Lue keskustelun säännöt.
Viisivuotias ja pelot.
17.10.2009 |
Viisivuotias, aiemmin peloton tytär on alkanut pelätä "humalaisia" aika yhtäkkiä ja hysteerisesti. Tänään kauppareissu oli hankala, kun hän oli näkevinään humalaisia joka puolella. Jokainen farkkutakkiin pukeutunut, tai kovaan ääneen puhuva, taikka jollain lailla hieman resuisen näköinen ihminen oli hänen mielestään humalainen, eikä sinne päinkään olisi voinut mennä. Kaupan kassalla edessä oleva nainen osti kymmenisen kaljapurkkia, ja lapsi oli kangistua kauhusta. Kotimatka meni itkeä vollottaen: "mä haluun äkkiä kotiin, täällä on vaarallista, ei enää ikinä mennä ulos!"
Pari kuukautta sitten kävi sellainen tapaus, että yhden toisen kaupan edessä oli joku puliukko heilumassa ja ihmisiltä tupakkaa pummaamassa. Mies oli kovaääninen ja käyttäytyi jotenkin aggressiivisesti. Me kyllä oltiin kauempana bussipysäkillä, joten ei jouduttu suoraan tekemisiin, mutta silti lapsi joutui ihan kauhun valtaan. Otettiin "väärä" bussi pari pysäkkiä eteenpäin, että päästiin pois siltä pysäkiltä. Tämä on ainoa, ja arvatenkin tämän pelon laukaissut kokemus "humalaisista". Lapsen lähipiirissä ei juoda saunakaljaa enempää lapsen nähden.
Ei tässä varmaan mitään niin kauhean kummallista ole, itsekin pelkäsin humalaisia pienenä. Mutta onko teillä jotain hyväksi koettuja vinkkejä tähän? Emme oikein voi alkaa valita kauppaa ja kaikkia kävelyreittejä sen perusteella, missä saattaa joskus tulla vastaan joku farkkutakkia käyttävä resupekka!
Muutenkin viime aikoina on tullut enemmän esim painajaisia kuin ennen, ja muutenkin lapsi on ollut jotenkin herkempi. Aikaisemmin hän on ollut mun mielestä erityisenkin "rohkea", ei ole pelännyt esim mitään mörköjä tai ollut muita irrationaalisia pelkoja, ei nähnyt paljoa painajaisia tms. En siis pidä pelottomuutta mitenkään parempana ominaisuutena, mutta olenpa huomannut, että hänellä on tähän asti ollut niitä ehkä vähemmän kuin ikätovereillaan. Liekö se mielikuvituksen puutetta vai mitä.
Tytön isä on sairastunut pitkäaikaiseen sairauteen, minkä takia ei ole tavannut isäänsä yhtä paljon kuin tavallisesti (emme asu yhdessä). En tiedä, voisiko se aiheuttaa sitten epävarmuutta lapselle?
Kommentit (11)
ja olen lapsesta saakka pelännyt tosiaan, juuri aggressiivisen käytöksen vuoksi. Hankalaahan tuo on, jos asutte jollain sellaisella alueella, missä humalaisiin helposti törmää.
Ehkä kannattaisi vain koettaa vakuuttaa, että pidät huolen ja yhdessä liikutaan, eikä hänelle tapahdu mitään kun sinä olet läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä ei ole sellaista nimeä, jota minun hento käteni ei torjuisi.
Kiitos vaan, mutta se on: "ei ole sellaista PIMEÄÄ, jota minun hento käteni ei torjuisi."
ap
No tuo laulun lohta sopii minusta aika hyvin aloitukseen. Vanhempi suojelee jos pelottaa, olet turvassa vaikka pelottaa.
nimim. villejä rubiineja
ristiäiskorttiin ja TARKASTIN kirjoitusasun cd:n kannesta. Se on PIMEÄÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on alkanut nähdä painajaisia ja tulee taas pitkästä aikaa meidän viereen koska näkee niin karmivia unia, että puhuu niistä päiväkaupalla. Liittyisikö ikään jotenkin?
on alkanut nähdä painajaisia ja tulee taas pitkästä aikaa meidän viereen koska näkee niin karmivia unia, että puhuu niistä päiväkaupalla. Liittyisikö ikään jotenkin?
Toivon, että liittyy ikään. Tai ainakin olen huomaavinani, että enempi liittyy lapsen sisäiseen kehitykseen, kuin johonkin, mitä olis tapahtunut, jos tajuat mitä tarkoitan. Jotain sellaista ihmeellistä epävarmuutta on lapsella ilmassa omiin kykyihin liittyen, siihen, että haluaisi olla iso ja pärjätä ja samaan aikaan huomaakin, että maailmassa on kurjia ja pelottavia asioita (kuten vaikka humalaisia), joille ei itse voi mitään eikä osaa niihin vielä suhtautua.
Ja se Ultra Bra-lainaus oli kyllä tosiaan ihan hyvä tähän, vaikka olikin pakko saivarrella sanasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tyttösi on isän sairastumisen myötä toki "herkemmin" reagoiva ja alttiimpipelokkuudelle. Ajatus, että läheisillekin ja sitä kautta jopa itselle voi sattua jotakin ikävääkin. 5-vuotias alkaa jo ymmärtää jonkin verran elämän nurjaa puolta...tai ainakin siten, että ikävät asiat aiheuttavat heissä tunteita, tuoden ahdistusta, pelkoja ja painajaisia.
Mielestäni ei ollut kovin hyvä idea hypätä "väärään" bussiin ihan vain, että tyttö olisi rauhoittunut. Lapset peilaavat tunteita vanhemmastaan. Väittäisin niin, että jos olisit pysynyt rauhallisena...olisitte odottaneet omaa bussia ja olisit tarpeeksi painokkaasti sanonut tytöllesi " minä pidän sinusta huolen, sinun ei tarvitse pelätä tuota miestä". Ja toki myöhemmin tilanteen rauhoituttua olisit kertonut, että kun ihminen on humalassa, käytös voi vaikuttaa pelottavalta...ja kuinka kannattaa toimia.
Mutta siis, koska sinä äitinä viestitit tytöllesi, että tilanne on niin vakava ja mies niin vaarallinen, että emme voi jäädä odottamaan omaa bussiamme, vaan meidän täytyy paeta väärällä bussilla hieman kauemmaksi...on täysin selvää, että tyttösi pelkää nyt hirveästi humalaisia.
Suosittelen, että juttelette rauhallisesti...kaupoilla kulkiessa pysyt itse rauhallisena...kerot, että sinä pidät huolen työstä, eikä mitään pahaa tapahdu, vaikka joku puliukko onki äänekkäämpi...
toivottavasti tyttö pääsee pelostaan ennen kouluikää, jolloin on osattava ja uskallettava kulkea jo itsenäisestikin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, voit olla oikeassa, ja jälkeenpäin olen ajatellutkin, että enää ei pidä tehdä kauheasti "erityisjärjestelyjä", vaikka se tuntuukin helpoimmalta tieltä ulos noista tilanteista. Mutta varmaan on vähän niinkuin sanoitkin tuon asian kanssa.
suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä ei ole sellaista nimeä, jota minun hento käteni ei torjuisi.