musikaalisen lapsen tukeminen, harrastukset?
meidän kaksivuotias on aivan hirmuisen musikaalinen lapsi. ei ole siis pelkästään oma mielipiteeni vaan muskarin open. viime vuonna käytiin musiikkiopiston muskarissa, ja ope sanoi ettei ole koskaan nähnyt niin musikaalista kaksivuotiasta. ope oli melko iäkäs kuitenkin. mutta olin itsekin hämmästynyt kun lapsi osasi soittaa rumpua tahdissa, ja keskittyä siihen pitkän aikaa. oppii myös laulamaan uuden laulun pari kertaa kuultuaan, eikä koskaan laula väärin, siis säveliä.
miten lasta voisi tukea, että musiikista tulisi hänelle harrastus ja myöhemmin voisi kehittää itseään siinä? itse ei olla kovin musikaalisia, mutta isäni on. osaan vähän soittaa pianoa nuoteista, mut siihen se jää. kovasti ollaan koitettu kotona laulella, soitella ja kuunnella musiikkia, mikä vielä riittänee kaksivuotiaalle. miten jatkossa? asumme pikkukaupungissa mutta tosiaan täällä kuitenkin on musiikkiopisto. nyt ei tällä hetkellä käydä muskarissa kun ei sovi aikatauluihin. entä sitten kun musiikkileikkikoulut loppuu, minkä ikäisenä voi alkaa soittaa jotain soitinta, miten se valitaan? onko kellään kokemusta?
Kommentit (6)
(En tosin osaa enää soittaa juuri lainkaan)
mä en itse osannut ajatella sen kummemmin sitä, mutta muskariope puhui siitä tuohon tyyliin kuin teillä. Olen itsekin ollut musikaalinen (mutten muusikko), mutta musiikkiopiston käynyt ja osaan säestää pianolla.
Nyt 4,5 v on jatkanut musiikkiopiston muskarissa ja 6-v voi aloittaa soitinharjoittelun meillä. Jossain suzukissa voi alkaa aiemmin, mutta tyttö haluaa soittaa pianoa. Meillä on piano ja hän osaa jo soittaa sitä, on korvakuulolla oppinut ja olen muutaman helpon laulun opettanut.
Hänellä on myös tosi hyvä rytmitaju soittamisessa ja laulamisessa ja kärsii, jos joku soittaa tai laulaa väärin.
Musikaalisuudesta on muuten hyötyä muussakin kuin soittamisessa/ laulamisessa, esim. mulla kielien opiskelu oli todella helppoa. Olen sille tielle mennyt, ja olen nykyään tulkki.
musiikki on nykyisin hänen ammattinsa. Hänen musikaalisuuttaan ei ole tuettu juuri mitenkään, vaan 12-vuotiaana itse kiinnostui soittimista ja oppi soittamaan niitä korvakuulolta. Myöhemmin on hankkinut musiikillista koulutusta aina yliopistotasolle asti.
Meidän lasten suhteen meillä on maltillinen linja: musiikkia kuunnellaan paljon, isä joskus soittelee, soittimia on tarjolla. Emme ole ajatelleet viedä lapsi mihinkään soittotunneille ennen kuin alkavat itse kiinnostua enemmän soittamisen opettelusta. Luulen, että 7-vuotiaalle tämä hetki tulee pian.
Haluan siis sanoa, että ei paineita! Pitäkää musiikki elämässänne ja nauttikaa siitä.
ns valmennusryhmät sitten kun musiikkileikkikoulu loppuu, eli n ekaluokkalaisena, siinä on ideana tutustua eri soittimiin ja löytää se oma soitin jota sitten voi alkaa soittaa.
Jos lapsesi on musiikkiopiston muskarissa niin niitähän ei tarvi koskaan lopettaa, iän mukana vaan siirrytään ryhmästä toiseen ja aikanaan siirrytään soittamaan jotain soitinta.
Jos lapsesi on musikaalinen, tuo piirre hänessä kyllä on ja pysyy eikä teidän nyt mitenkään erityisesti tarvi siihen panostaa, riittää kun antaa mahdollisuuden harrastaa musiikkia oman kiinnostuksen mukaan.
Lisäksi on semmoinen juttu että riippuu muista asioista kuin musikaalisuudesta minkä ikäisenä voi alkaa soittaa soitinta. Oikeastaan siinä vaiheessa kun kykenee pitkäjänteiseen harjoitteluun, eli jaksaa harjoitella soittoläksyjä joka päivä. Kannattaa myös kuunnella paljon sitä lapsen omaa kiinnostusta, monen musikaalisen lapsen kiinnostus jonkun instrumentin harjoitteluun on tapettu liiallisella painostuksella juurikin tuon harjoittelun suhteen.
mielenkiintoinen pointti tuo kielten oppiminen, itsekin olen kielitieteilijä. en ole kyllä koskaan tiennyt musikaalisuuden ja "kielipään" yhteyttä. meillä esikoinen ei ole ollenkaan musikaalinen, mutta hän oppi lukemaan aikaisin niin kuin minäkin lapsena, ja epäilen että hän on niin sanotusti "perinyt minun kielipääni", on ikäisekseen kielellisesti lahjakas.
no, mutta palatakseni vielä aiheeseen, niin unohdin mainita että tämä musikaalinen lapseni on poika. ei sillä, että se mihinkään vaikuttaisi, mutta jotenkin epäilen, että pojilla ei tuo musiikkiharrastus jossain vaiheessa ehkä ole ihan yhtä luontevaa kuin tytöillä. tämä edellä mainittu esikoiseni ei koskaan ole halunnut oppia soittamaan pianoa eikä mitään muutakaan, valitettavasti jostain syystä pitää niitä tyttöjen hommina! täytyisi jotenkin kitkeä tuo asenne pois ennen kuin pikkuveli alkaa soittaa jotain soitinta. ajattelin, että jos tuon musiikkiharrastuksen aloittaisi mahdollisimman aikaisin, niin se ei sit niin helposti jäisi pois jonkun tuollaisen sukupuoleen liittyvän ennakkoluulon vuoksi? tosin niinhän se taitaa olla, että ei sitä ennen kouluikää voi aloittaa. hyvä pointti oli tuokin, ettei se musikaalisuus mihinkään katoa. täytyy pitää mielessä.
ap
Myöhemmin voit ohjata lasta esim pianotunneille. Siitä minä varmaan lähtisin... Saisi jonkinlaisen pohjan ja myöhemmin voisi kysellä sitten tarkemmin mistä soittimesta olisi kiinnostunut.
Mullakin on tosi musikaalinen 2-vuotias, mutta ei sentään noin musikaalinen kuin sinun lapsesi. Laulelee kuitenkin nuotilleen ja on esim rummuttanut vuorokäsin reilusti alle 1-vuotiaasta asti. =) Emme käy muskarissa, mutta kuuntelemme kotona paljon musiikkia, soittelemme ja laulelemme. Vielä en ole miettinyt mitään varsinaisia soittotunteja tai muita. Itse haluaisi kuulemma alkaa tanssimaan balettia. =)