Lapseni on ollut päiväkodissa pian kolme kuukautta ja..!

pienryhmissä taiteillaan ja askarrellaan viikoittain lukujärjestyksen mukaan. Yhtenä päivänä on taidetta, toisena retkipäivä, kolmantena matikkapäivä, neljäntenä satupäivä ja viidentenä jotain muuta. Ja joka päivä piirtävät muutenkin.

mutta ei se tarkoita sitä että ei ole riittävästi valvovia silmiä ja huolehtivia käsiä, virikkeitä jne. Näinhänä ei ole kotonakaan! Ja sitä pitäisi maksaa ja luottaa... Jossainhan sitä on lapset pidettävä kun töissä käy! Ja eipä tuota lastenhoitoa kotioloissa paljon tueta... Mihinkähän ne vanhempien maksamat suuret hoitorahat oikein menevät? Kokonaan hoitajien liian pieniin palkkoihin, lasten vähäaktiivisiin päiviin... Päiväkotien johtajat uupuvat tärkeän työnsä alla, kun yrittävät parhaansa yli normituntien.

Ei hyvä, ei. Ja näistä pikkuisista rakkaista kasvaa meidän kansamme tulevia nuoria, aikuisia, veronmaksajia...

Pitäisikähön jonkun tahon nyt kyllä viimein ottaa järki käteen ja miettiä pikkaisen tarkemmin tätäkin asiaa.

murto-osan todellisista päivähoidon kustannuksista. Ainakin pienten ryhmässä yhden lapsen hoitopaikka maksaa kunnalle noin 10 000 euroa, laskepas huviksesi, paljonko vanhemmat siitä maksavat.

meidän päikyssä on väh 1krt/vko joku ohjattu askartelu + sitten omaehtoinen piirtelu/askertelu. Eli päivittäin meillä kannetaan piirustuksia kotiin.

olemme askarrelleet vasta yhden kerran.

Meillä ei todellakaan ole aikaa siihen nykyään.

Meitä on kolme hoitajaa ryhmässä ja lapsia 17.

Kaikki alle 3 vuotiaita.

Aamupäivällä olemme kahdestaan ennenkuin iltavuorolainen tulee ja sitten jo puemmekin lapset ulos.

Emme voi askarrella, koska siihen ei voi pieniä ottaa kuin pari kerralla ja toisella jäisi kaikki muut 15 lasta.

Ei valitettavasti onnistu.

Vanhemmat ymmärtävät paitsi yllätys, yllätys vähiten heidän vanhemmat, joiden lapsi on hoidossa vaikka itse ovat nuoremman kanssa kotona.

Isojen puolella ryhmät ovat kanssa niin isoja ettei hirveästi resursseja hirveästi askarteluihin ole, valitettavasti.

meidän lapsi on siis isojen puolella. Siellä 21 lasta. Askartelut yms tehdään pienrymissä (3 ryhmää a 7lasta). Joka viikolla on 3 eri juttua esim askartelu/jumppa/retki, jotka sitten vuoropäivinä toteutetaan.



Ei ole kohtuuton urakka kenellekään aikuiselle. Paikalla siis tosiaan se lakisääteinen määrä aikuisia...



Pienten puolella ymmärrän, ettei aika ja resurssit anna myöden, mutta kyllä se isojen puolelle on sitten organisoinnista kiinni.

pienryhmissä taiteillaan ja askarrellaan viikoittain lukujärjestyksen mukaan. Yhtenä päivänä on taidetta, toisena retkipäivä, kolmantena matikkapäivä, neljäntenä satupäivä ja viidentenä jotain muuta. Ja joka päivä piirtävät muutenkin.

ohjattua askartelua kerran viikossa, mutta se ei ole toteutunut, kuin vain noin kerran kuussa! Omaehtoista piirtelyä eivät ole myöskään ehtineet.



