:olen niin hukassa 11v kanssa :(

Tiedän et tosi rasittavaa,mutta kyllä se kantaa hedelmää ajan kanssa.Ja tossa iässä varsinkin pojille tulee joku ihme kokeilukausi..Jaksamisia!

kotiarestissa on nytkin. pahimmillaan ollut jopa kuukauden putkeen kotiarestissa koska käytös ollut jopa itselleen vaarallista, tulella leikkiä jne..



käymme lasten psykiatrisella jossa tutkimukset käynnissä mutta silti tuntuu että en enää jaksa yhtään :(. meillä on suurpehe ja tuntuu että tuo yksi lapsi torpedoi kaikkien elämän.



en ymmärrä mikä on niin että tähän on tultu.



t. ap

mutta tehtiin seuraavasti: otettiin kaikki etuisuudet pois. Pojalta lähti jemmaan kännykkä, telkkari,pleikka, tietsikka jne. Kerrottiin mitkä asiat pitää muuttua, ennen kuin niitä alkaa pikkuhiljaa saamaan takaisin ja että jatkossa tavaroilla on sama kohtalo, jos hommat alkaa uudelleen lipsumaan. Pojalla oli siis kaikkea murrosikäisen pientä kivaa: ruma puhetyyli vanhemmille ja sisaruksille, koulunkäynti lähti menemään alamäkeä, puhelinlaskut kasvoivat pilviin, konella oltiin ilman lupaa, valehdeltiin ja jäi kiinni näpistyksestä.



Meillä tuo auttoi ja nuorimies on nykyään ysillä ja hoitaa em. hommat todella tyylikkäästi ja on mukavaa seuraa.

4!!



kiitos, toivoa siis on vielä. meillä myös ollut yksi näpistys, tupakan poltto, tulileikit. koulu menee jotenk kuten mutta käytös aika huonoa/levotonta sielläkin.



t ap

saatte ulkopuolistakin apua asiaan..Tossa oli hyviä vinkkejä kokeile niitä..

Meillä toimii palkintokalenteri!

Jokapäivästä saa merkin hymynaama tai yrmy naaman. Sitten kun on saanut 30 hymynaamaa, niin saa max. 15 euron palkinnon.

Kiroilu kielletty, sekä ei saa sanoa turpa kiinni tai pää kiinni.

Meillä tosin poika vasta 6v. Oppi nämä ihanat sanat naapurin 10v. add lapselta. Meillä pojan kielenkäyttö oli karmivaa.

Ekasta päivästä sai yrmynaaman ja nyt pojalla jo 2 hymynaamaa.

Kalenteri jää sitten automaattisesti pois, kun lapsi pääsee huonoista tavoistaan eroon.

Palkinnon pitää olla sellainen mikä motivoi.

Tämä keino on perheneuvolasta, kun siellä kävin pojan kanssa adhd epäilyn takia.

kiitos 7. Meillä vaan ongelma että poika ei saa ikinä mitään kun on yritetty noita palkitsemisjuttuja. PSykologi nyt suosittelin unohtamaan tämän tapauksen kanssa ne, ainakin toistaiseksi. Pojan käytös niin järkkyä ettei kertakaikkiaan mistään voi saada positiivista palautetta. Ja sitten jatkuva negatiivinen taas lisäisi vaikeuksia tod.näk. enemmän.



Se tässä onki ehkä yksi suurimmista ongelmista kun mikään ei tunnu auttavan*? millään ei vaan ole väliä. Nyt viikon kaverikielto, äidin ja pikkusisarten kanssa vaan kotona olemista. Mutta tää on sitten mulle ihan järkkyä, kuunnella tuota uhoa viikko...huoh!



t. ap

Lastenpsykiatrinen ja perheneuvola ei koskaan käske rankaisemaan, vaan palkitsemaan.

Niinhän firmoissakin on palkitseminen käytössä.

Rankaisu vaan kasvattaa uhmaa, eikä ainakaan meillä tuottanut tulosta.

Lisäksi adhd, add lapset rakastaa palkitsemista.

Olen siis käynyt myös lastenpsykiatrisen nepsu tiimin kurssin.

Meillä toimii palkintokalenteri!

Jokapäivästä saa merkin hymynaama tai yrmy naaman. Sitten kun on saanut 30 hymynaamaa, niin saa max. 15 euron palkinnon.

Kiroilu kielletty, sekä ei saa sanoa turpa kiinni tai pää kiinni.

Meillä tosin poika vasta 6v. Oppi nämä ihanat sanat naapurin 10v. add lapselta. Meillä pojan kielenkäyttö oli karmivaa.

Ekasta päivästä sai yrmynaaman ja nyt pojalla jo 2 hymynaamaa.

