No mites luulette tämän toimivan; minä 38v, mies 53v?

20 vuoden päästä ei välttämättä. Tätini vastaavassa tilanteessa ja omaishoitajana on....

mä 42 mies 33

t. minä 36v ja mies 62v

No sulla on sitten eläkeläinen kotona.

No sulla on sitten eläkeläinen kotona.

Miehellä on aikaa siivota, käydä kaupassa ja vaikka kokata kun itse on töissä! Mikäs sen mukavampaa. ;)

Minä 29v ja mies 47v?

Minä 29, mies 45. Pelkääkö miehes että vaihdat jossain vaiheessa nuorempaan? Meillä pelkää ja välillä ihan aiheellistakin, onhan tuo vähän eri touhua kuin 3-kymppisen kollin kanssa;)

Kaksi lasta. Ja minä pelkään joutuvani joku päivä omaishoitajaksi :(

Minä 29, mies 45. Pelkääkö miehes että vaihdat jossain vaiheessa nuorempaan? Meillä pelkää ja välillä ihan aiheellistakin, onhan tuo vähän eri touhua kuin 3-kymppisen kollin kanssa;)

Hän tietää että minun makuuni ovat vähän vanhemmat.

Itse on huulena joskus heittänyt että kun minä täytän 30v, niin hän vaihtaa nuorempaan ;-)

samalla ikäerolla. loppui kun isä kuoli. että voipi toimiakin. ja iäkkäästä isästä sen verran, että voitti kyllä nuoremmat mennen tullen. oli todella sitoutunut ja innostuneesti oli meidän lasten touhuissa mukana.ja sen jälkeen lastenlastensa. loppuun asti.

äitini kyllä toimi lopulta omaishoitajana, mutta se oli valintakysymys.

että yksinäinen vanhuus on vaimolla varsin todennäköinen.

että yksinäinen vanhuus on vaimolla varsin todennäköinen.

Olikos tässä ikäero 15v? Jos oletetaan että mies kuolee 75v ikäisenä niin vaimo on silloin vasta 60v. Tuon ikäisenä saattaa hyvinkin löytää vielä vanhuusvuosille uuden viriilin kumppanin samanikäisestä miehestä. Yhteistä eloa voi olla vielä pitkälti päälle vuosikymmen.

Sen sijaan jos vaimolla ja miehellä on vain 5v ikäeroa ja mies kuolee 75v ikäisenä niin 70v ikäinen leskivaimo ei löydäkään ollenkaan niin helposti uutta kumppania vanhuusvuosilleen vaikka haluaisikin. Siinä vasta pitkä yksinäinen vanhuus onkin edessä kun naiset elävät huomattavasti pitempään kuin miehet.

kun täällä kyselet ja vielä ämmiltä joilla ei ole minkäänlaista miestä.

jos lähtkohta parin muodostuksessa on että kumpi kuolee ennemmin, kannattaa unohtaa koko homma. arviolta YLI puolet liitoista (avoerot eivät ole tässä mukana) päätyy eroon, ei leskeyteen.

ja ikäeroa ei huomaa näin arkena mistään. Tottakai se voi joskus myöhemmin olla ongelmakin, mutta me olemme nyt onnellisia ja tuttavapiirissä tuntuu kaikki samanikäisetkin pariskunnat jo eronneen, joten eipä se pieni ikäerokaan ole mikään tae suhteen jatkuvuudesta.



Mitä tulee mieheeni muuten, niin mies on viriiliä sukua, jossa on eletty 90-100 -vuotiaaksi ja pirteinä. Mun taas ei ole yksikään isovanhemmista edes kasikymppisiään ehtinyt viettää.



Isänä tämä mun "vanhus" on loistava. Hänellä on kaksi aikuista lasta edellisestä liitosta ja olen 100% varma, että nyt on isänä paljon parempi ja omistautuneempi. Jaksaa tehdä, touhata ja opastaa toisin kuin minä, joka makaan laiskana sohvalla.:) Mies on jotenkin valmis antamaan lapsille sen ajan, jonka he tarvitsevat ja nauttii jokaisesta hetkestä, eikä ole koskaan vihainen tai ärtynyt, vaikka lapset aiheuttavat kaikkea pientä mutkaa matkaan.



Mies on nyt 48 ja yhteiset lapset 2 ja 5.

kunhan pädette vain. Liiansuuri ikäero on haitaksi. Minä tiedän te ette.

Isänä tämä mun "vanhus" on loistava. Hänellä on kaksi aikuista lasta edellisestä liitosta ja olen 100% varma, että nyt on isänä paljon parempi ja omistautuneempi.

