Onko teillä kenelläkään teini-ikäistä joka ei ole koskaan nimitellyt teitä vanhempia?

minun lapseni ei....

molemmat ovatn kai jo aikuisia kun ovat täysi-ikäsiä.



En kuitenkaan ole asiasta erityisen ylpeä, ennemminkin surullinen. Erosimme heidän isänsä kanssa kun olivat 12v ja 14v. Välillä minusta tuntuu että he yrittivät kovasti vain olla kilttejä minulle kun opiskelin, kävin töissä ja kannoin ruokaa heille.

mutta 2 kertaa puhelimessa sanonut "haista vittu". Poika 18v.

on 17-vuotias poika joka ei ole nimitellyt meitä vanhempiaan sisaruksiaa kylläkin, mumisee vain ja paiskaa oven!



15-vuotias siskonsa tosin nimittelee veljensäkkin edestä samoin 10-vuotias poika yrittää "hyppiä silmille" koko ajan ärrr ärsyttävää.

Uskoisin että kaveripiirissä voivat jollain ei niin kivalla nimellä puhua meistä vanhemmista.

koskaan nimitellyt vanhempiani, vaikka välillä yhteen otettiinkin ja tunteita sai muutenkin vapaasti näyttää. Olen nyt 25 v. ja suhteet vanhempiin ovat erittäin hyvät.

mutta 2 kertaa puhelimessa sanonut "haista vittu". Poika 18v.

T.viiden äiti (ikähaarukka 4v-17 v)

Nyt olen 29v ja minulla ja vanhemmillani myös erittäin läheiset välit.

10-vuotias löytyy ja nuorempi, ovat nimitelleet mua jo nyt, joten eiköhän ne osaa sen taidon sitten vanhempanakin.



Itse olen myös vanhempiani nimitellyt ja haukkunut. Välit meillä on silti ollut aina läheiset, jopa silloin kun olin pahimmassa murrosiässä, piti vaan koetella ja aina en jaksanut pidätellä, sanoin mitä sylki suuhun toi.

eivät ole koskaan nimitelleet meitä vanhempia eivätkä edes kiroilleen meidän kuullen. Eikä me olla mitään pirttihirmuja vaan minä ainakin päästän joskus ärräpäitä kun suutun tosissani. Nuorimmainen sen sijaan voi hyvinkin sanoa paska äiti - ei mitään estoja...

Tai no, ehkä niillä ei ole ollut murrosikää vielä? Mutta se taas ei toisaalta ole hyvä juttu.

1 on nimitellyt. en pidä sitä hirveän vakavana ja ota loukkauksena, vaikka täällä palstalla se lienee ihan kauhea moka ja merkki jostain.

huusin mäkin pienenä äidille oven raosta että senkin noita- akka!

ai kauheeta, maailma on täynnä hurjempiakin juttuja

nuorempi tosin 2veenä totesi muutaman kerran, että olen pakka. Ässä oli hukassa.

Niin poika kuin tyttökin nimittelivät molemmat. Ei nyt mitään huora ja muuta törkeetä, mutta sellasta, nuija, idiootti-linjaa.



En mäkään kauheita pultteja jaksanut niistä ottaa. Välillä nimittelin takas ja todella tarkoitin sitä.

Itse kiroilen valitttavan paljon mutta lapsiin se ei ole tarttunut, ehkä se on heistä niin kamalaa kuultavaa että eivät itse sorru moiseen.



Nimitelty ei ole, ja olen yrittänyt puhua ylipäänsä nimittelystä (koulussa/kavereiden kesken) että se ei liene tarpeellista koska meillä jokaisella on etunimi. Ja äiti on äiti vaikka voissa paistais =)

on vielä teidän mielestä ihan normaalia ja hyväksytte sen?!:O No eipä tarvitse enää ihmetellä nykynuorisoa, joak soittaa suutaan jopa ventovieraille aikuisille:/



Itse en ikinä nimitellyt vanhempiani eikä yksinään omista lapsista ole koskaan minua nimitellyt, enkä edes moista suvaitsisi!!



Ja juu, murrosiässä ovat kyllä jo olleet monetkin, sillä lapsia on 12 ikähaarukalla 1½ - 19v.

äitiäni, siitä syystä että PELKÄSIN häntä. olisin saanut selkääni jos olisin uskaltanut nimitellä.



että on se jonkinlainen luottamuksenosoituskin että nimittelee...siis joskus, kun oikein hermo menee. ei missään tapauksessa jatkuvaa nimittelyä voi hyväksyä!

Sen jälkeen (nyt 21) ei ole nimitellyt eikä yksikään tytöistäni koskaan. Tytöt ovat iältään 18, 16, 13 ja 7. Meillä tuo nimittelemättömyys ei ainakaan pelosta johdu. Lapsia ei ole koskaan ruumiillisesti eikä millään muullakaan tavalla kuritettu. He ovat hienosti käyttäytyviä nuoria.

eikä ole nimitellyt eikä kiroillut. Mutta kullä se hankala osaa siltikin ajoittain olla :)

mutta keskimmäinen, tänäänkin huusi turpa kiinni. Tosin pyysi heti samantien anteeksi.