Oletko joskus istunut vahingossa jonkun päälle?

olin 16 vee ja ekaa kertaa Tukholman metrossa. Nousin seisomaan, kun tulimme oikealle asemalle. Juna jarrutti ja tipahdin istumaan erään miesmatkustajan päälle.



Punaisena sopersin förlåt mig ja nousin seisomaan. Juna jarrutti uudestaan ja tipahdin taas miehen syliin. Ei muuta kuin förlåt igen ja äkkiä ulos vaunusta kikattamaan : D

olin 16 vee ja ekaa kertaa Tukholman metrossa. Nousin seisomaan, kun tulimme oikealle asemalle. Juna jarrutti ja tipahdin istumaan erään miesmatkustajan päälle. Punaisena sopersin förlåt mig ja nousin seisomaan. Juna jarrutti uudestaan ja tipahdin taas miehen syliin. Ei muuta kuin förlåt igen ja äkkiä ulos vaunusta kikattamaan : D

painoin tuolloin about 40 kg.

Luulenpa että muita matkustajia huvitti. Mutta huomatkaa, että pyysin anteeksi ja anteeksi vielä uudestaankin.

: D

Mulla on vahvat silmälasit, joita on pakko pitää uidessakin päässä. Saunaan mennessä ne iskivät heti huuruun, enkä nähnyt läpi mitään. Otin ne käteen, että näkisin edes valot ja varjot, ja astuin ensimmäiselle askelmalle. Alimmalla askelmalla istuikin lauteittenvärinen vauva, jota en tosiaan huonolla näölläni erottanut pohjaväristä. Vauvan äiti istui ylälauteella.

Melken littasin vauvan lauteeseen, ehdin juuri heilauttaa jalkaa sivumpaan, kun tunsin jotain outoa jalkapohjassani...

ja tuloksena meidän esikoinen =D

Meinasi alkaa ihan liikaa naurattaa, kun kylpylässä (mestaa en muista) koko höyrysaunan toinen puoli oli muuten tyhjä, paitsi minä siis siellä istuin. näin hyvin toiselle ovelle asti siis, että tyhjää täynnä se rivistö, vastapuolelle en nähnyt. näin kuinka miesten puolelta ovi käy, ja vanhempi mies astuu saunaan. kiertää ensin toisen puolen, kiertää sitten sen "mun" puolen, ja mikään muu paikka ei sitten kelvannut kun mun syliin alkoi asettelemaan peflettiään. huikkasin että sori, tää paikka on varattu, nii äijä jäi sitten ihan kylkeen kiinni, eikä siirtynyt edes siinä vaiheessa kun silmät alkoi höyryyn ja hämäryyteen tottua, ja näki itsekin sen tyhjyyden. *huokaus*

Hän nousi eräässä ravintolakonsertissa tuoliltaan ehkä pariksi sekunniksi ojentan jotakin jollekin, minä juuri samaan aikaan satuin kävelemään ohitse sivuilleni vilkuilematta ja totesin, että olinpas onnekas, vapaa tuoli. Siihen sitten perseeni ja n. sekunnin kuluttua minulla oli Jaakko Laakso sylissäni. Kyse oli täydellisestä ajoituksesta. Hän pyyteli kovasti anteeksi, vaikka minunhan se vika oli.

Hän nousi eräässä ravintolakonsertissa tuoliltaan ehkä pariksi sekunniksi ojentan jotakin jollekin, minä juuri samaan aikaan satuin kävelemään ohitse sivuilleni vilkuilematta ja totesin, että olinpas onnekas, vapaa tuoli. Siihen sitten perseeni ja n. sekunnin kuluttua minulla oli Jaakko Laakso sylissäni. Kyse oli täydellisestä ajoituksesta. Hän pyyteli kovasti anteeksi, vaikka minunhan se vika oli.