Kalenteri jää sitten automaattisesti pois, kun lapsi pääsee huonoista tavoistaan eroon.

Palkinnon pitää olla sellainen mikä motivoi.

Tämä keino on perheneuvolasta, kun siellä kävin pojan kanssa adhd epäilyn takia.

keräilemään mitään hymynaamoja...Ei meillä ainakaan olisi toiminut, jos ongelmat alkavat olemaan näpistelyn ja valehtelun ym luokkaa.

Lastenpsykiatrinen ja perheneuvola ei koskaan käske rankaisemaan, vaan palkitsemaan.

Niinhän firmoissakin on palkitseminen käytössä.

Rankaisu vaan kasvattaa uhmaa, eikä ainakaan meillä tuottanut tulosta.

Lisäksi adhd, add lapset rakastaa palkitsemista.

Olen siis käynyt myös lastenpsykiatrisen nepsu tiimin kurssin.

kyseessänon hormonihuuruissa vellova esiteini ja jos palkitseminen ei onnistu, niin miten meinaat sen hoitaa? Kyllä välillä saa käyttää oikeasti kunnon sanktioita, jotta saa sen teinixin tajuamaan, että elämässä on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia ja yksi niistä on käytöstavat ja normaali elämä

Aluksi tuleekin takapakkia. Palkinnon pitää olla jotain sellaista, minkä poikasi haluaa.

Huonoon käytökseen myös juuttuu.

Nämä on vaikeita asioita ja poika on pakko saada kuriin, muuten kyllä psykiatriselle tulee lastensuojelu mukaan.

meillä on esim nytkin käytössä, ollut jo pari kuukautta, kalenteri johon "saa" kerätä pisteitä, niitä saa mm. auttamalla kotitöissä, pienten hoidossa (leikittää niitä tms että saan jonkin homman tehtyä) ja myös jostain erityisen hyvästä käytöshommasta saa pisteen.



pojalla tasan yksi piste? ei häntä nääs kiinnosta olla mikään orja kuulema.. :(. pikkuveljensä on kyllä jo kerännyt monta kymmentä pistettä. aina 10 pisteen jälkeen saa palkinnon.



t. ap

Piirrä paperille esim. 50 palloa ja kun saa 30 merkkiä hyvästä käytöksestä, niin saa palkinnon.

Hyvästä käytöksestä pääkallo tarra ja huonosta joku muu.

Vaatimus kirjoitettuna paperille.

Älä kiroile tai puhu muuta törkeää.

Älä leiki tulitikuilla.

Älä valehtele.

Palkinto pitää olla mielenkiintoinen.

Älä vaadi kotitöitä, koska ykkösasia on käyttäytyminen. Kotityöt vasta, kun on käytös saatu kuriin. Ei liikaa kerralla, kun ongelma on törkeä kielenkäyttö.

Vasta käytöksen jälkeen kotityöt.

Monesti nämä palkitsemiset on tehty väärin ja siksi ei toimi.

T.7

Kaikki etuudet pois! Jos kotiarestissa saa kuitenkin soitella/pelailla/kuunnella musiikkia kännykällä, pelata koneella, katsoa telkkaria, niin eihän se nyt niin järkyttävän kamala rangaistus on.



Pois vain kaikki vaikka aluksi saat tuntea nahoissasi entistä enemmän. Istutat nuoren miehen alas ja kerrot tilanteesta: kuinka hänen käytöksensä ei ole muuttunut vaikka kuinka monta mahdollisuutta on annettu. Ja nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että tämä peli ei enää vetele. Kerrot, minkälaista käytöstä pojalta odotetaan ja miten hän voi saada poisotetut asiat takaisin.



Voimia, voimia ja vielä kerran voimia! Ajattele lopputulosta!

Jos tää ei tunnu tehoavan, on keksittävä muuta. Esim, pelikielto (pitää sisällään netin käytön), kotiaresti (ei voi lähteä ulos/kaverille), kaverikielto (meille ei voi kaveri tulla, joutuu itse sanomaan kaverille miksi näin (on kova paikka)), kännykkä pois. Kaikki siis yksitellen, yksi jos ei tehoa toista kokeillaan. Luulisin, että käytös paranee ennenkuin kaikki keinot on käytetty.

Meillä on tyttö, nyt 12-v., jolla alkoi vuosi sitten käytös muuttua todella voimakkaasti. Silloin tapahtui koulun muutto (koko luokka siirtyi isompaan kouluun) ja tällä koulun vaihdolla oli varmaan osansa asiaan. Mutta todellakin, kielenkäyttö oli se suurin muutos. Kiltistä tasaisen ysin-kympin koulutytöstä, joka ei koskaan kiroillut, kehkeytyi raivoava, kiroava ja huutava murkku, jolle ei mikään ollut hyvin, kaikki vaaditut asiat (oman huoneen siivoamisesta muihin kotitöihin, käyttäytymisestä nyt puhumattakaan) olivat myrkkyä ja vastaan huutaminen ja sanominen oli jatkuvaa.



