ja saavat kohtuullista eläkettä mutta kyläily on täysin yksisuuntaista.

Onko kukaan saanut liikkeelle näin kesällä mökkiytyneitä vanhempia?

Mun äiti on aina ollut tuollainen. Minkäs teet.

Oma äitini jäi eläkkeelle ja eka vuosi eläkkeellä oli niin iso shokki hänelle että pelkäsin että mökkiytyy täysin neljän sienän sisälle. Äidistä tuli masentunut,tv:n ääressä aamusta iltaan,mikään ei kiinnsotanut,aina kun soitti niin valitusta vaan kaikki puhelut. Tosi raskas kaveri. Sitten äidin sisarukset ja pari serkkua jäi myös eläkkeelle,juttelin heidän kanssaan tästä äidin muuttuneesta tilasta. He alkoivat pitää enemmän yhteyttä,kutsuivat äitiä teatteriin,konsertteihin,vesijumppaan yms. ja äiti lähti mukaan. Täytyys anoa että nyt äidissä on enemmän virtaa,iloisuutta yms. elämässä on muutakin aktiviteettiä kuin se telkkari ja päivän lähti. Mutta hän tarvitsi potkun persauksille. Kun ihminen ikääntyy niin kaikenlainen aktivoiminen on hankalampaa. Ei vaan osannut lähteä kotoa minnekkään ilman "primus motoria".

Mieheni täti 70v on melkoisen mökkiytynyt:käy kaupassa ja hautausmaalla ja kerran kesässä kesäteatterissa. Ei suostu lähtemään minnekään,on masentunut ja alakuloinen ihminen.

nykyisinkin käyn lähinnä töissä ja kaupassa. Rakastan olla kotona ja en lähde minhinkään jos ei ole pakko. kaupunkiloma Roomaan olis ollu sisaretni kanssa kleväällä mutta peruin sen omalta osaltani kuitenkin sitten.