minkä ikäisenä olet saanut lapsesi?

En keksi huonoja puolia. Ikäero aivan täydellinen ollut!!!

Minä olin liian nuori saadessani esikoisen, kakkosen kanssa jo osasin ja halusin pysähtyä, rauhoittua ja nauttia kotona olosta (tarhaan meni vasta 3,5v).

33- ja 36-vuotiaana. Nyt olen 45 v.

Etuja vaan olen löytänyt eli kiva, kun olin ehtinyt opiskella (hankkia hyvän ammatin), mennä maailmalla, saada ihania ystäviä ympäri maailman ja saada sitä elämänkokemusta.

Oikea mies löytyi jo 28-vuoden iässä ja silloin jo ajateltiin, että lapset "saadaan", kun sen aika on ja molemmat ollaan oltu tyytyväisiä. Ihanat muksut, nyt jo niin "isot" (ja vieläkin pyörin vauva-palstalla:))

EI tule tosiaan mieleen huonoja puolia... No ehkä se, että sukulaisia huolestutti kovin mun "lisääntyminen" aikoinaan ja se oli vähän ällöä. Vaikken siitä herneitä nenään repinytkään.

En keksi mitään huonoa siitä. Itselleni ollut ihan sopiva ikä. Olen jaksanut hyvin, lapsikin on jo kohta 5-vuotias. Isovanhemmat ovat olleet hyväkuntoisia ja asuvat lähellä, joten tukiverkkokin on ollut kunnossa. En ole mikään uraihminen, mutta muuten piti ennättää elää toisenlaista elämää, siksi ei aiemmin lapsenhankinta kiinnostanut.

ehdottomana plussana se, että ollan miehen kanssa "jouksumme juostu", eli maltamme antaa lapselle aikaamme.



lisäksi mulla on vakkarityö mihin myöhemmin palata



ei ole liian ruusuinen kuva vauvanhoidosta, joten tiedämme mihn varautua ja kannamme vastuumme. jonkinlaista elämänkokemustakin pohjalla.

olin silloin 20v niin typerä että uskoin avomiestä,joka halusi lapsen(en ajatellut omilla aivoilla)nyt olen 27 ja kolmas tulossa,kyllä tämä on huomattavasti parempi ikä..

molemmat raskaudet ja synnytykset meni ongelmitta, samoin palautumiset. Lasten ikäero ei ehkä paras mahdollinen, aikamoista mustasukkaisuutta on ollut ja leikit ym. jutut erilaiset ja silti molemmat tarvitsevat vanhemman läsnäoloa kaikessa. 25-vuotiaana en pohtinut vanhemmuuttani niin paljon, ehkä ei kuitenkaan kyse iästä vaan siitä, että yhden lapsen kanssa oli helpompaa olla hyvä äiti, aikaa riitti kaikkeen. Nuorempana jaksaa paremmin, niin se vaan menee.

Nuorena lasten saamisessa huonoja puolia on ollut vanhempien äitien ikävät katseet ja puheet siitä miten "nykyajan nuoriso ei osaa tehdä mitään oikein" mutta molemmat vauvamahani olen kantanut ylpeänä välittämättä puheista ja katseista.



Hyvää minusta on ollut se että nuorena jaksaa.

yövalvomiset itkevän vauvan kanssa ei ole tuottanut ongelmia ja muutenkin jaksaa hyvin.

olen hyvin tyytyväinen, että olen tehnyt lapset nuorina ja peräkkäin. heistä on seuraa toisilleen ja nuorena jaksaa ja on vielä nuori kun lapset ovat jo aikuisia.



menojalka ei ole vipattanut mitenkään kummemmin. ollaan päästy silloin kun olemme halunneet, onneksi on ihanat mummot ja vaarit ketkä silloin tällöin ottavat lapsia.

toivosin olleeni 5v nuorempi aloittaessa, mutta miestä ei löytynyt siihen puuhaan.....

toinen suunnitteilla nyt 37-vuotiaana. Tää on mahtavaa aikaa! Kaikkea ehditty tekemään ennen lapsia, elämä on ollut hauskaa ja värikästä, ja sitten se rauhoittui ennen lasta koti- ja sohvaelämäksi pääsääntöisesti. Nyt nautitaan perheestä ihan täysillä!! Ja tämän ikäisenä mies on aivan upea isä!!

Esikoisen sain 17-vuotiaana, toisen 19-vuotiaana, kolmannen 22-vuotiaana ja viimeisen 26-vuotiaana.



Plussat: Nuorena jaksoin kaikki yövalvomiset yms aivan erilailla kuin nyt. Vaikken nytkään ole kuin 29-vuotias. Eron huomaa selvästi. Raskaudet oli nuorena tosi helppoja, synnytykset helppoja, palautuminen nopeaa. En murehtinut turhia, luotin siihen että kaikki menee hyvin -ja niin menikin.



Miinukset: Pinna oli lyhyempi, ts. esikoiselle tuli hänen uhmaiässään karjuttua ja suututtua paljon herkemmin kuin kuopukselle. Tietyt perusjutut esim. kodin puhtaanapito olivat aivan hunningolla kun vertaa nykyiseen (vaikkei nyt ihan Sillä Siisti-ohjelma kamaa oltukaan ;)

21, 24, 26, 28, 36, 38

Elämää eletään tässä hetkessä, ei tule mieleen ainakaan mitään huonoja muistoja synnytysikään liittyen. Hyvää tietysti se, että kun nuorena alkaa niin vanhana taitaa (ja ehtii enemmän)

Hyviä ikiä kaikki, en keksi mitään huonoja puolia. Kaikkien kanssa olen jaksanut loistavasti, ekan kanssa ehkä vähän huonommin kuin muitten kanssa, kun asia oli uusi ja vauva koliikkilapsi. Niin oli kuopuskin, mutta asiaan osasi jo suhtautua.

Todella hyvä ikä! Vakituinen työpaikka ja elämässäni kaikki hyvin.

Olen ja ensimmäistä odotan. Tosiaan nuo vanhempien naisten katseet ovat olleet välillä aika hurjia.

Ymmärrän jos joitain huolestuttaa mutta eipä ne ainakaan kannusta hirveästi. Kokisin että plussaa tässä iässä ainakin näin raskauden aikana on etten ole ollu väsyny eikä ole ollut mitään vaivoja.

Nyt oon 33v. sopivasti parin vuoden välein lapset syntyneet, on seuraa toisilleen. Oon opiskellut tässä kotonaolon aikana ja ensi vuonna valmistunen ja aloitan työnhaun

lapseni on nyt 21v. tasapainoinen nuori aikuinen, ei se ikää katso kaikella on puolensa , rakkautta ja rajoja , elämää,,, ihanaa

tsemmppiä!

mitä hyviä tai huonoja puolia siinä on ollut, että olet juuri sen ikäisenä saanut lapsen?

ja pelkkiä hyviä puolia nuoresta iästä..

Elämä ei aina mene, niin kuin elokuvissa. Minulle kävi näin ja olen hyyyvin onnellinen.

Tyttö ja poika. Kaksi ihanaa lasta.