Ryhmässä on niin monenikäisiä lapsia, ettei isompien lasten tarpeisiin ehditä paneutumaan. Kakkapyllyjä riittää pestäviksi ja itkuisia lapsia syliteltäviksi ja siinähän sitä päivät meneekin, kun joku työntekijä vielä sairastuu ym.



Kotona kyllä piirrellään tai askarrellaan melkeinpä joka päivä ja lapsi tykkää. Ymmärrän ja arvostan päiväkodin henkilökuntaa,sillä he tekevät sen minkä ehtivät ja hyvällä asenteella!



Kirjotin itseasiassa kommentoidakseni sitä, ettei varhaiskasvatus kodin ulkopuolella anna niin paljoa, kuin jotkut vanhemmat erehtyvät luulemaan!



ap

Näin siinä käy kun säästetään rahaa ja laitetaan kaiken ikäiset samaan ryhmään. Silloin ei tarvita niin montaa hoitajaa kuin pienten ryhmään tarvittaisiin.

Päivähoito vain tukee vanhempia tässä kasvatuksessa.

Pienten ryhmässä saattaa olla 1-4 vuotiaita ja jopa 10kk ikäinen voi olla samassa ryhmässä 4 vuotiaan kanssa.

Meidän pk:ssa on niin täynnä vain isojen puoli, että pienten ryhmästä ei voida siirtää yli kolme vuotiaitakaan kaikkia.

Oma 5-vuotiaani askartelee joka viikko. Pk:n seinät ja lapsen oma kansio täynä piirroksia ja askarteluja.

Lukujärjestyksen mukaan: ma on jumppaa, ti ja ke pienryhmäpuuhia, to metsäretki, pe musiikkia, tarinointia, loruja, tms.

Meidän lapsen ryhmässä on 23 lasta ja kolme hoitajaa. ovat jakaneet ryhmän kolmeen osaan ja jokaisella ryhmällä on omahoitaja. Nykyäänhän painotetaan enemmän vapaaseen leikkiin se kun on se mikä lasta eniten kehittää, mutta kyllä noita ohjattuja tuokioitakin pitäisi olla. Eihän lapset opi keskittymään seuraamaan mitään. Itse olen juuri harjoittelussa päiväkodissa pienten rymässä ja totta on, että aika menee perushoitamiseen, syödään, puetaan, nukutaan, ulkoillaan... ehkä n. 20 min. päivässä jää sellaista aikaa, että ehtisi tehdä jotain.

Ei kynien ja paperin esiin ottamiseen mene yhtään sen enempää aikaa kuin muiden lelujenkaan.



Ehkä lapsesi ei vain halua piirtää ja askarrella.

Ihan oikeasti kysyn.

Meidän lasten päiväkodissa on joka päivä askartelu tms paja ja sen lisäksi tehdään retkiä, näytelmiä jne. 3v :n ryhmässä on 6 lasta ja eskarilaisen ryhmässä on 12 lasta.

Alle 3 vuotiaita ei ole

ole hirveästi vaihtoehtoja. Lapsemme on ruotsinkielisessä päiväkodissa, joka on ainoa lähietäisyydellä oleva. Isojen ryhmässä on 21 lasta ja kolme hoitajaa, joista melkein joka viikko joku on kipeä. Sijaisia ei aina hommata/saada, joten melkein joka viikko tingitään suunnitellusta "erikoisohjelmasta". Ymmärrän tilanteen, enkä ole koskaan kuvitellutkaan tarhan olevan joku ihmeellinen opetus-tahi aktivointitaivas lapselleni. Kotona olisi paremmin, mutta kun töitäkin on tehtävä, niin tällä mennään. Itse vaan aina jaksan ihmetellä niitä, joiden mielestä lapsen on ehdottomasti parempi olla tarhassa kuin kotona. Ja en todellakaan voi ymmärtää ketään, joka ilman todella pätevää syytä on kotona ja pitää lasta hoidossa. Päteväksi syyksi kelpaa sairaus, opiskelu tms. mutta jos pitää lasta siksi hoidossa, että usko lapsen saavan enemmän tarhassa olosta, niin huh, huh...

kotiin joka päivä, että meinataa hukkua niihin. Päiväkodissa on aina askartelu- ja piirustustarvikkeet esillä ja niitä saa mennä aina "vapaa-ajalla" tekemään. Ohjattua askartelua on maksimissaan kerran viikossa, mutta nuo lapset tuntuu olevan tosi innostuneita keksimään itse jotain taiteiltavaa. Kaikilla on loksut aina täynnä kotiin vietäviä piirustuksia ja liimaussysteemejä.



