Lue keskustelun säännöt.
Niin yksinäinen äiti
17.10.2009 |
Olen naimisissa, kolmen lapsen äiti, kolmekymppinen akateeminen nainen. Rahaa ja menestystä, jopa julkisuutta on, muttei ystäviä.
En tiedä kuinka tässä näin pääsi käymään. Nuoruuden ystävät ovat jääneet ja en enää uskaltaisi ottaa yhteyttä. Työssä muut puhuvat ystävistään, itse suljen suuni. Kuinkahan kukaan uskoisi ettei minulla ole yhtään ystävää. Ei kellekään kelle soittaa.
Pahinta on se, että koko sukuni äitiäni lukuunottamatta on kuollut.
Jos kellään on yhtään ideaa mitä voisin tehdä tilanteelle ja itselleni, niin kertokaa.
Olen kuin angstinen teini, erakko, ainoastaan lasten seurassa/työyhteisössä sosiaalinen.
Kommentit (7)
saa helpommin ystäviä kuin esim kuntoklubeista tai leikkipuistoista. Tarkoitan henkisyydellä siis sitä, että joutuu jo harrastuksen luonteesta johtuen puhumaan vähän syvällisempiä kuin reimatec-juttuja.
Minulle tällainen harrastus on ollut luova kirjoittaminen. Jo ensimmäiseltä kesäkurssilta Oriveden opistolta tuli monta ihan todellista ystävää.
Ensi kesän kursseilla hakeminen alkaa varmaankin pian.
http://www.orivedenopisto.fi/kirjoittajakoulutus/kesa_kirjoittajakurssi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Orivesikin on mahtava idea, etenkin kun kirjoittaminen on osa työtäni. Yritän pysyä positiivisena ja miettiä että en voi olla niin kamala ihminen etteikö joku haluaisi tutustua. itse olen aika arka tutustumaan, vaikka olenkin puhelias ja sosiaalinen. Aikamoinen dilemma siis olla sosiaalinen mutta ei verkostoituva.
Kesällä on pariinkin otteeseen iso valikoima tuollaisia 6 päivän kursseja.
Tuo Orivesikin on mahtava idea, etenkin kun kirjoittaminen on osa työtäni. Yritän pysyä positiivisena ja miettiä että en voi olla niin kamala ihminen etteikö joku haluaisi tutustua. itse olen aika arka tutustumaan, vaikka olenkin puhelias ja sosiaalinen. Aikamoinen dilemma siis olla sosiaalinen mutta ei verkostoituva.
Olen huomannut että uusia ystävyyssuhteita syntyy aikuisiällä (olen itse 32v) harrastusten parissa, joko ihan itsekseen vaikka tanssissa, jumpassa tms. tai sitten lasten kautta, eli puistoon vaan pälpättämään ihmisten kanssa :)
ja ryhmäliikuntoihin mukaan. Sit vaan reippaasti kontatkia ottamaan toisiin, ei ne sua kotoo tuu hakemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin meinaan olla katsomatta menneisyyteen ja alkaa elämään tätä päivää. Harmittelu ystävien puuttumisesta on turhaa, pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä niitä hankkimaan. Ensi viikolla alkavat perhekerhot ja varokaa vain puistojen äidit -täältä tullaan!
Tuo on hyvä vinkki, että kannattaa katsoa tulevaan. Jotenkin varmasti lasten saantikin on vaikuttanut siihen, että viimeisetkin ystävät ovat kadonneet. olen todella omistautunut lapsilleni, niin eihän kukaan ystävä tahdo olla kakkossijalla, tai itseasiassa nelossijalla.