Olimme tiukkana, pidimme säännöistä kiinni, tietyt asiat vaadittiin ja tarpeeksi huonosta käytöksestä lähti kännykkä ja pelikone ja tietsikkamahdollisuus karanteeniin. Huutoa olen joutunut kuuntelemaan aika lailla, mutta pahimmissakin raivareissa, jolloin neiti on häipynyt ovesta ulos raivoten, ja olen perään huutanut, että nyt on tasan viisi minuutia aikaa tulla takaisin, on tyttö aina kuitenkin antanut periksi. Aikansa raivottuaan on asiat sovittu ja keskusteltu.



Mutta asiaan, teillä saattaa poika oireilla jotakin tai sitten on vain murkkuiän myllerrystä. Me olemme niin kovin erilaisia, toisilla itsehillintä on enemmän hukassa murkuiän myllerryksissä kuin toisilla. Minusta näissä tianteissa tärkeintä on se johdonmukaisuus. Ja palkitseminen, ihan sanallinen vaikka, AINA kun on pienintäkin syytä siihen.



Olen myös pyrkinyt siihen, että aina kun yhtään tuntuu siltä, että murkku on valmis ottamaan vastaa kontaktiyrityksen, niin käytän tilaisuuden ja pidän lasta lähellä. Telkkaria katsellessa vaikka vähän rapsuttelua, silitystä tai vaikka tukan harjaamista. Kaikkihan me kaipaamme hyvänä pitoa ja rakstetuksi tuntemista, se hankalakin tapaus. Yritä löytää sellaisia hetkiä.



T. hankalan 12-vuotiaan äiti, jolla myös on monta muuta lasta huomiotavana ja joskus kaikki keinot hukassa

Kaikki etuudet pois! Jos kotiarestissa saa kuitenkin soitella/pelailla/kuunnella musiikkia kännykällä, pelata koneella, katsoa telkkaria, niin eihän se nyt niin järkyttävän kamala rangaistus on.

Jollei kerran palkitsemiskäytäntö ole onnistunut, niin sitten avuksi yllä oleva. Kyllä meillä tehoaa 6-vuotiaaseenkin jos menettää huonolla käytöksellä karkkipäivänsä.

Ja kyllä, tuo 6-vuotias myös kerää niitä hymynaamoja ja hyvin sujuu. Mutta joskus kun tulee hölmöiltyä oikein urakalla, niin en emmi perua karkkipäivää.

Välillä hyppii silmille ja soittaa suutaan, mutta saa silloin tietokone-/pelikieltoa. Toistaiseksi ainakin nuo keinot ovat riittäneet. Kerran osui silmiin TV:sta Dr. Phil-jakso, jossa ongelmateinin huone tyhjennettiin totaalisesti ja kaikki tavarat, sängystä lähtien piti ansaita takaisin. Näytti toimivan ja tarpeen vaatioessa kokeilisin itsekin.

tekee 11- vuotiaalle kivoja juttuja sen 11- vuotiaan kanssa? Kysyn vaan, kun mulla lähipiirissä yksi tapaus, jossa vanhin lapsi vanhempien mielestä tosi hankala. No, ei ihme, kun kaikki perheen yhteinen tekeminen on aina perheen pienimpien rytmien/kiinnostusten/ikätason mukaista.



Eli perheen vanhin lapsi on se, joka aina joustaa ja sopeutuu niitten pienten mukaan. Tai sitten menee yksin harrastuksiinsa tai on kavereitten kanssa. Todella harvoin kumpikaan vanhemmista tekee tytön kanssa mitään hänen ikätasoistaan juttua. Varmasti kotona tän isonkin kanssa jutellaan tms., mutta useimmiten ne pienet on siinä kanssa paikalla häsäämässä ja viemässä huomion.



Ehkä ap:n perheessä isotkin lapset saavat ansaitsemansa yksilöllisen huomion. Tuli vaan mieleen, että joskus "ihan mahdoton" käytös kielii siitä, että lapsi on epävarma vanhempiensa rakkaudesta.



Ja 11- vuotias on vielä tosi pieni ja kaipaa paljon huomiota ja toisaalta hänen elämänsä alkaa olla jo vähän monimutkaisempaa - kaverien kanssa saattaa tulla ristiriitoja, koulussa paineita, huono itsetunto tms.

Eiks kiroileminen ookki ihanaa