Meidän tyttö on 5 ja on 5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 10 lasta ja 2 hoitajaa, joten resurssejakin on musta tosin hyvin, kun ei ole yhtään erityislasta joukossa. Tuntuu, että hoitajilla on leppoisa meno ja aina aikaa kaikkeen kivaan. Ainakin lto sanoi mulle suoraan keskusteltaessa, että tämä nykyinen ryhmä on ammatillisesti antava, kun kerrankin ehtii tehdä ja suunnitella kaikkea kivaa sekä paneutua niihin lapsiin. Uskomattominta on, että tämä ryhmä on vielä isossa, kasvavassa kaupungissa ja meno kiireetöntä... Edellinen päiväkoti oli tähän nykyiseen verrattuna kaaos ja ryhmät hirveän isoja.

ole hirveästi vaihtoehtoja. Lapsemme on ruotsinkielisessä päiväkodissa, joka on ainoa lähietäisyydellä oleva. Isojen ryhmässä on 21 lasta ja kolme hoitajaa, joista melkein joka viikko joku on kipeä. Sijaisia ei aina hommata/saada, joten melkein joka viikko tingitään suunnitellusta "erikoisohjelmasta". Ymmärrän tilanteen, enkä ole koskaan kuvitellutkaan tarhan olevan joku ihmeellinen opetus-tahi aktivointitaivas lapselleni. Kotona olisi paremmin, mutta kun töitäkin on tehtävä, niin tällä mennään. Itse vaan aina jaksan ihmetellä niitä, joiden mielestä lapsen on ehdottomasti parempi olla tarhassa kuin kotona. Ja en todellakaan voi ymmärtää ketään, joka ilman todella pätevää syytä on kotona ja pitää lasta hoidossa. Päteväksi syyksi kelpaa sairaus, opiskelu tms. mutta jos pitää lasta siksi hoidossa, että usko lapsen saavan enemmän tarhassa olosta, niin huh, huh...

luulen nimittäin, että lapseni ollut samassa pk:ssa...

marmatti puutteellisista virikkeistä tms., kun toisen kotihoidettu lapsi ei ollut käyttänyt yhden päivän aikana saksia eikä kynää :DD

Että hyi hyi, olisit nyt pitänyt kaiken muun ohjelman lomassa edes vartin askartelutuokion lapsellesi!



Varsinaisia hurskastelijoita täällä kyllä liikkuu.

lapset (2 ja 5 v) ovat olleet elokuun alusta hoidossa sisarusryhmässä. Isompi on askarrellut kerran, pienempi ei kertaakaan. Vapaata piirtelyä on viikottain. Kertaakaan eivät ole maalanneet tai leimanneet tms.



Loppukesästä kysyin asiasta ja silloin sanottiin, että kunhan syksyn sateet tulevat niin sitten ehditään askarrella enemmän, nyt ollaan ulkona.



Toisaalta lapset ovat kehittyneet paljon liikunnliisesti. Ovat oppineet paljon ulkoleikkejä ja urheilulajeja. Osaavat uusia lauluja ja laululeikkejä. He ovat retkeilleet paljon ja osallistuneet erilaisiin esityksiin (siis käyneet katsomassa).



Askarrellaan ja piirrellään sitten kotona enemmän. Hyvältä tuo pk tuntuu ja lapset ovat oikein tyytyväisiä kuten vanhempansakin.