Mitä ajattelit lapsena kun jossain tarjottiin liian laihaa mehua?

"Taas näitä terveysintoilijoita!"

Tykkään niin laihasta mehusta, että kukaan ei varmaan ole koskaan onnistunut tarjoamaan liian laihaa. :D

Meillä ei kotona koskaan juotu mehuja tms., joten normaalisti laimennetut maistuivat liian väkevälle. Jos tarjottiin laihaa mehua, sain sen juotua.

joka paikassa tarjotaan liian väkevää mehua, joten jos laihaa on tarjolla olen todella tyytyväinen. Yleensä lantraan mehua vedellä juhlissa.

Kamalaa oli juoda sellaista makeaa ja väkevää mistä tuli vaan pahempi jano kun ei kehdannut pyytää lisää vettä :/

ja mua hävetti. En ymmärrä miten äitini piti/pitää värillistä vettä mehuna.

En tehnyt siitä sen syvällisempiä päätelmiä kyseisestä kyläpaikasta.

Tai ainakaan en kiinnittänyt huomiota.



Punaviinimarjamehu ilman sokeria oli kammotusta, sekin meni irvistellen alas.

mäkin oon aina ollu laihan mehun ystävä.

ajattelin että ihanaa joku osaa tehdä hyvää mehua!

Yökötti joidenkin kyläpaikkojen ylimakeat liemet.



Sellaisten siirappilitkujen tarjoajia pidin jotenkin ylisyöppöinä, joilla on makuaaisti mässäilty tunnottomaksi.



Nykyään en ajattele niin. Makuja on monia. Sitä vain lapsena oli niin mustavalkoinen mielipiteissään.

tuli olo että tässäkö tämä nyt sitten oli. kannu näytti niin täydeltä ja muut vieraat jonottivat vessaan.

jossa on punasta mehua ja sitä himoaa salaisesti, mutta sitten kun ottaa niin vetinen alkumaku ja laiha jälkimaku jäävät päällimmäisenä mieleen. Se kyllä näyttää pöydällä ihanalta. Kukaan ei ota lisää. Tai sitten tosiaan kaikki ovat kohta vessassa koska sitä kuitenkin juo enemmän kuin vettä vaikka se on pelkkää vettä.