Meillä meidänkin lapset ovat jo suht. isoja (17v ja 15v) mutta mieskin on sitten jo 75v. Ei (kauheaa!!!) hän oli 60v kun nuorin syntyi. Miehellä on myös kaksi aikuista lasta (pitkälti päälle kolmekymppisiä) entisestä avioliitosta ja heidän puheistaan (ja miehen) olen ymmärtänyt että kun he olivat pieniä niin isää ei paljoakaan kotona näkynyt. Työpäivät olivat luokkaa 8-19/20 ja viikonloppuisinkin oli usein työmatkoja. Uraa luotiin jne. Meidän lapset ovat saaneet taas isän huomiota ja aikaa lähes rajattomasti. Viisikymppisenä ura oli jo luotu ja työstä selvittiin (hyvästä asemasta huolimatta) aika lailla "minimieffortilla" 8-16. Kun mies täytti 65v hän jäi eläkkeelle. Nuorin oli silloin 5v ja vanhempi 7v. Ei koskaan ollut ongelmia siitä kuka ottaa pienen koululaisen vastaan kotiin. Ei siitä että loma-ajat ovat koululaisella paljon pitemmät kuin vanhempien vuosilomat. Lapset puuhastelivat ja urheilivat isänsä kanssa iltapäivät kunnes tulin kotiin (valmiiseen ruokapöytään, olivat yhdessä kokkailleet) ja sitten vietettiin koko perhe yhteistä aikaa.

Tiedostan toki että olen ollut onnekas siinä että mieheni kunto on ollut hyvä näinkin iäkkäänä. Keväällä hän juoksi maratonin aikaan 4h 30min. Ei paha 75v ikäiseltä "papparaiselta". Sängyssäkin on vipinää ja mikä tärkeintä - lapsilla on todella läheinen suhde isänsä kanssa. Ja minulla mahtava mies! :D

Isänä tämä mun "vanhus" on loistava. Hänellä on kaksi aikuista lasta edellisestä liitosta ja olen 100% varma, että nyt on isänä paljon parempi ja omistautuneempi.

Meillä meidänkin lapset ovat jo suht. isoja (17v ja 15v) mutta mieskin on sitten jo 75v. Ei (kauheaa!!!) hän oli 60v kun nuorin syntyi. Miehellä on myös kaksi aikuista lasta (pitkälti päälle kolmekymppisiä) entisestä avioliitosta ja heidän puheistaan (ja miehen) olen ymmärtänyt että kun he olivat pieniä niin isää ei paljoakaan kotona näkynyt. Työpäivät olivat luokkaa 8-19/20 ja viikonloppuisinkin oli usein työmatkoja. Uraa luotiin jne. Meidän lapset ovat saaneet taas isän huomiota ja aikaa lähes rajattomasti. Viisikymppisenä ura oli jo luotu ja työstä selvittiin (hyvästä asemasta huolimatta) aika lailla "minimieffortilla" 8-16. Kun mies täytti 65v hän jäi eläkkeelle. Nuorin oli silloin 5v ja vanhempi 7v. Ei koskaan ollut ongelmia siitä kuka ottaa pienen koululaisen vastaan kotiin. Ei siitä että loma-ajat ovat koululaisella paljon pitemmät kuin vanhempien vuosilomat. Lapset puuhastelivat ja urheilivat isänsä kanssa iltapäivät kunnes tulin kotiin (valmiiseen ruokapöytään, olivat yhdessä kokkailleet) ja sitten vietettiin koko perhe yhteistä aikaa. Tiedostan toki että olen ollut onnekas siinä että mieheni kunto on ollut hyvä näinkin iäkkäänä. Keväällä hän juoksi maratonin aikaan 4h 30min. Ei paha 75v ikäiseltä "papparaiselta". Sängyssäkin on vipinää ja mikä tärkeintä - lapsilla on todella läheinen suhde isänsä kanssa. Ja minulla mahtava mies! :D

minunkin mieheni on minua vanhempi. Kokonaista 18 v. Elämä oli auvoista melko kauan, mutta jossain vaiheessa vain aloin katsella nuorempia miehiä.



Päädyin silti pysyä tälle vanhenevalle miehelleni uskollisena, sillä nyt hän tarvitsee minua, toisin kun nuorempi mies kenties tarvitsisi.



Voi olla, että liittomme olisi ollut kriisissä ikävuosista huolimatta, mutta siinä, mitä tekee asian suhteen on eroa, jos mies on näinkin paljon vanhempi.



Nuoremmalla vaimolla on aivan erilainen vastuu vanhaa miestään kohtaan.



Jos nyt jäisin yksin, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä seuraava kumppanini olisi mieluummin 10 v nuorempi kuin vanhempi.