Säälittää lapset, jotka joutuvat asumaan ankeissa kerrostaloasunnoissa=(

Onpa av:lla köyhää antia tänä iltana :D ... eikun =(



:DDDDDD

säälit minua ja lapsiani. lapsuudessa oli mukavaa soittaa pianoa samassa tahdissa naapurin tytön kanssa. Ja omilla lapsilla aina pihalla kavereita. Asuttiin omakotitalossa, mutta en viihtynyt. Pilaa vaikka koko iltasi säälimiseen, me nautitaan elämästä.

jotka tulevat tänne provosoimaan ja yrittämään lannistaa muita ihmisiä, äitejä.

saa innostumaan moisesta provosta:D

asumme eirassa ikivanhassa kerrostalossa. asuntomme on tilava ja todella kaunis. olemme varmaan tosi surkeita tapauksia. kyllä olisikin ihanaa asua jossain kehyskunnassa omakotitalossa. asuntomme hinnalla niitä saisi varmaan muutamankin.

että kohta tulee kasapäin lunta ja te omakotitaloasujat joudutte lykkimään niitä aamuviidestä asti, että saatte sen Volvonne ajettua autotallista ulos ja karautettua kaupunkiin töihin.



Mieheni haaveilee asumisesta omakotitalossa. Hän on asunut koko ikänsä kerrostalossa tai korkeintaan rivarissa. Itse taas olen omakotitalon kasvatti. En enää koskaan halua niitä pihatöitä. En myöskään halua rivariin.

Mua säälittää ihmiset joiden elämä on mustavalkoista ja kaikesta on päästy sieltä missä aita on matalin..Elämä opettaa onneksi nauttimaan pienistä asioista:)jopa kerrostalossa

siellä syrjäisessä töllissäsi.;)

niin kerää meikäläioselle almu tai pari, rivitaloon muuttamista varten, äläkä sielä melua.

oikein ahdistaa, kun kuvittelen silmissäni ne ankeat porraskäytävät ankeisiin pikku koteihin. Ei omaa pihaa, ei omaa rauhaa: naapureista kantautuu kaikki äänet ja kuiskimalla joutuvat elämään. =(

Ei huolta talon kunnossapidosta. Ei äkillisiä kustannuksia kun talosta hajoaa jotain.

Ei pihatöitä.



Ja mikä parasta, voin tarjota lapsille ihanan lapsuuden mihin kuuluu ehdottomasti pihaleikit kavereiden kanssa. On tilaa temmeltää ja paljon eri-ikäisiä lapsia naapurustossa.



ps. Uusissa kerrostaloissa äänieristys on huippua. Ei kuulu naapureista yhtään mitään.

Joutuvat tuollaista muiden elämää arvostelevaa ihmistä kestämään.

Pohtii enemmän tuhansientuhansientuhansien jne. lapsiparkojen elämää Suomessa kun asuvat kerrostaloissa.

Taitavat omat lapsesi jäädä aika vähälle huomiolle kun kerkiät muiden asumismuotoja miettimään :D

kettutyttöjen pitäisi vapauttaa kaikki lokeroihin suljetut lapset.

Asumme nyt ok-talossa, eikä lähelläkään asu lapsiperheitä. Tuttavaperhe asuu kerrostalossa tuossa parin kilometrin päässä, ja heidän lapsensa kirmaavat pihalla kavereiden kanssa.

Olin 8-vuotias kun eräänä kesänä (taisi olla juhannus) Joku humalainen tuli olohuoneen ikkunan läpi. Oli tepastellut väärään pihaan ja tullut väärän talon olohuoneeseen.

Sitten myöhemmin traumoja lisäsi kun keskellä yötä sisään yritti murtovarkaat. Onneksi naapurit näkivät ja soittivat avun.



Näiden tapausten jälkeen ei tekisi mieli asustella maan ns ehe ehe kamaralla.

Mieluummin korkealla suojassa pedoilta.

Ei omaa pihaa, ei omaa rauhaa: naapureista kantautuu kaikki äänet ja kuiskimalla joutuvat elämään. =(

Ei missään tiedetä naapurien asioita niin hyvin kuin okt-alueella. Se on kuulemma "välittämistä", vaikka minun mielestäni ihan pelkkää urkkimista. Kyllä kerrostalossa sentään sai olla omissa oloissaan, täällä naapurin pudottavat postilatikkoon jopa joulukortteja, siis ei hyvää päivää.

välitä missä asua. Jos heillä on rakastavat vanhemmat, kotona lämmin ilmapiiri, jos on paljon rakkautta ja yhdessäoloa-ihan sama asuuko kerrostalossa, rivitalossa, yksiössä, tai isossa omakotitalossa. Pitää sääliä niitä lapsia, jotka asuvat ilman äidin syliä, ilman suukkoja ja halauksia, ilman rakkautta, ilman rauhaa....ilman, että voi vapaasti jutella vanhemmilleen, ilman, että pitäisi miettiä millä tayttää masun. Näin minun mielestä...

Miksei järjestetä mitää keräystä ankeiden kerrostaloasuntojen lapsiuhreille?



Mutta säälittää minua myös isojen omakotitalojenkin lapset. Ihan sieluni silmin näen, kuinka nyyhkyttävät yhdessä huoneessa kun äiti on kahden huoneen päässä keittiössä :( Kuinka joutuvat rasittamaan pieniä äänihuuliaan huutamalla talon toiselle puolelle :´(. Niin surullista.

Kerrostalojen murskaamisesta betonipölyksi!

Ja subjektiivinen oikeus omakotitaloon!

reppanat, jotka elävät eristettyinä omalla pihapläntillään vailla kavereita. Minulla onkin yksi kaveri, joka asuu omakotitalossa enkä ole niin surullista lasta nähnyt koskaan. kaverini onkin valitellu, kun lähin lapsi on viiden kilometrin päässä. Kaipuu kaverille on kova. Minun lapseni leikkii lähes aamusta iltaan ihanilla pihoilla, joista löytyy keinut, pelikentät, kiipeilytelineet, hiekkalaatikot, leikkimökit, kiveä, puuta, pulkkamäkeä ja enne kaikkea leikkikavereita tai sadepäivänä naapureilla sisällä tai naapurin lapset meillä. Lapseni vaikuttaa miljoona kertaa onnellisemmalta.